Rituaalin paluu politiikkaan
Julkinen keskustelu Elokapinasta on usein poukkoillut kahden ääripään välillä. Toisille liike on viimeinen moraalinen hälytyskello, toisille esimerkki vastuuttomasta lainrikkomisesta. Kummassakin tulkinnassa huomio kiinnittyy keinoihin, ei niinkään siihen, millaista politiikkaa nämä keinot edustavat . Taloustieteilijän näkökulmasta kysymys on kiinnostava juuri tästä syystä. Elokapinan toiminta ei asetu luontevasti edustuksellisen demokratian perinteiseen logiikkaan, jossa erimielisyydet kanavoidaan neuvotteluun, kompromisseihin ja asteittaisiin muutoksiin. Sen sijaan liike näyttää operoivan aivan toisenlaisessa viitekehyksessä. Historiallinen analogia voi auttaa ymmärtämään ilmiötä. Atsteekkien ihmisuhrit eivät olleet mielivaltaista julmuutta, vaan järjestelmällinen osa maailmankuvaa, jossa kosmoksen jatkuvuus edellytti näkyviä, toistuvia ja järkyttäviä tekoja. Uhrauksen rationaalisuus ei perustunut sen mitattaviin seurauksiin, vaan sen symboliseen välttämättömyyteen. Rituaali i...