Tekstit

Eroaminen ei ole vihaa – se on merkityksen uudelleenskaalaamista

Kuva
Moni kirkosta eroamista harkitseva ei tee päätöstä kevyesti. Taustalla ei yleensä ole yksittäinen uutinen, ärsyttävä somekeskustelu tai taloudellinen laskelma kirkollisverosta. Taustalla on hiljainen, vuosia kypsynyt kokemus: jokin sisäinen mittakaava on muuttunut. Kysymys ei ole vain uskosta Jumalaan. Kysymys on siitä, mikä saa vielä uskon skaalautumaan. Pyhän skeema – kun lataus katoaa Lapsuudessa kirkko saattoi edustaa pyhää. Kirkkoarkkitehtuuri, virret, joulujumalanpalvelus – kaikki loivat tunteen erityisestä tilasta. Pyhä ei ollut vain ajatus, vaan kokemus. Mutta skeemat elävät suhteessa merkitykseen. Kun pyhän kokemus ei enää kanna, se ei katoa aggressiivisesti – se vain menettää intensiteettinsä. Sama tila voi tuntua kauniilta, mutta ei enää kosmisesti ladatulta. Monelle eroamista harkitsevalle tämä on keskeinen muutos: pyhyysskeema ei enää skaalaudu arjen yläpuolelle. Se ei enää määritä moraalista identiteettiä. Ja silloin syntyy rehellinen kysymys: miksi pysyisin järjes...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Make America Great Again ei hajoa faktoihin – vaan koordinaatioon

Kuva
On houkuttelevaa selittää poliittisia liikkeitä järjen puutteella. Ajatus kuuluu: jos vain faktat tuotaisiin riittävän selvästi esiin, liike murentuisi. Tämä on kuitenkin väärä analyysitaso. Identity Protective Cognition (IPC) -teoria tarjoaa kylmemmän, mutta realistisemman näkökulman. Ihmiset eivät ensisijaisesti puolusta väitteitä – he puolustavat identiteettiään. Kun poliittinen liike muuttuu identiteettikehykseksi, kritiikki ei kohdistu argumenttiin vaan ryhmän jäsenen moraaliseen asemaan. Tällöin vastareaktio on rationaalinen suhteessa sosiaalisiin kannustimiin. Identiteetti on pääoma Taloustieteellisesti tarkasteltuna MAGA ei ole vain mielipidejoukko. Se on: verkosto, signaalijärjestelmä, lojaalisuuden markkina, ja symbolinen yhteisö. Punainen lippis ei ole pelkkä asuste. Se on julkinen investointi. Se sitoo kantajansa ryhmään näkyvästi. Mitä vahvempi signaali, sitä korkeampi poistumiskustannus. IPC selittää, miksi tämä mekanismi toimii: identiteetin puolustaminen tuntuu moraali...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Todistustaakka ja oppiminen – miksi tieto tarvitsee kitkaa

Kuva
Julkisessa keskustelussa todistustaakka esitetään usein epäreiluna vaatimuksena: miksi juuri väitteen esittäjän pitäisi todistaa sanomisensa? Eikö avoin mieli tarkoita, että kaikki näkemykset ovat lähtökohtaisesti yhtä mahdollisia? Kysymys kuulostaa demokraattiselta, mutta informaatioteorian ja oppimisen näkökulmasta vastaus on yllättävän selkeä: ilman todistustaakkaa emme opi mitään. Oppiminen on epävarmuuden vähenemistä Oppiminen ei ole pelkkää tiedon keräämistä, vaan epävarmuuden vähenemistä. Ennen uutta tietoa maailma on täynnä vaihtoehtoja; uuden evidenssin jälkeen osa vaihtoehdoista putoaa pois. Tämä on oppimisen ydin. Jos joku väittää, että jokin asia on totta, hän väittää samalla vähentävänsä epävarmuutta. Mutta ilman perusteluja väite ei muuta mitään. Se ei sulje pois vaihtoehtoja, eikä lisää ymmärrystä. Se on informaatioteoreettisesti kohinaa . Todistustaakka syntyy tästä rakenteesta: jos väite ei tuo mukanaan evidenssiä, se ei myöskään voi toimia oppimisen välineenä. Kitk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Älykkyys, konservatismi ja identiteetin suojelu

