Kun keskustelun tarkoitus ei ole tietää vaan kuulua joukkoon
Poliittinen keskustelu voi näyttää argumenttien vaihtamiselta, vaikka sen todellinen tehtävä olisi aivan toinen: oman moraalisen ja poliittisen identiteetin vahvistaminen. Kuvitellaan keskustelu julkisista menoista. Yksi osallistuja kysyy, kuinka paljon tietty toimenpide maksaa, mitä sillä saavutetaan ja olisiko samoilla resursseilla mahdollista saada aikaan enemmän hyvää. Toinen vastaa, ettei heikoimmassa asemassa olevia saa jättää yksin. Vastaus saattaa olla vilpitön ja moraalisesti ymmärrettävä. Se ei kuitenkaan vastaa kysymykseen. Keskustelijat pelaavat eri peliä. Ensimmäinen yrittää selvittää, mikä politiikka tuottaisi parhaat seuraukset. Toinen ilmaisee, millaiseen moraaliseen yhteisöön hän kuuluu. Molemmat voivat kokea argumentoineensa, vaikka vain toinen on käsitellyt esitettyä ongelmaa. Tämä on ekspressiivisen ja episteemisen keskustelun keskeinen ero. Kaksi keskustelun tehtävää Episteemisen keskustelun tavoitteena on muodostaa mahdollisimman paikkansapitäviä kä...