Voiko islam sopeutua länsimaisiin arvoihin?

Islamin asema nykypäivän maailmassa herättää monia tunteita ja keskusteluja. Yksi kiistanalainen aihe on islamin suhtautuminen muihin uskontoihin ja sen laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset. Erityisesti hadith-tekstit, jotka kuvaavat profeetta Muhammadin sanoja ja tekoja, tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman tähän kysymykseen.

Yksi tällainen hadith löytyy Sahih Muslimista (453/392), jossa profeetta Muhammad sanoo: "Jos omaksutte islamin, olette turvassa. Maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen, ja haluan karkottaa teidät täältä." Tämä kohta kuvaa juutalaisiin kohdistettua painostusta kääntyä islamiin ja antaa ymmärtää, että profeetta näki alueellisen vallan kuuluvan yksinomaan Allahille ja muslimeille. Viesti on selvä: islamin asema maailmassa on ehdoton, eikä toisinajattelijoille tai muiden uskontojen seuraajille ole sijaa.

 Toinen esimerkki löytyy Sunan Abu Dawoodista (31962), jossa Muhammad neuvoo muslimeja: "Älä tervehdi juutalaisia ja kristittyjä ensin, ja jos kohtaat heidät tiellä, pakota heidät kulkemaan kapeimmassa osassa tietä." Tämä ohjeistus kuvaa konkreettista tapaa, jolla muslimeja kehotetaan kohtelemaan ei-muslimeja – heidät tulee nöyryyttää ja alistaa. Hadithissa kiteytyy islamin sisällä oleva ajatus, että kaikki muut uskonnot ovat alisteisia islamille, eikä niiden seuraajilla ole samanlaista arvoa.

Nämä tekstit eivät ole vain historiallisen aikakauden reliikkejä, vaan monille muslimeille ne edustavat yhä osaa heidän uskonnollisesta maailmankatsomuksestaan. Tämä nostaa esiin perustavanlaatuisen ongelman: miten länsimaiset arvot, jotka korostavat tasa-arvoa ja uskonnonvapautta, voivat sopeutua yhteen uskontoon, joka näkee muiden uskontojen seuraajat alistettavina? Kun islamilaisia yhteisöjä kasvaa länsimaissa, herää kysymys, kuinka hyvin tällaiset arvot voidaan sovittaa yhteen länsimaisten periaatteiden kanssa.

Monet muslimienemmistöiset maat ovat säilyttäneet tiukan sharia-lainsäädännön, joka asettaa ei-muslimit heikompaan asemaan. Vaikka länsimaissa elävät muslimit eivät välttämättä seuraa tällaisia käytäntöjä kirjaimellisesti, on silti syytä kysyä, kuinka syvällä tällaiset asenteet ovat juurtuneet islamilaiseen oppiin. Onko kyse vain vähemmistön radikalismista, vai heijastavatko nämä hadithit laajempaa, hyväksyttyä näkökulmaa?

Islamin kriittinen tarkastelu ei ole islamofobiaa, vaan se on välttämätöntä, jos haluamme ymmärtää tämän uskonnon monimutkaisen ja osin ristiriitaisen suhteen moderniin maailmaan. Jos hadithien kaltaiset tekstit ohjaavat yhä uskovia, on syytä pohtia, millainen tulevaisuus odottaa yhteiskuntia, joissa islamin vaikutus kasvaa. Vain avoimen ja rehellisen keskustelun kautta voimme löytää tavan elää yhdessä kunnioittaen sekä toistemme oikeuksia että arvoja.

Onko länsimainen yhteiskunta valmis kohtaamaan tämän haasteen? Vai jätämmekö nämä kysymykset käsittelemättä, toivoen, että ongelmat ratkeavat itsestään?