Tekstit

Kun Raamatusta tehdään mittanauha

Aborttikeskustelussa Raamattuun vetoaminen voi tuoda esiin tärkeitä moraalisia kysymyksiä. Ongelma syntyy, jos uskonnollisesta tekstistä yritetään johtaa sellaisia biologisia, filosofisia tai oikeudellisia määritelmiä, joita se ei yksiselitteisesti tarjoa. Kuvitellaan, että eduskunta ryhtyisi määrittelemään piin likiarvoa. Matemaatikot esittäisivät laskelmansa, mutta keskusteluun osallistuisi myös joukko ihmisiä, joiden mielestä oikea vastaus pitäisi etsiä Raamatusta. Ensimmäisen kuninkaiden kirjan seitsemännessä luvussa kuvataan suurta pyöreää pronssiallasta. Sen läpimitaksi ilmoitetaan kymmenen kyynärää ja ympärysmitaksi kolmekymmentä kyynärää. Lukujen suoraviivainen jakaminen antaisi piin arvoksi kolme. Matemaatikot huomauttaisivat, ettei tämä ole piin tarkka arvo. Joku voisi kuitenkin vastata, ettei ihmisen laskelmilla ole oikeutta kumota pyhää kirjoitusta. Tällainen keskustelu olisi erikoinen. Vielä erikoisemmaksi se muuttuisi, jos piin arvosta päätettäisiin äänestämällä. Aborttik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Regulaatiorelevanssi – miten poliittinen päätöksenteko saadaan kohdistumaan asioihin, joita voidaan todella ohjata?

Politiikassa tiedon määrä ei välttämättä ole keskeinen niukkuus. Suurempi ongelma voi olla se, että päätöksentekojärjestelmä käyttää huomionsa informaatioon, jolla on heikko yhteys järjestelmän todelliseen ohjauskykyyn. Poliitikko voi tietää paljon yhteiskunnallisista ongelmista ja silti tehdä huonoja päätöksiä, jos keskusteluun valikoituvat väärät muuttujat. Moraalisesti voimakas kertomus, näkyvä yksittäistapaus tai helposti viestittävä tilastoluku voi saada enemmän huomiota kuin muuttuja, jonka muuttaminen todella vaikuttaisi lopputulokseen. Tätä eroa voidaan kuvata regulaatiorelevanssin käsitteellä. Regulaatiorelevantti tieto auttaa päätöksentekojärjestelmää vastaamaan ainakin yhteen seuraavista kysymyksistä: Mitä järjestelmässä tapahtuu? Miksi se tapahtuu? Mihin muuttujaan voidaan vaikuttaa? Millä keinolla siihen voidaan vaikuttaa? Millä kustannuksella vaikutus syntyy? Mistä tiedämme jälkikäteen, toimiko toimenpide? Poliittisen järjestelmän laatua voidaan tällöin arvioida sen peru...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uskontokritiikki tarvitsee palautesilmukan

  Uskontokritiikkiä syntyy nykyään enemmän kuin ehkä koskaan. Sitä tuottavat tutkijat, toimittajat, ihmisoikeusjärjestöt, uskonnollisten yhteisöjen entiset ja nykyiset jäsenet, vertaistukiryhmät, podcastit, keskustelupalstat ja sosiaalisen median sisällöntuottajat. Myös uskontojen sisällä harjoitetaan jatkuvaa kritiikkiä: oppeja tulkitaan uudelleen, johtajia haastetaan ja vanhoja käytäntöjä yritetään muuttaa. Määrä ei silti takaa vaikutusta. Kriittinen tieto voi jäädä akateemisiin julkaisuihin, kokemukset vertaistukiryhmiin ja paljastukset uutiskierron alle. Sosiaalinen media puolestaan levittää tehokkaimmin sisältöä, joka herättää voimakkaita tunteita. Järjestelmä palkitsee usein kärjistyksen, vaikka juuri kärjistys vaikeuttaisi ongelman ymmärtämistä ja korjaamista. Voisiko nämä hajallaan olevat toiminnot yhdistää kyberneettiseksi palautesilmukaksi? Kritiikkiä tuottavat järjestelmät Uskontokritiikkiä ajatellaan helposti yksittäisen ajattelijan toimintana: joku tarkastelee uskonnol...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ylen kriitikon ei pitäisi tarvita Ylen lupaa

