Dialogin dyynit

  Ihmiskunnan historiassa käsitteet ovat harvoin staattisia; ne ovat eläviä organismeja, jotka muuttuvat ympäristönsä ja valtasuhteiden mukaan. Yksi puhuttelevimmista esimerkeistä tästä evoluutiosta on länsimaisen kulttuurin käsitys absoluuttisesta pahasta. Kun poistamme aiheesta tunnepitoisen retoriikan ja puhtaat uskomusväitteet, jäljelle jää kiehtova historiallinen mekaniikka: synteesi, jossa kielitiede, filosofia ja hallinnollinen historia kietoutuvat yhteen. Nimike vailla persoonaa Alun perin termi satan ei kantanut mukanaan nykyistä kosmista painolastiaan. Muinaisheprealaisessa kontekstissa ha-satan oli pikemminkin juridinen funktio kuin erillinen olento. Se tarkoitti ”vastustajaa” tai ”syyttäjää” – hahmoa, jonka tehtävänä oli kyseenalaistaa ja koetella. Tässä vaiheessa käsite oli luonteeltaan tekninen ja neutraali, osa taivaallista hallintoa vailla sarvia tai hiilihangon symboliikkaa. Käännekohta tapahtui niin kutsun Toisen temppelin kauden (n. 500 BCE–70 CE) aikana. Tällö...

Kysymys siitä, mitä on näkyvän maailman lisäksi, on monikerroksinen ja voi johtaa filosofisiin, tieteellisiin ja hengellisiin pohdintoihin. Tässä joitakin yleisiä näkökulmia: Fyysiset, mutta näkymättömät ilmiöt: Maailmassa on asioita, joita emme näe paljain silmin, mutta jotka voidaan havaita tieteellisin keinoin. Näitä ovat esimerkiksi radioaallot, sähkömagneettiset kentät, mikro-organismit ja pimeä aine. Fysiikassa tunnetaan ilmiöitä, jotka vaikuttavat maailmaan, mutta ovat näkymättömiä tai käsitteellisesti vaikeasti ymmärrettäviä, kuten kvanttimekaniikan ilmiöt ja gravitaatio. Pimeä aine ja pimeä energia: Kosmologian mukaan suurin osa maailmankaikkeuden aineesta ja energiasta koostuu pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta, joita ei voida havaita suoraan, mutta joiden vaikutus näkyy maailmankaikkeuden rakenteessa ja laajenemisessa. Pimeän aineen ja energian luonne on yhä mysteeri tieteelle. Mielen ja tietoisuuden maailma: Ihmisen sisäinen kokemus, tunteet, ajatukset ja tietoisuu...

Useissa myyteissä ja uskonnollisissa kertomuksissa jumalat ovat suorittaneet ihmiskunnan laajamittaisia tuhoamisia tai antaneet tuomiota. Tässä muutamia tunnetuimpia esimerkkejä: Jumala (Abrahamilaiset uskonnot) : Raamatun Vanhan testamentin mukaan Jumala tuhosi lähes koko ihmiskunnan vedenpaisumuksessa, säästäen vain Nooan, hänen perheensä ja parit eri eläinlajeista (1. Mooseksen kirja 6–9). Tämän tuhon kerrotaan tapahtuneen ihmisten pahuuden takia. Zeus (Kreikan mytologia) : Kreikkalaisessa mytologiassa Zeus lähetti suuren tulvan tuhotakseen ihmiskunnan, koska hän oli pettynyt ihmisten käytökseen ja pahuuteen. Vain Deukalion ja Pyrrha, hyveellisinä pidetyt hahmot, selvisivät tulvasta rakentamalla arkin. Vishnu (Hindulainen mytologia) : Hindulaisessa mytologiassa jumala Vishnu tuhosi ihmiskunnan erilaisissa sykleissä tai aikakausien lopuissa. Ensimmäinen aikakausi, "Satya Yuga", päättyi tulvalla, jonka kautta Vishnu, Mattšja-hahmossaan (kala-inkarnaatio), pelasti ihmiskunnan...