Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Raamatun kertomuksissa esiintyy monia henkilöitä, joiden olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä tai mahdottomana naturalistisesta näkökulmasta, koska heidän tarinansa sisältävät yliluonnollisia piirteitä tai ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Alla on joitakin keskeisiä esimerkkejä:

1. Aadam ja Eeva

   • Aadam ja Eeva esitetään Raamatussa (1. Moos. 2-3) ensimmäisinä ihmisinä, jotka Jumala loi suoraan. Naturalistinen evoluutioteoria kuitenkin viittaa siihen, että ihminen on kehittynyt pitkän ajan kuluessa yhteisestä esi-isästä muiden eliöiden kanssa, eikä ollut yhtä yksittäistä "ensimmäistä paria".

2. Kain ja Abel

   • Aadamista ja Eevasta syntyneet pojat, joiden tarina käsittelee veljesmurhaa (1. Moos. 4). Tarinan sisältö liittyy alkukantaisiin elämänmuotoihin, mutta historiallisesti yksittäisiä henkilöitä ja heidän rooliaan kulttuurien perustajina on mahdotonta todistaa.

3. Metusalah ja muut pitkäikäiset henkilöt

   • Vanhan testamentin sukuluetteloissa (esim. 1. Moos. 5) esiintyy henkilöitä, kuten Metusalah, jonka kerrotaan eläneen 969 vuotta. Naturalistisesti tällainen elinikä on mahdoton biologisten ja lääketieteellisten rajoitteiden vuoksi.

4. Nooa

   • Nooan tarina (1. Moos. 6-9) kertoo maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta, joka tuhosi kaiken elämän paitsi Nooan perheen ja arkin eläimet. Tieteellinen todistusaineisto ei tue maailmanlaajuista tulvaa, eikä ole mahdollista, että kaikki eläinlajit olisivat mahtuneet yhteen alukseen.

5. Babelin tornin rakentajat

   • Kertomuksessa (1. Moos. 11) ihmiset yrittävät rakentaa tornin, joka ulottuisi taivaaseen, ja Jumala sekoittaa heidän kielensä rangaistuksena. Kertomus pyrkii selittämään kielten moninaisuuden, mutta arkeologia ja kielitiede antavat toisenlaisen kuvan kielten kehittymisestä.

6. Job

   • Jobin kirjan päähenkilö Job esitellään oikeamielisenä miehenä, joka joutuu kärsimään kohtuuttomasti Jumalan ja Saatanan välisen vedonlyönnin vuoksi. Tarina ei viittaa historiallisiin tapahtumiin, vaan sen tarkoitus on teologinen ja filosofinen.

7. Joona

   • Profeetta Joona viettää kertomuksen mukaan kolme päivää suuren kalan vatsassa (Joona 1:17). Tämä tapahtuma on biologisesti mahdoton, ja se toimii pikemminkin vertauskuvallisena opetuksena.

8. Simson

   • Simson oli tuomari, jonka voima tuli hänen hiuksistaan (Tuom. 13–16). Tarinassa Simson tappaa leijonan paljain käsin ja kaataa filistealaisten temppelin vetämällä sen pylväitä. Tämä yliluonnollinen voima ei sovi naturalistiseen selitykseen.

9. Enok ja Elia

   • Enokin kerrotaan "vaeltaneen Jumalan kanssa" ja tulleen otetuksi suoraan taivaaseen kuolematta (1. Moos. 5:24). Samoin Elian kerrotaan nousseen tulisissa vaunuissa taivaaseen (2. Kun. 2:11).

10. Jeesus Kristus

    • Jeesuksen elämä sisältää lukuisia yliluonnollisia tapahtumia, kuten neitseellisen syntymän, ihmeet (esim. veden muuttaminen viiniksi, sairaiden parantaminen, kuolleiden herättäminen) ja ylösnousemuksen. Naturalistisesta näkökulmasta nämä tapahtumat eivät ole mahdollisia, ja Jeesuksen roolia historiallisena henkilönä tarkastellaan erikseen ilman näitä ihmetekoja.

11. Saatana ja demoneihin liittyvät hahmot

    • Raamatussa esiintyvä Saatana ja demonit ovat henkiolentoja, jotka toimivat yliluonnollisen maailman edustajina. Esimerkiksi käärme Eedenin puutarhassa ja demonien karkottaminen Jeesuksen toimesta eivät sovi naturalistiseen maailmankuvaan.

12. Ilmestyskirjan hahmot

    • Johanneksen ilmestyksessä kuvataan hahmoja, kuten Peto, Lohikäärme ja monia symbolisia henkilöitä. Heidän merkityksensä on enemmänkin apokalyptinen ja vertauskuvallinen kuin historiallinen.

Näiden hahmojen lisäksi Raamatussa on monia tarinoita, jotka on kirjoitettu teologisiin, moraalisiin tai allegorisiin tarkoituksiin, eikä niiden historiallisia juuria voida vahvistaa naturalistisesti.