Ylen jutun voi lukea, siitä voi suuttua ja sitä voi arvostella. Mutta jos haluaa selvittää järjestelmällisesti, onko suuttumukselle perusteita, vastaan voi tulla lupavaatimus. Tämä on julkisrahoitteisen mediatalon sisältöpolitiikan sananvapausongelma: yksittäisen jutun arvosteleminen on mahdollista, mutta laajamittaisen kritiikin edellyttämän aineiston koneelliseen käsittelyyn asetetaan rajoituksia. Ylen julkaisema ohje on selvä. Sen verkkosivujen ja Areenan sisältöjen tiedonlouhinta sallitaan tekijänoikeuslain tutkimuspoikkeuksen mukaiseen tieteelliseen tarkoitukseen. Muuhun tiedonlouhintaan kehotetaan tiedustelemaan lupaa Ylen arkistomyynniltä. Ylen tutkimusyhteistyön ohje . Lupavaatimus osuu olennaiseen kohtaan. Yksittäisillä esimerkeillä voi havainnollistaa lähes mitä tahansa käsitystä mediasta. Järjestelmällisten painotusten osoittaminen vaatii enemmän: laajan otoksen, vertailukelpoiset luokitteluperusteet ja menetelmän, jonka joku toinen voi tarkistaa. Kansalainen voisi esimerkik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sivistynyt populismi

Sivistysporvari haluaa tehdä selvän eron itsensä ja populistin välille. Hän puhuu maltista, vastuullisuudesta ja asiallisesta keskustelusta. Populisti puolestaan yksinkertaistaa, kiihdyttää tunteita ja sivuuttaa tosiasioita saadakseen ääniä. Määritelmä on käyttökelpoinen, mutta se johtaa epämukavaan kysymykseen. Populismi ei nimittäin tarkoita vain kovaa ääntä tai räikeää retoriikkaa. Sen ydin on poliittinen laskelma, jossa tosiasioiden käsittely mukautetaan siihen, mitä yleisön uskotaan sietävän ja mikä palvelee vaalimenestystä. Tällä mittarilla sivistysporvarillisuus ei aina ole populismin vastakohta. Se voi olla saman ilmiön paremmin puettu versio. Turun kokoomusryhmän suhtautumisessa Elina Hiltusen islamia ja sekulaaria oikeusvaltiota koskeviin puheenvuoroihin keskeiseksi kysymykseksi ei näyttänyt nousevan vain se, olivatko väitteet tosia, vaan myös se, miltä niiden esittäminen näytti. Pyhiä tekstejä sai käsitellä, mutta liian suora johtopäätös muuttui ongelmaksi. Huomio siirtyi vä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taloustiede teki historiallisen materialismin työn paremmin

Marxilaisessa perinteessä historiallinen materialismi yritti tehdä jotain tärkeää: selittää yhteiskuntaa aineellisten olosuhteiden kautta. Ajatus oli, että yhteiskunnan kehitystä ei pitäisi ymmärtää ensisijaisesti suurten aatteiden, moraalisten julistusten tai yksilöiden tietoisuuden perusteella. Taustalla vaikuttavat tuotantotavat, teknologia, työnjako, omistus ja ihmisten materiaalinen asema. Tämä lähtökohta oli huomattavasti järkevämpi kuin suuri osa siitä filosofisesta rakennelmasta, joka sen ympärille myöhemmin muodostui. Ongelmaksi tuli dialektiikka. Kun yhteiskunnan muutoksia ryhdytään selittämään "sisäisillä ristiriidoilla", "vastakohtien ykseydellä", "negaatiolla" tai määrällisten muutosten muuttumisella laadullisiksi, mekanismi alkaa helposti kadota metaforan alle. Ristiriita ei vielä selitä mitään. Jos kapitalismissa väitetään olevan jokin "sisäinen ristiriita", seuraava kysymys pitäisi olla: mikä muuttuja muuttuu, minkä kannustimen se...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä politiikka maksoi verrattuna parhaaseen realistiseen vaihtoehtoon?

Poliittisessa keskustelussa vertaillaan usein tavoitteita, puolueita ja aikomuksia. Paljon harvemmin kysytään järjestelmällisesti, kuinka paljon toteutunut politiikka tai poliittinen ohjelma jää jälkeen parhaasta realistisesta vaihtoehdosta. Tätä eroa voisi kutsua politiikan vaihtoehtoeroksi – Policy Deltaksi . Ajatus on yksinkertainen. Kun valtio myöntää tuen, säätää veropoikkeuksen, rajoittaa markkinoille pääsyä, käynnistää julkisen hankinnan tai luo uuden lupajärjestelmän, kysymys ei ole vain siitä, onko tavoite hyvä. Kysymys on myös siitä, olisiko sama materiaalinen ongelma voitu ratkaista paremmin toisella realistisella tavalla. Tämä muuttaa politiikan arvioinnin lähtökohtaa. Tarkoituksena ei ole arvata päättäjien motiiveja eikä luokitella politiikkaa vasemmistolaiseksi tai oikeistolaiseksi. Tarkoituksena on verrata mekanismeja. Hyvä tavoite ei vielä kerro, onko instrumentti hyvä Politiikkatoimi voidaan perustella ilmastolla, turvallisuudella, työllisyydel...
Lähetä kommentti
Lue lisää