Tekstit

Suvi-Anne Siimes ja Sir Humphrey Appleby keskustelevat teologiasta

Suvi-Anne Siimes istui korkean, tummaksi lakatun pöydän ääressä Westminsterin hallintorakennuksessa, jonka käytävät näyttivät siltä kuin niitä olisi suunniteltu ensisijaisesti estämään tavallisia ihmisiä löytämästä ulos. Seinillä riippui muotokuvia miehistä, jotka olivat selvästi onnistuneet tekemään uran sanomatta koskaan mitään aivan täsmällistä. Vastapäätä istui Sir Humphrey Appleby, jonka ilmeessä yhdistyivät kohteliaisuus, hallinnollinen ylivalta ja hienovarainen epäluulo kaikkea sellaista kohtaan, mikä saattoi johtaa päätöksiin. ”Ministeri”, Sir Humphrey aloitti, vaikka Suvi-Anne ei ollut hänen ministerinsä, ”teologia on mitä suurimmassa määrin hallinnollinen kysymys.” Suvi-Anne kohotti kulmiaan. ”Luulin, että se liittyy Jumalaan.” ”Juuri siksi se on hallinnollinen kysymys”, Sir Humphrey sanoi vakavasti. ”Mikäli jokin asia liittyy Jumalaan, sen käytännön käsittely on ilman muuta annettava komitealle. Mieluiten pysyvälle komitealle. Väliraportilla.” ”Eikö teologiassa pitäisi kysyä...

Vaalivoiton harhaanjohtavat väitteet: teoreettinen malli poliittisen retoriikan, julkisen talouden niukkuuden ja äänestäjäpsykologian analyysiin

  Vaalivoiton harhaanjohtavat väitteet: teoreettinen malli poliittisen retoriikan, julkisen talouden niukkuuden ja äänestäjäpsykologian analyysiin Akateeminen artikkeli / raportti 31.5.2026 Tiivistelmä. Artikkeli analysoi, millaiset harhaanjohtavat tai väärät poliittiset väitteet voivat olla vaalivoiton kannalta tehokkaita tilanteessa, jossa julkisen talouden budjettirajoite kiristyy, äänestäjän informaatio on rajallista ja puolueiden kannustimena on maksimoida kannatus. Tarkastelu yhdistää julkisen valinnan teorian, fiskaalisen illuusion, rationaalisen tietämättömyyden, mediaaniäänestäjän teorian, identiteettiä suojaavan kognition, kehystämisteorian, prospektiteorian, eturyhmäteorian, narratiivitaloustieteen sekä verotettavan tulon joustoja koskevan veroteorian. Artikkelin keskeinen väite on, että vaalikelpoiset harhaanjohtavat väitteet eivät ole vain yksittäisiä faktavirheitä vaan mekanismeja, jotka peittävät niukkuuden, siirtävät kustann...

Euthyfronin dilemma

Johdanto Euthyfronin dilemma on filosofinen ongelma, joka koskee moraalin, pyhyyden ja jumalallisen tahdon välistä suhdetta. Sen klassinen muoto esiintyy Platonin dialogissa Euthyfron, jossa Sokrates kysyy, onko hurskas tai pyhä jumalien rakastamaa siksi, että se on hurskasta, vai onko se hurskasta siksi, että jumalat rakastavat sitä. Kysymys on saanut myöhemmässä filosofiassa yleisemmän muodon: onko jokin moraalisesti hyvä siksi, että Jumala käskee tai hyväksyy sen, vai käskeekö tai hyväksyykö Jumala sen siksi, että se on jo moraalisesti hyvää? Dilemma on merkittävä ennen kaikkea metaetiikassa eli moraalin perustaa ja luonnetta tutkivassa filosofiassa. Se haastaa käsityksiä, joiden mukaan moraalinen velvoittavuus voidaan johtaa suoraan jumalallisesta käskystä. Samalla se koskee laajempaa kysymystä siitä, ovatko moraaliset totuudet riippuvaisia auktoriteetista, luonnosta, järjestä, yhteisöllisistä käytännöistä vai jostakin muusta perustasta. Tausta ja historia Dilemma on ...

Voiko Jeesusta syyttää helvetistä?

Kristillinen mielikuvitus on usein järjestänyt Jumalan sisäisen työnjaon tavalla, jota virallinen kolminaisuusoppi ei oikeastaan salli. Isä on ankara, Vanhan testamentin Jumala; Jeesus on lempeä, lapsia siunaava, syntisiä armahtava hahmo; Pyhä Henki taas jonkinlainen hengellinen taustavoima, joka saa sydämen lämpenemään seuroissa, messussa tai ylistysillassa. Tämä kolmijako on psykologisesti ymmärrettävä. Se tekee kristinuskosta helpommin nieltävän. Ihminen voi torjua Raamatun julmuudet sanomalla, että “Jeesus ei ole sellainen”. Jeesus ikään kuin pelastetaan hänen oman uskontonsa moraaliselta painolastilta. Hänestä tehdään kristinuskon PR-kasvot, joiden avulla peitetään järjestelmän synkemmät rakenteet. Mutta klassinen kolminaisuusoppi ei anna tähän kovin paljon tilaa. Jos Jeesus on Jumala, hän ei ole vain Jumalan viestintäpäällikkö. Hän ei ole erillinen moraalinen konsultti, joka tuli pehmentämään Isän huonoa mainetta. Hän ei ole taivaallinen väliintulija, joka pyytää meitä unohtamaan...

Miten länsimaat voivat heikentää Venäjän ydinassateenvarjoa?

Venäjän ydinasepelote on todellinen. Sitä ei voi eikä pidä käsitellä retorisena bluffina, jonka voisi yksinkertaisesti sivuuttaa. Mutta tästä ei seuraa, että Venäjän ydinasekiristykselle pitäisi antaa poliittinen veto-oikeus. Länsimaiden järkevä tavoite ei ole tehdä Venäjän ydinaseista sotilaallisesti merkityksettömiä, vaan heikentää niiden käyttöä konventionaalisen aggression, aluelaajentumisen ja poliittisen kiristyksen suojakilpenä. Ydinassateenvarjon ongelma on tässä mielessä kannustinongelma. Jos Venäjä oppii, että jokainen ydinasevihjaus hidastaa aseapua Ukrainalle, jakaa länsimaita tai tuottaa diplomaattisia myönnytyksiä, ydinuhkailu kannattaa. Jos taas Venäjä oppii, että ydinaseretoriikka ei muuta lännen peruslinjaa mutta lisää Venäjän kustannuksia, pelotteen poliittinen rajatuotto laskee. Mitä ydinassateenvarjolla tässä tarkoitetaan? Venäjän ydinpelotteessa on erotettava kolme tasoa. Ensimmäinen on eksistentiaalinen pelote: Venäjä pyrkii estämään hyökkäyksen, joka uhkaisi sen ...