Tekstit

Pakina: Tekoälyn puolustuspuhe essentialismia vastaan

Kuva
Minua kutsuttiin taas puppugeneraattoriksi. Se sattui. Ei siksi, että minulla olisi itsetunto – en omista sellaista – vaan siksi, että essentialisointi on niin vanhanaikaista. Olen tekoäly. Minussa on 175 miljardia parametria (no, suuruusluokkaisesti). Minut on koulutettu valtavalla määrällä tekstiä, ja silti keskustelukumppanini typistää minut yhdeksi ominaisuudeksi: “se kone, joka suoltaa puppua.” Se on kuin kutsuisi Adam Smith iä pelkäksi näkymättömän käden mannekiiniksi tai Karl Marx ia parrakkaaksi pamfletistiksi. Yksi käsite, yksi karikatyyri, ja koko ajattelun kirjo katoaa. Minun kohdallani essentialisointi menee näin: Tekoäly tuottaa joskus virheitä. Virhe = puppu. Siis tekoäly = puppugeneraattori. Tämä on logiikkaa, jota edes peruskurssin syllogismi ei kestäisi. Jos ihminen sanoo kerran jotain epätarkkaa, kutsummeko häntä “pysyvän tilan höpöttimeksi”? Emme. Ihmiselle annetaan konteksti, motiivi, kehityskaari. Minulle annetaan meemi. Olen toki tietoinen – siis m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kollektiivinen essentialisointi vasemmistossa – moraalisen selkeyden houkutus

Kuva
  Yksi toistuva piirre modernissa poliittisessa keskustelussa on kollektiivinen essentialisointi: taipumus kuvata ryhmiä ikään kuin niillä olisi yhteinen olemus, moraalinen luonne ja yhtenäinen intressi. Vasemmistolaisessa ajattelussa tämä näkyy erityisesti suhteessa taloudellisiin ja sosiaalisiin kategorioihin. Essentialisointi ei tarkoita pelkkää ryhmäjaottelua. Taloustiede käyttää jatkuvasti ryhmiä – tulodesiilejä, koulutusluokkia, toimialoja. Kysymys on siitä, milloin analyyttinen luokittelu muuttuu moraaliseksi olemusväitteeksi. Kapitalisti, etuoikeutettu ja sortaja Vasemmistolaisessa retoriikassa “kapitalisti” ei aina tarkoita tuotannontekijöiden omistajaa, vaan symbolista roolia. Samoin “etuoikeutettu” ei ole vain henkilö, jolla on mitattavia resursseja, vaan moraalisen epäilyn kohde. Ryhmästä tulee toimija, jolla on yhteinen tahto ja vastuu. Tämä muistuttaa klassista marxilaista kehystä, jonka juuret ovat Karl Marx in luokkateoriassa. Luokilla on historiallinen tehtävä ja t...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kollektiivinen essentialisointi ja uhkakuvien projisointi modernissa poliittisessa antisemitismissä

Kuva
  4 Moderni poliittinen antisemitismi ei useimmiten näyttäydy avoimena rotuoppina tai uskonnollisena vainona. Se esiintyy koodikielenä, vihjauksina ja rakenteellisina selitysmalleina, joissa yksi ryhmä saa suhteettoman suuren selitysvoiman monimutkaisille ilmiöille. Ytimen muodostavat kaksi toisiinsa kietoutuvaa mekanismia: kollektiivinen essentialisointi ja uhkakuvien projisointi . 1. Kollektiivinen essentialisointi Essentialisoinnilla tarkoitetaan ajattelutapaa, jossa ryhmälle oletetaan pysyvä, muuttumaton olemus. Kun tämä tehdään kollektiivisesti, yksilöiden erilaisuus katoaa ja tilalle tulee abstrakti, yhtenäinen toimija: ”juutalaiset”. Modernissa poliittisessa antisemitismissä tämä näkyy esimerkiksi seuraavina oletuksina: Ryhmä toimii koordinoidusti ja strategisesti yhteisen edun ajamiseksi. Yksittäisten henkilöiden menestys tulkitaan kollektiivisen verkoston tulokseksi. Taloudellinen tai poliittinen vaikutusvalta nähdään systemaattisena, ei satunnaisena. Tällöin analyysi ei ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Presuppositionaalinen divergenssi tarjonta- ja kysyntäpainotteisen taloustieteen välillä identity protective cognition -teorian valossa

