Tekstit

Rasismi ei katoa selittämällä – siksi meidän on puhuttava siitä vielä enemmän

Suomessa käydään jälleen keskustelua rasismista. Jo se, että keskustelua joudutaan käymään, osoittaa, kuinka syvällä rasismi yhteiskunnassamme on. Jos rasismia ei olisi, siitä ei tietenkään tarvitsisi puhua. Ja koska siitä puhutaan paljon, ongelman täytyy olla suuri. Erityisen huolestuttavaa on se, että kaikki suomalaiset eivät tunnista itseään rasisteiksi. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka vaikeasti tunnistettavaa rasismi nykyään on. Avoimesti rasistinen ihminen sentään myöntää ongelman olemassaolon omalla käytöksellään. Sen sijaan ihminen, joka sanoo kohtelevansa kaikkia yksilöinä, saattaa olla vielä vaarallisempi, koska hän ei edes huomaa uusintavansa rakenteita. Usein kuulee kysyttävän, mitä nämä rakenteet tarkalleen ovat. Kysymys itsessään paljastaa paljon. Ihminen, joka todella ymmärtäisi rakenteellisen rasismin, ei tarvitsisi siitä määritelmää. Ja jos määritelmä täytyy antaa, keskustelukumppani on ilmeisesti jo lähtökohtaisesti tarkastelemassa asiaa väärästä näkökulmasta. ...

Yhteiskunnallinen taide ei saa erivapautta tekoälyltä

Kun puhutaan tekoälyn tuottamasta viihteestä, argumentti on suhteellisen helppo ymmärtää. Jos ihminen haluaa kuunnella musiikkia, katsella kuvia tai lukea tarinan ja tekoäly pystyy tuottamaan hänelle mieluisan kokemuksen, ihmisen tekemällä teoksella ei ole automaattista etuoikeutta. Tekijän ihmisyys voi itsessään olla kuluttajalle arvokasta, mutta silloin se on yksi tuotteen ominaisuuksista muiden joukossa. Yhteiskunnallisen taiteen kohdalla tekoälyyn suhtaudutaan helposti toisin. Taiteilijan ajatellaan olevan yhteiskunnallinen keskustelija: hän paljastaa epäkohtia, haastaa totuttuja käsityksiä, tekee näkymättömän näkyväksi ja pakottaa yleisön katsomaan maailmaa uudella tavalla. Mutta juuri tässä tekoälyn mahdollisuus on ehkä vielä kiinnostavampi kuin viihteessä. Jos yhteiskunnallisen taiteen tarkoituksena on saada ihminen ajattelemaan, miksi ajattelun käynnistävän ärsykkeen pitäisi välttämättä olla ihmisen valmistama? Oletetaan, että haluamme tehdä näkyväksi jonkin vaikeasti havaittav...

Kun Raamatusta tehdään mittanauha

Aborttikeskustelussa Raamattuun vetoaminen voi tuoda esiin tärkeitä moraalisia kysymyksiä. Ongelma syntyy, jos uskonnollisesta tekstistä yritetään johtaa sellaisia biologisia, filosofisia tai oikeudellisia määritelmiä, joita se ei yksiselitteisesti tarjoa. Kuvitellaan, että eduskunta ryhtyisi määrittelemään piin likiarvoa. Matemaatikot esittäisivät laskelmansa, mutta keskusteluun osallistuisi myös joukko ihmisiä, joiden mielestä oikea vastaus pitäisi etsiä Raamatusta. Ensimmäisen kuninkaiden kirjan seitsemännessä luvussa kuvataan suurta pyöreää pronssiallasta. Sen läpimitaksi ilmoitetaan kymmenen kyynärää ja ympärysmitaksi kolmekymmentä kyynärää. Lukujen suoraviivainen jakaminen antaisi piin arvoksi kolme. Matemaatikot huomauttaisivat, ettei tämä ole piin tarkka arvo. Joku voisi kuitenkin vastata, ettei ihmisen laskelmilla ole oikeutta kumota pyhää kirjoitusta. Tällainen keskustelu olisi erikoinen. Vielä erikoisemmaksi se muuttuisi, jos piin arvosta päätettäisiin äänestämällä. Aborttik...

Regulaatiorelevanssi – miten poliittinen päätöksenteko saadaan kohdistumaan asioihin, joita voidaan todella ohjata?