Kuva
Uutinen on herkullinen. Saksalaistutkimus kertoo, että korkean älykkyysosamäärän omaavat miehet ovat keskimäärin vähemmän konservatiivisia kuin verrokkinsa. Koulutuksen ja oikeistoautoritaarisuuden välinen yhteys on negatiivinen. Reflektiivinen, monimutkainen ajattelu näyttää kallistuvan arvoliberalismiin. Ja sitten tapahtuu se, mikä nykyisessä mediaympäristössä lähes aina tapahtuu: tutkimustulos muuttuu identiteettipoliittiseksi aseeksi. Ei kestä kauaa, kun tilastollinen korrelaatio muuttuu rivien välissä moraaliseksi hierarkiaksi. Älykkäät vastaan autoritaariset. Joustavat vastaan jäykät. Sivistyneet vastaan sisäryhmäorientoituneet. Tästä hetkestä alkaen kyse ei enää ole tutkimuksesta vaan identiteeteistä. Kun data muuttuu leimaksi Identiteettiä suojaavan kognition teoria – IPC – kuvaa ilmiötä, jossa ihmiset torjuvat informaatiota, jos se uhkaa heidän ryhmäidentiteettiään. Kun poliittinen identiteetti on osa minäkuvaa, tieto ei enää käsittele vain mielipidettä vaan ihmisen arvoa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eskaloiva silmukka – miksi järkevät ihmiset alkavat ajatella mustavalkoisesti?

Kuva
Meillä on tapana kuvitella, että äärimmäinen ajattelu on seurausta tietämättömyydestä. Että jos ihmisillä olisi vain enemmän tietoa, he olisivat rauhallisempia, joustavampia ja rationaalisempia. Mutta modernissa informaatioympäristössä tapahtuu usein päinvastoin. Kyse ei ole tiedon puutteesta vaan rakenteesta , joka ruokkii eskalaatiota. Positiivinen palaute: kone ei tasapainota, vaan voimistaa 4 Biologinen järjestelmä pyrkii tasapainoon. Kun keho kuumenee, se viilentää itseään. Kun verensokeri nousee, sitä säädellään alas. Tätä kutsutaan homeostaasiksi. Algoritminen ympäristö toimii päinvastoin. Kun reagoit voimakkaasti – klikkaat, kommentoit, närkästyt – järjestelmä ei hillitse ärsykettä. Se lisää sitä. Se antaa lisää samaa. Se optimoi sitoutumista, ei tasapainoa. Tämä on positiivinen palaute : reaktio → vahvistus → voimakkaampi reaktio. IPC: identiteetin suojamekanismi Tähän liittyy toinen voima: IPC (Identity Protective Cognition). Ihminen ei käsittele tietoa vain totuuden vuoksi. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Skepsis ei ole lahko – eikä syyllisyys tartu kosketuksesta

Kuva
Facebook-keskusteluissa kiertää tuttu logiikka: jos joku tunnettu skeptikko on tehnyt moraalisesti tuomittavia asioita tai liikkunut väärissä piireissä, koko skeptinen liike on epäilyttävä. Ja jos liike ei “irtisanoudu”, se on osallinen. Tämä ajattelutapa on intuitiivisesti ymmärrettävä – mutta loogisesti kestämätön. 1. Skepsis ei ole auktoriteettiusko Skeptisyys ei ole oppijärjestelmä, jossa totuus periytyy mestarilta oppilaille. Se ei ole kirkko, lahko tai guru-liike. Se on metodi: väitteitä arvioidaan niiden evidenssin perusteella, ei väittäjän moraalin. Jos Richard Dawkins sanoo jotain totta evoluutiosta, väite ei muutu epätodeksi, vaikka Dawkins olisi käyttäytynyt typerästi Twitterissä. Ja jos joku skeptikko on syyllistynyt rikokseen, rikos ei muuta todeksi yhtäkään huuhaa-väitettä. Tämä on skeptismin ydin: väitteet seisovat tai kaatuvat evidenssin, eivät persoonan mukana. 2. Moraalinen kontaminaatio on psykologinen heuristiikka Ihmisillä on vahva taipumus moraaliseen esse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ikuisuus Einsteinin jälkeen

Kuva
Ikuisuus oli ennen yksinkertainen asia. Se tarkoitti ääretöntä aikaa. Loputonta jatkumoa, joka ulottui taakse ja eteen. Jumala oli “ajan ulkopuolella”, mutta silti ajan Herra. Aika virtasi tasaisesti kuin Newtonin kellokoneisto, ja Jumala seisoi sen yläpuolella. Sitten tuli Einstein. Suhteellisuusteorian mukaan ei ole yhtä universaalia “nyt”-hetkeä. Aika ei ole taustakangas, jolla tapahtumat liikkuvat, vaan osa todellisuuden rakennetta. Painovoima hidastaa aikaa. Nopeus muuttaa ajan kulkua. Kahden havaitsijan kellot eivät käy samalla tavalla. Aika ei ole yksi. Tämä yksin riittää horjuttamaan arkikäsitystä iankaikkisuudesta. Mutta vielä radikaalimpaa on se, että kvanttigravitaation yrityksissä aika saattaa kadota kokonaan perusyhtälöistä. Joissakin teoreettisissa malleissa todellisuuden syvimmällä tasolla ei ole “aikaa” lainkaan — vain suhteita, rakenteita ja todennäköisyyksiä. Aika näyttäisi olevan emergentti ilmiö, vähän kuin lämpötila: todellinen, mutta ei perustava. Mitä tämä t...
Lähetä kommentti
Lue lisää