Kaikkea ei pidä myydä — mutta kaikkea ei pidä myöskään pyhittää
Valtion omistuksista keskustellaan Suomessa usein väärällä kysymyksellä. Kysytään: pitäisikö valtion myydä vai omistaa? Oikea kysymys on: mitä ongelmaa omistus ratkaisee paremmin kuin markkina, sopimus tai sääntely? Tämä ero on ratkaiseva. Pörssiosuus tavanomaisessa yhtiössä on eri asia kuin määräysvalta kaivoksessa, energiaverkossa, lannoitetuotannossa tai kriittisessä jalostusketjussa. Ensimmäinen on omaisuuserä. Jälkimmäinen voi olla kontrollipiste. Markkinatalouden näkökulmasta valtion ei pidä omistaa yrityksiä vain siksi, että omistaminen tuntuu kansallisesti turvalliselta. Se sitoo pääomaa, altistaa poliittiselle ohjaukselle ja voi hidastaa tehokkuutta. Jos omistus on tavallinen finanssiomistus, sen myynti voi olla täysin järkevää. Julkisen vallan ei tarvitse leikkiä sijoitusrahastoa, jos omaisuudella ei ole erityistä huoltovarmuus-, turvallisuus- tai järjestelmäfunktiota. Mutta sama markkinatalouden logiikka ei oikeuta myymään kaikkea, minkä markkinoilta saa kaupaksi. ...