Kun menestys muuttuu lukoksi
SDP:n ongelma ei ole se, että se puolustaa hyvinvointivaltiota. Se on täysin ymmärrettävää puolueelta, jonka historiallinen oikeutus rakentuu pitkälti suomalaisen hyvinvointivaltion, työmarkkinakorporatismin ja julkisen sektorin laajentamisen varaan. Ongelma syntyy vasta siinä kohdassa, jossa hyvinvointivaltion puolustamisesta tulee kyvyttömyyttä erottaa kaksi asiaa toisistaan: hyvinvointivaltion normatiivinen oikeutus ja sen rahoituksellinen kestävyys. Nämä eivät ole sama kysymys. On mahdollista ajatella, että julkisesti rahoitettu terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva ovat yhteiskunnallisesti arvokkaita instituutioita. Samalla on mahdollista ajatella, että niiden nykyinen rahoituspohja, kannustinrakenne ja tuottavuuskehitys eivät riitä ylläpitämään nykyistä järjestelmää. Ensimmäinen väite koskee tavoitetta. Jälkimmäinen koskee mekanismia. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa nämä kuitenkin sotkeutuvat jatkuvasti. Kun joku kysyy, miten palvelut rahoitetaan, keskustelu siirty...