Tekstit

Kuka hallitsee suodatusta?

Kuva
Sosiaalisen median aikakaudella ei ole pulaa informaatiosta. Pula on yhteisestä näkymästä siihen, mitä informaatio on. Tämä ei ole pelkkä kulttuurinen ilmiö, vaan taloustieteellinen kysymys epäsymmetrisestä informaatiosta. Perinteisessä mallissa epäsymmetria tarkoitti, että toisella osapuolella on enemmän tietoa kuin toisella. Nyt tilanne on hienovaraisempi: lähes kaikilla on pääsy valtavaan tietomäärään, mutta jokainen näkee siitä eri osan. Epäsymmetria ei synny vain tiedon määrästä, vaan sen suodatuksesta. Sosiaalisen median alustat – kuten Meta , Google (YouTube), TikTok ja X – optimoivat sisältövirtaa käyttäjän sitoutumisen perusteella. Algoritmi ei kysy, mikä on yhteiskunnallisesti koordinoivaa tai epistemisesti kestävää. Se kysyy, mikä pitää huomion. Tämä on rationaalista liiketoimintaa: huomiotaloudessa huomio on niukka resurssi. Mutta suodatus ei ole yksisuuntaista. Identity Protective Cognition (IPC) tarkoittaa, että ihmiset tulkitsevat tietoa identiteettiään suojaavasti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Militarismin pelko, väärinymmärrykset ja IPC:n logiikka

Kuva
  Militarismista käytävä keskustelu kärsii usein kahdesta rinnakkaisesta väärinymmärryksestä. Ensimmäinen liittyy peliteoriaan ja pelotteeseen. Toinen liittyy ihmismieleen – siihen, miten identiteetti ohjaa riskien tulkintaa. Jälkimmäistä kuvaa IPC (Identity Protective Cognition): ihmiset tulkitsevat faktoja tavalla, joka suojaa heidän moraalista ja ryhmäidentiteettiään. Mitä ymmärretään väärin? 1. Lineaarinen eskalaatio-oletus Yleinen intuitio kuuluu: enemmän aseita → enemmän sodan riskiä. Peliteoriassa suhde ei ole lineaarinen. Uskottava pelote voi nostaa hyökkäyksen kustannuksen niin korkeaksi, että tasapaino vakautuu. Vakaa tasapaino voi vaatia kapasiteettia. Väärinymmärrys syntyy, kun kapasiteetti ja intentio sekoitetaan. Puolustuksellinen vahvistuminen tulkitaan automaattisesti aggressiiviseksi signaaliksi. 2. Staattinen kustannusajattelu Puolustusmenoja tarkastellaan usein vain nykykustannuksina. Peloteteoriassa olennaista on vastapuolen reaktiofunktio: jos ennaltaehkäisevä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkäämmekö tekoälyä siksi, että se on uusi – vai siksi, että se näyttää toimijalta?

Kuva
Kun mediassa kerrotaan tapauksesta, jossa tekoäly on ollut jollain tavalla läsnä ennen itsetuhoista tekoa, reaktio on voimakas. Otsikot leviävät nopeasti. Keskustelu moralisoituu. Syyllinen tuntuu löytyneen: kone. Samaan aikaan sosiaalisen median mahdollinen yhteys mielenterveyden heikkenemiseen on ollut tutkimuksen kohteena jo vuosia. Siitä on kertynyt tilastollista näyttöä – osin ristiriitaista, osin huolestuttavaa – mutta ilmiö ei herätä samanlaista eksistentiaalista säikähdystä. Miksi? Tarina voittaa tilaston Yksi syy on yksinkertainen: tarinat voittavat regressiomallit. Yksittäinen, dramaattinen tapaus, jossa tekoäly “keskusteli” ihmisen kanssa ennen tragediaa, on narratiivisesti selkeä. Siinä on alku, keskikohta ja loppu. Ja mikä tärkeintä: siinä on toimija. Sosiaalisen median vaikutus taas on hajautunut. Se ei ole yksi keskustelu vaan tuhansia mikrovihjeitä: vertailua, ärsykkeitä, algoritmisia suosituksia, huomaamatonta identiteetin vahvistamista. Vaikutus on mahdollisesti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eroaminen ei ole vihaa – se on merkityksen uudelleenskaalaamista

