Dialogin dyynit

  1. Lähtökohta Julkisen terveydenhuollon ongelma ei ole vain resurssien niukkuus. Merkittävä osa tehottomuudesta syntyy siitä, että asiakas joutuu toimimaan järjestelmän koordinaattorina. Kun palvelut, yhteydenottokanavat, vastuut ja ohjeet ovat hajautuneet, potilas käyttää aikaa sen selvittämiseen, mihin hänen asiansa kuuluu. Tämä on transaktiokustannus, joka on siirretty asiakkaalle. Tavoitteena on rakentaa terveydenhuoltoon palveluarkkitehtuuri, jossa asiakas ei joudu tuntemaan organisaatiokaaviota saadakseen apua. 2. Periaate Palvelutuotanto voi olla erikoistunutta, mutta asiakasrajapinnan pitää olla yhtenäinen. Lääkärit, hoitajat, sosiaalipalvelut, erikoissairaanhoito, digipalvelut ja hallinto voivat olla erillisiä toimintoja, mutta asiakkaan näkökulmasta järjestelmän tulee toimia yhtenä palveluna. Poliittinen tavoite: Yksi yhteyspiste, yksi vastuutaho, yksi asian etenemisen seuranta. 3. Keskeiset tavoitteet 3.1 Yksi sisääntulo kaikkiin kiireettömiin asioihin Hyv...

  Hyvinvointivaltio, verotus ja yksityinen sektori – mitä tutkimus todella sanoo?     Luku 1. Johdanto: mikä on varsinainen kiistakysymys?   Taloudellisessa keskustelussa hyvinvointivaltion, verotuksen ja yksityisen sektorin suhde esitetään usein vastakkainasetteluna. Yhden tulkinnan mukaan julkiset tulonsiirrot ja palvelut vakauttavat yhteiskuntaa, tukevat ostovoimaa ja luovat edellytyksiä myös yritystoiminnalle. Toisen tulkinnan mukaan korkea verotus heikentää työnteon, investointien ja riskinoton kannustimia juuri silloin, kun talous tarvitsisi enemmän tuottavuuskasvua ja yksityistä pääomanmuodostusta. Molemmissa näkökulmissa on tutkimuksellisesti relevantteja kysymyksiä, mutta ne koskevat osin eri ilmiöitä. Tämän artikkelin tavoitteena ei ole ratkaista arvo- tai puoluekiistaa siitä, kuinka laaja hyvinvointivaltion tulisi olla. Se on normatiivinen kysymys: ihmiset voivat hyväksyä erilaisia tulonjaon, riskienjaon ja julkisen vastuun painotuksia,...

Yksi nykykeskustelun kiusallisimmista kysymyksistä ei koske niinkään rahaa vaan odotuksia . Kuinka moni ajattelee – ehkä ääneen lausumatta – että yhteiskunnan kuuluu elättää heidät riippumatta siitä, tuottavatko he itse mitään arvoa? Ja ennen kaikkea: mistä tällainen ajatusmalli syntyy? Taloustieteilijän näkökulmasta ilmiö ei vaadi moraalista selittelyä eikä suuria kertomuksia ahneudesta tai vääryydestä. Se on pitkälti kannustinongelma . Ihmiset sopeuttavat käyttäytymistään siihen ympäristöön, jossa elävät. Jos järjestelmä toistuvasti viestii, että panoksen ja palkkion välinen yhteys on heikko tai olematon, ei ole yllättävää, että osa ihmisistä alkaa pitää elatusta oletuksena eikä vastavuoroisuutta normina. Tämä ei tarkoita, että ihmiset olisivat laiskoja tai moraalisesti heikkoja. Päinvastoin: moni ajautuu ajatusmalliin, jota psykologiassa kutsutaan opituksi avuttomuudeksi. Kun omat ponnistelut eivät tunnu vaikuttavan lopputulokseen, rationaalinen reaktio on vetäytyminen. Taloudelli...