Dialogin dyynit

Suomen valtionkirkot, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko, muodostavat poikkeuksellisen taloudellisen, oikeudellisen ja yhteiskunnallisen ilmiön. Ne operoivat samanaikaisesti sekä klubihyödykkeinä että osittain julkishyödykkeiden kaltaisina toimijoina. Tämä kaksoisrooli synnyttää jännitteitä, jotka voidaan parhaiten ymmärtää julkisen valinnan teorian kautta. Teoria tarkastelee poliittisia ja institutionaalisia prosesseja samalla rationaalisuuden oletuksella kuin markkinatalous: toimijat ajavat omaa etuaan, ja lopputulokset muodostuvat näiden preferenssien yhteistuloksena. Valtionkirkkojen aseman tarkastelu tässä viitekehyksessä tuo esiin sekä tehottomuutta ylläpitäviä rakenteita että kannustevinoumia, jotka heikentävät sekä uskonnonvapautta että resurssien tehokasta kohdentamista. Klubihyödykkeen piirteet Valtionkirkkojen tarjoamat palvelut, kuten kasteet, vihkimiset, hautajaiset, konfirmaatiot, sielunhoito ja seurakunnallinen yhteisötoiminta, ovat tyypillisiä klubihyödykkei...

Uskontojen nimissä tapahtuva väkivalta on monimutkainen ilmiö, ja nykyaikana tietyt uskonnot nousevat esiin tässä yhteydessä useammin, usein poliittisten, sosiaalisten ja historiallisten tekijöiden vuoksi. Tilastojen ja uutisoinnin perusteella erityisesti islamilaiseen ekstremismiin liitetyt ryhmät, kuten ISIS tai Al-Qaida, ovat olleet näkyvästi esillä 2000-luvulla. Esimerkiksi terrori-iskut Euroopassa, Lähi-idässä ja Afrikassa – kuten Pariisin vuoden 2015 hyökkäykset tai jatkuvat konfliktit Irakissa ja Syyriassa – ovat saaneet paljon huomiota. Näissä tapauksissa tekijät usein perustelevat toimintaansa äärimmäisillä tulkinnoilla islamista. Toisaalta myös muut uskonnot ovat liittyneet väkivaltaan. Esimerkiksi Myanmarissa buddhalaiset nationalistit ovat osallistuneet rohingya-muslimien vainoon, jota on kutsuttu jopa kansanmurhaksi. Intiassa hindujen ja muslimien väliset yhteenotot, kuten Gujaratin mellakat 2002, ovat saaneet uskonnollisen sävyn, vaikka taustalla on usein poliittisia jänn...