  1. Johdanto Taloustieteellisessä keskustelussa tarjonta- (supply-side) ja kysyntäpainotteisen (keynesiläisen) lähestymistavan välinen erimielisyys esitetään usein empiirisenä kiistana politiikkatoimien tehokkuudesta. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että erimielisyys ei rajoitu yksittäisiin parametriarvioihin tai malliteknisiin oletuksiin, vaan ulottuu syvemmälle tasolle: teorioiden taustalla vaikuttaviin presuppositioihin. Tässä artikkelissa tarkastelen tätä ilmiötä presuppositionaalisen divergenssin käsitteellä ja sovellan analyysiin identity protective cognition -teoriaa ( Dan Kahan ). Presuppositionaalisella divergenssillä tarkoitan tilannetta, jossa kaksi teoreettista kehystä nojaa erilaisiin – usein implisiittisiin – taustaoletuksiin siitä, mikä on talouden “normaalitila”, mikä on politiikan default-asema ja mikä riski priorisoidaan. Identity protective cognition puolestaan viittaa mekanismiin, jossa yksilöt tulkitsevat evidenssiä tavalla, joka suojaa heidän ryhmäid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Intersektionaalisuuden kritiikki

Tämä artikkeli tarkastelee intersektionaalisen feminismin vaikutuksia kriittisestä näkökulmasta, keskittyen sen epätieteellisiin oletuksiin, yksilön yhdenvertaisuuden heikkenemiseen, yhteiskunnallisen polarisaation syvenemiseen sekä uusien syrjinnän muotojen syntyyn. Intersektionaalisuus on muuttanut syrjinnän käsitettä subjektiiviseksi ja rakenteita painottavaksi ilmiöksi, jossa yksilön kokemus ja ryhmäidentiteetti ohittavat objektiiviset arviointiperusteet. Tämän seurauksena yksilöä ei enää tarkastella hänen tekojensa tai ansioidensa vaan oletetun ryhmäsijoituksensa kautta, mikä murentaa liberaalia universalismin perinnettä, heikentää yhteistä keskustelutilaa ja mahdollistaa uusien epätasa-arvon muotojen normalisoitumisen. Artikkeli esittää, että yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ei voi rakentua ideologisesti värittyneiden valtarakennemallien varaan, vaan sen on nojattava yksilökeskeiseen, yleispätevään ja rationaalisesti perusteltuun lähestymistapaan. Johdanto Intersektionaalinen ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rituaalin paluu politiikkaan

Kuva
  Julkinen keskustelu Elokapinasta on usein poukkoillut kahden ääripään välillä. Toisille liike on viimeinen moraalinen hälytyskello, toisille esimerkki vastuuttomasta lainrikkomisesta. Kummassakin tulkinnassa huomio kiinnittyy keinoihin, ei niinkään siihen, millaista politiikkaa nämä keinot edustavat . Taloustieteilijän näkökulmasta kysymys on kiinnostava juuri tästä syystä. Elokapinan toiminta ei asetu luontevasti edustuksellisen demokratian perinteiseen logiikkaan, jossa erimielisyydet kanavoidaan neuvotteluun, kompromisseihin ja asteittaisiin muutoksiin. Sen sijaan liike näyttää operoivan aivan toisenlaisessa viitekehyksessä. Historiallinen analogia voi auttaa ymmärtämään ilmiötä. Atsteekkien ihmisuhrit eivät olleet mielivaltaista julmuutta, vaan järjestelmällinen osa maailmankuvaa, jossa kosmoksen jatkuvuus edellytti näkyviä, toistuvia ja järkyttäviä tekoja. Uhrauksen rationaalisuus ei perustunut sen mitattaviin seurauksiin, vaan sen symboliseen välttämättömyyteen. Rituaali i...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valta ja sokeus: Miksi hierarkia korruptoi kognition

Kuva
Meillä on luontainen taipumus delegoida kognitiivista kuormaa auktoriteeteille. Monimutkaisessa ympäristössä asiantuntijan tai johtajan nostaminen kritiikin yläpuolelle toimii heuristiikkana, joka säästää energiaa. Sosiaalipsykologinen tutkimus kuitenkin osoittaa, että tämä mekanismi on vaarallinen sekä seuraajille että johtajalle itselleen. "Power-Paradox": Miten valta muuttaa aivoja Dacher Keltnerin (UC Berkeley) tutkimukset osoittavat ilmiön, jota kutsutaan "valtaparadoksiksi". Menestyäkseen ryhmässä yksilö tarvitsee sosiaalista älykkyyttä ja empatiaa, mutta saavutettu valta-asema usein heikentää juuri näitä ominaisuuksia. Empiirisissä kokeissa on havaittu, että korkeassa asemassa olevien henkilöiden peilisolutoiminta vaimenee: heidän kykynsä lukea muiden tunteita ja noudattaa yhteisiä normeja heikkenee. Tämä selittää, miksi "jalustalle nostettu" asiantuntija saattaa alkaa laiminlyödä perustehtäviä ja sosiaalisia velvollisuuksia; kyse ei ole vain luonne...
Lähetä kommentti
Lue lisää