Kuva
Moni kirkosta eroamista harkitseva ei tee päätöstä kevyesti. Taustalla ei yleensä ole yksittäinen uutinen, ärsyttävä somekeskustelu tai taloudellinen laskelma kirkollisverosta. Taustalla on hiljainen, vuosia kypsynyt kokemus: jokin sisäinen mittakaava on muuttunut. Kysymys ei ole vain uskosta Jumalaan. Kysymys on siitä, mikä saa vielä uskon skaalautumaan. Pyhän skeema – kun lataus katoaa Lapsuudessa kirkko saattoi edustaa pyhää. Kirkkoarkkitehtuuri, virret, joulujumalanpalvelus – kaikki loivat tunteen erityisestä tilasta. Pyhä ei ollut vain ajatus, vaan kokemus. Mutta skeemat elävät suhteessa merkitykseen. Kun pyhän kokemus ei enää kanna, se ei katoa aggressiivisesti – se vain menettää intensiteettinsä. Sama tila voi tuntua kauniilta, mutta ei enää kosmisesti ladatulta. Monelle eroamista harkitsevalle tämä on keskeinen muutos: pyhyysskeema ei enää skaalaudu arjen yläpuolelle. Se ei enää määritä moraalista identiteettiä. Ja silloin syntyy rehellinen kysymys: miksi pysyisin järjes...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Make America Great Again ei hajoa faktoihin – vaan koordinaatioon

Kuva
On houkuttelevaa selittää poliittisia liikkeitä järjen puutteella. Ajatus kuuluu: jos vain faktat tuotaisiin riittävän selvästi esiin, liike murentuisi. Tämä on kuitenkin väärä analyysitaso. Identity Protective Cognition (IPC) -teoria tarjoaa kylmemmän, mutta realistisemman näkökulman. Ihmiset eivät ensisijaisesti puolusta väitteitä – he puolustavat identiteettiään. Kun poliittinen liike muuttuu identiteettikehykseksi, kritiikki ei kohdistu argumenttiin vaan ryhmän jäsenen moraaliseen asemaan. Tällöin vastareaktio on rationaalinen suhteessa sosiaalisiin kannustimiin. Identiteetti on pääoma Taloustieteellisesti tarkasteltuna MAGA ei ole vain mielipidejoukko. Se on: verkosto, signaalijärjestelmä, lojaalisuuden markkina, ja symbolinen yhteisö. Punainen lippis ei ole pelkkä asuste. Se on julkinen investointi. Se sitoo kantajansa ryhmään näkyvästi. Mitä vahvempi signaali, sitä korkeampi poistumiskustannus. IPC selittää, miksi tämä mekanismi toimii: identiteetin puolustaminen tuntuu moraali...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Todistustaakka ja oppiminen – miksi tieto tarvitsee kitkaa

Kuva
Julkisessa keskustelussa todistustaakka esitetään usein epäreiluna vaatimuksena: miksi juuri väitteen esittäjän pitäisi todistaa sanomisensa? Eikö avoin mieli tarkoita, että kaikki näkemykset ovat lähtökohtaisesti yhtä mahdollisia? Kysymys kuulostaa demokraattiselta, mutta informaatioteorian ja oppimisen näkökulmasta vastaus on yllättävän selkeä: ilman todistustaakkaa emme opi mitään. Oppiminen on epävarmuuden vähenemistä Oppiminen ei ole pelkkää tiedon keräämistä, vaan epävarmuuden vähenemistä. Ennen uutta tietoa maailma on täynnä vaihtoehtoja; uuden evidenssin jälkeen osa vaihtoehdoista putoaa pois. Tämä on oppimisen ydin. Jos joku väittää, että jokin asia on totta, hän väittää samalla vähentävänsä epävarmuutta. Mutta ilman perusteluja väite ei muuta mitään. Se ei sulje pois vaihtoehtoja, eikä lisää ymmärrystä. Se on informaatioteoreettisesti kohinaa . Todistustaakka syntyy tästä rakenteesta: jos väite ei tuo mukanaan evidenssiä, se ei myöskään voi toimia oppimisen välineenä. Kitk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Älykkyys, konservatismi ja identiteetin suojelu

Kuva
Uutinen on herkullinen. Saksalaistutkimus kertoo, että korkean älykkyysosamäärän omaavat miehet ovat keskimäärin vähemmän konservatiivisia kuin verrokkinsa. Koulutuksen ja oikeistoautoritaarisuuden välinen yhteys on negatiivinen. Reflektiivinen, monimutkainen ajattelu näyttää kallistuvan arvoliberalismiin. Ja sitten tapahtuu se, mikä nykyisessä mediaympäristössä lähes aina tapahtuu: tutkimustulos muuttuu identiteettipoliittiseksi aseeksi. Ei kestä kauaa, kun tilastollinen korrelaatio muuttuu rivien välissä moraaliseksi hierarkiaksi. Älykkäät vastaan autoritaariset. Joustavat vastaan jäykät. Sivistyneet vastaan sisäryhmäorientoituneet. Tästä hetkestä alkaen kyse ei enää ole tutkimuksesta vaan identiteeteistä. Kun data muuttuu leimaksi Identiteettiä suojaavan kognition teoria – IPC – kuvaa ilmiötä, jossa ihmiset torjuvat informaatiota, jos se uhkaa heidän ryhmäidentiteettiään. Kun poliittinen identiteetti on osa minäkuvaa, tieto ei enää käsittele vain mielipidettä vaan ihmisen arvoa...
Lähetä kommentti
Lue lisää