Analyysi Gazan humanitaarisesta avusta julkisen valinnan teorian näkökulmasta

Gazan humanitaarinen apu on vuosikymmenten ajan ollut kansainvälisen politiikan keskiössä. Avun tarkoituksena on lievittää konfliktin ja saarron aiheuttamaa inhimillistä hätää, mutta sen vaikuttavuus, kohdentuminen ja pitkäaikaiset seuraukset herättävät runsaasti kysymyksiä. Julkisen valinnan teoria tarjoaa realistisen ja kriittisen välineen ymmärtää, miksi humanitaarinen apu toimii usein tehottomasti ja jopa epätoivotulla tavalla.

1. Poliitikkojen ja virkamiesten kannustimet

Julkisen valinnan teorian mukaan poliitikot ja virkamiehet eivät toimi altruistisesti vaan pyrkivät maksimoimaan omaa etuaan, kuten ääniä, mainetta ja budjetteja. Humanitaarisen avun kanavointi Gazaan voi toimia keinona viestiä kansainvälistä vastuunkantoa, parantaa diplomaattisia suhteita muslimimaihin tai miellyttää kotimaan monikulttuurisia äänestäjäryhmiä. Samalla avun tehokkuus ja vaikuttavuus voivat jäädä toissijaisiksi.

Esimerkiksi Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat merkittäviä rahoittajia alueelle, mutta niillä on vähäinen kyky tai halu valvoa avun loppukäyttöä. Sen sijaan painopiste on usein "näyttävässä hyväntekeväisyydessä" ja poliittisessa signaloinnissa.

2. Kansainväliset järjestöt ja avun riippuvuus

Monet kansainväliset järjestöt, kuten UNRWA, saavat rahoituksensa lahjoittajamailta ja toimivat byrokraattisella logiikalla. Julkisen valinnan teorian valossa niiden intressi ei välttämättä ole kriisin ratkaiseminen, vaan sen jatkuvuus, sillä jatkuva kriisi oikeuttaa rahoituksen jatkumisen ja organisaation olemassaolon.

Avun kohdentaminen infrastruktuuriin, koulutukseen ja terveyteen on sinänsä perusteltua, mutta ilman poliittista vastuuta tai markkinakuria tulokset jäävät usein tehottomiksi. Monopoliasemassa toimivat avustusorganisaatiot eivät myöskään kohtaa kilpailupainetta parantaa toimintaansa.

3. Paikallishallinto ja Hamasin vallankäyttö

Gazaa hallitseva Hamas toimii de facto -hallintona ja kontrolloi suurelta osin alueelle virtaavaa apua. Julkisen valinnan teorian mukaan myös Hamas maksimoinee omaa poliittista ja sotilaallista valtaansa. Apu, joka saapuu ilman ehtoja tai valvontaa, mahdollistaa resurssien uudelleenohjauksen aseelliseen toimintaan, korruptioon tai poliittiseen asiakasjärjestelmään.

Kun ulkopuolinen apu kattaa suurelta osin väestön perustarpeet, hallinnon ei tarvitse huolehtia taloudellisesta legitimiteetistä tai tehokkaasta hallinnosta. Näin apu voi tahattomasti vakauttaa epädemokraattista järjestelmää ja pidentää konfliktia.

4. Julkishyödyke ja vastuun hälveneminen

Humanitaarinen apu rahoitetaan verovaroilla, ja hyötynäkökulma on kollektiivinen. Kansalaiset maksavat, mutta eivät näe suoraa vaikutusta. Tämä johtaa vastuun hälvenemiseen ja laskee vaatimuksia tuloksellisuudelle. Samalla avusta hyötyvät tahot, kuten avustusbyrokratia, paikallishallinto ja valikoidut toimeenpanijat, voivat lobata tehokkaasti jatkuvuuden puolesta.

Paradoksaalisesti avun tehoton kohdentuminen voi johtaa lisärahoitusvaatimuksiin, koska "tilanne on niin paha", mikä entisestään vahvistaa huonojen kannustimien kierrettä.

5. Mahdolliset uudistussuunnat

Julkisen valinnan teorian valossa tehokkaampi ja vastuullisempi avustuspolitiikka vaatisi:

• Tuloksellisuuden mittaamista ja rahoituksen ehdollistamista (esim. demokraattiset uudistukset, korruption torjunta)

• Voucher-järjestelmiä tai suoraa rahallista tukea väestölle byrokratian sijaan

• Monopolitilanteen purkamista ja kilpailun sallimista avun toimittamisessa

• Vahvempaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä avun käytössä

Yhteenveto

Gazan humanitaarinen apu ei ole vain hyväntahtoista auttamista, vaan osa monimutkaista poliittis-taloudellista ekosysteemiä, jossa toimijat maksimoivat omia intressejään. Julkisen valinnan teoria paljastaa, kuinka tehottomuus, vallankäyttö ja vastuuttomuus voivat muodostua rakenteellisiksi ominaisuuksiksi avunannossa. Mikäli tavoitteena on kestävämpi ratkaisu, tulee apupolitiikka suunnitella kannustimien logiikka huomioiden.