Politiikassa tiedon määrä ei välttämättä ole keskeinen niukkuus. Suurempi ongelma voi olla se, että päätöksentekojärjestelmä käyttää huomionsa informaatioon, jolla on heikko yhteys järjestelmän todelliseen ohjauskykyyn. Poliitikko voi tietää paljon yhteiskunnallisista ongelmista ja silti tehdä huonoja päätöksiä, jos keskusteluun valikoituvat väärät muuttujat. Moraalisesti voimakas kertomus, näkyvä yksittäistapaus tai helposti viestittävä tilastoluku voi saada enemmän huomiota kuin muuttuja, jonka muuttaminen todella vaikuttaisi lopputulokseen. Tätä eroa voidaan kuvata regulaatiorelevanssin käsitteellä. Regulaatiorelevantti tieto auttaa päätöksentekojärjestelmää vastaamaan ainakin yhteen seuraavista kysymyksistä: Mitä järjestelmässä tapahtuu? Miksi se tapahtuu? Mihin muuttujaan voidaan vaikuttaa? Millä keinolla siihen voidaan vaikuttaa? Millä kustannuksella vaikutus syntyy? Mistä tiedämme jälkikäteen, toimiko toimenpide? Poliittisen järjestelmän laatua voidaan tällöin arvioida sen peru...

Uskontokritiikki tarvitsee palautesilmukan

  Uskontokritiikkiä syntyy nykyään enemmän kuin ehkä koskaan. Sitä tuottavat tutkijat, toimittajat, ihmisoikeusjärjestöt, uskonnollisten yhteisöjen entiset ja nykyiset jäsenet, vertaistukiryhmät, podcastit, keskustelupalstat ja sosiaalisen median sisällöntuottajat. Myös uskontojen sisällä harjoitetaan jatkuvaa kritiikkiä: oppeja tulkitaan uudelleen, johtajia haastetaan ja vanhoja käytäntöjä yritetään muuttaa. Määrä ei silti takaa vaikutusta. Kriittinen tieto voi jäädä akateemisiin julkaisuihin, kokemukset vertaistukiryhmiin ja paljastukset uutiskierron alle. Sosiaalinen media puolestaan levittää tehokkaimmin sisältöä, joka herättää voimakkaita tunteita. Järjestelmä palkitsee usein kärjistyksen, vaikka juuri kärjistys vaikeuttaisi ongelman ymmärtämistä ja korjaamista. Voisiko nämä hajallaan olevat toiminnot yhdistää kyberneettiseksi palautesilmukaksi? Kritiikkiä tuottavat järjestelmät Uskontokritiikkiä ajatellaan helposti yksittäisen ajattelijan toimintana: joku tarkastelee uskonnol...

Ylen kriitikon ei pitäisi tarvita Ylen lupaa

Ylen jutun voi lukea, siitä voi suuttua ja sitä voi arvostella. Mutta jos haluaa selvittää järjestelmällisesti, onko suuttumukselle perusteita, vastaan voi tulla lupavaatimus. Tämä on julkisrahoitteisen mediatalon sisältöpolitiikan sananvapausongelma: yksittäisen jutun arvosteleminen on mahdollista, mutta laajamittaisen kritiikin edellyttämän aineiston koneelliseen käsittelyyn asetetaan rajoituksia. Ylen julkaisema ohje on selvä. Sen verkkosivujen ja Areenan sisältöjen tiedonlouhinta sallitaan tekijänoikeuslain tutkimuspoikkeuksen mukaiseen tieteelliseen tarkoitukseen. Muuhun tiedonlouhintaan kehotetaan tiedustelemaan lupaa Ylen arkistomyynniltä. Ylen tutkimusyhteistyön ohje . Lupavaatimus osuu olennaiseen kohtaan. Yksittäisillä esimerkeillä voi havainnollistaa lähes mitä tahansa käsitystä mediasta. Järjestelmällisten painotusten osoittaminen vaatii enemmän: laajan otoksen, vertailukelpoiset luokitteluperusteet ja menetelmän, jonka joku toinen voi tarkistaa. Kansalainen voisi esimerkik...

Sivistynyt populismi

Sivistysporvari haluaa tehdä selvän eron itsensä ja populistin välille. Hän puhuu maltista, vastuullisuudesta ja asiallisesta keskustelusta. Populisti puolestaan yksinkertaistaa, kiihdyttää tunteita ja sivuuttaa tosiasioita saadakseen ääniä. Määritelmä on käyttökelpoinen, mutta se johtaa epämukavaan kysymykseen. Populismi ei nimittäin tarkoita vain kovaa ääntä tai räikeää retoriikkaa. Sen ydin on poliittinen laskelma, jossa tosiasioiden käsittely mukautetaan siihen, mitä yleisön uskotaan sietävän ja mikä palvelee vaalimenestystä. Tällä mittarilla sivistysporvarillisuus ei aina ole populismin vastakohta. Se voi olla saman ilmiön paremmin puettu versio. Turun kokoomusryhmän suhtautumisessa Elina Hiltusen islamia ja sekulaaria oikeusvaltiota koskeviin puheenvuoroihin keskeiseksi kysymykseksi ei näyttänyt nousevan vain se, olivatko väitteet tosia, vaan myös se, miltä niiden esittäminen näytti. Pyhiä tekstejä sai käsitellä, mutta liian suora johtopäätös muuttui ongelmaksi. Huomio siirtyi vä...