Dialogin dyynit

  Kun valtionpäämiehelle ojennetaan kutsu niin sanottuun rauhanneuvostoon ja samalla vihjataan miljardiluokan jäsenmaksusta, ollaan jo lähtökohtaisesti väärällä polulla. Kansainvälinen rauhanvälitys ei ole kerhotoimintaa, jossa sisään pääsee maksamalla, eikä diplomatia toimi franchising-logiikalla. Kun vielä esitetään, että neuvoston varojen hallinta keskittyisi yhdelle poliittiselle toimijalle, kyse ei ole enää edes huonosta symboliikasta vaan rakenteellisesta ongelmasta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskeinen kysymys ei ole se, kuka idean esittää, vaan millaiselle institutionaaliselle pohjalle se rakentuu. Rauhanprosesseilla on yksi yhteinen nimittäjä: ne edellyttävät osapuolten hyväksyntää, selkeitä pelisääntöjä ja päätöksenteon hajauttamista. Jos päätöksiä koskeva elin syntyy ilman keskeisten konfliktiosapuolten osallistumista tai tunnustusta, sen legitiimiydestä tulee näennäinen. Tällöin maksusta ei synny vaikutusvaltaa, vaan korkeintaan istumapaikka kulisseissa. Valtiont...

  Keskustelu Yhdysvaltojen tullipolitiikasta on jälleen ajautunut tutulle uralle: osa juhlii vahvaa johtajuutta, osa varoittelee maailmanlopusta. Kun Sanna Marin kritisoi Donald Trump in tullilinjaa, reaktiot kertovat vähemmän taloudesta ja enemmän poliittisista identiteeteistä. Mutta jos irrotetaan tunne ja henkilöt, mitä empiirinen taloustieto todella sanoo? Aloitetaan perusmekanismista. Tulli on vero. Sen maksaa viime kädessä joko kuluttaja korkeampina hintoina, yritys pienempinä katteina tai molemmat. Tämä ei ole ideologinen väite vaan havainto, joka toistuu eri maissa ja eri aikakausina. Kun tuontihinnat nousevat, hintasignaali vääristyy: resursseja ohjautuu tuotantoon, joka ei ole aidosti kilpailukykyistä ilman suojaa. Trumpin ensimmäisellä kaudella asetetut tullit kohdistuivat erityisesti Kiinaan. On totta, että Yhdysvaltojen kahdenvälinen kauppavaje Kiinan kanssa pieneni hetkellisesti. Tämä havainto kuitenkin menettää merkitystään, kun tarkastellaan kokonaisuutta. Kaup...

  Suomalaisessa keskustelussa toistuu nyt ajatus, että valtiojohdon pitäisi “sanoa Trumpille suorat sanat”, koska osa kansasta on siihen kyllästynyt. Ajatus kuulostaa ryhdikkäältä, mutta se perustuu väärään oletukseen siitä, miten ulkopolitiikka todellisuudessa toimii. Ulkopolitiikka ei ole moraalinen performanssi eikä kansanäänestyskilpailu. Se on riskienhallintaa, vallan tasapainottamista ja selviytymistä ympäristössä, jossa pienillä valtioilla on rajallisesti liikkumavaraa. Tässä mielessä Suomen nykyinen linja ei ole pelkuruutta vaan realismia. Gallup, jonka mukaan 43 prosenttia suomalaisista toivoisi suorasanaisempaa tuomitsemista, ei ole mandaatti eikä strategia. Se kertoo mielialasta, ei vaikutusmekanismeista. Ulkopolitiikan peruskysymys ei ole, miltä jokin tuntuu, vaan mitä siitä seuraa. Tässä kohtaa keskustelu lipsuu helposti naturalistiseen virhepäätelmään: siitä, että jokin koetaan moraalisesti oikeaksi, päätellään sen olevan myös toimivaa. Suomi on sotilaallisesti ja...

  Jakso #336 Neuvottelija-podcastissa, jossa Alpo Rusi ja Lasse Laaksonen keskustelevat, antaa erinomaisen esimerkin siitä, kuinka poliittinen päätöksenteko — etenkin kansainvälisten kriisien yhteydessä — saattaa ajautua emotionaalisista reaktioista kumpuavan yleisen kiihkon ohjaamaksi , rationaalisen ja strategisesti pitkäjänteisen harkinnan sijaan. 1. Kiihko ja tunnedynamiikka kansainvälisessä politiikassa Rusi korostaa moneen otteeseen, että esimerkiksi keskustelu Palestiinan valtion tunnustamisesta Suomessa ei perustu kansainvälisesti hyväksyttyihin valtiollisiin kriteereihin (vakaa hallinto, määritellyt rajat, hallittu turvallisuustilanne), vaan nousee emotionaalisesta myötätunnosta palestiinalaissiviilejä kohtaan ja symbolipolitiikasta , jonka vaikutukset ovat peruuttamattomia. Tämä on esimerkki ns. tunteiden ylivaltaan perustuvasta ulkopolitiikasta. Tämä ilmiö on tunnistettavissa niin sanotun affektiivisen polarisaation kautta: tunteet määrittävät kantaamme enemmän ku...

  1. Kansainvälisen oikeuden puitteet Israelilla on oikeus puolustautua, kuten muillakin valtioilla, YK:n peruskirjan artiklan 51 nojalla. Tämän artiklan mukaan valtio saa käyttää itsepuolustusta aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan, kunnes YK:n turvallisuusneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi. Alpo Rusi ja Lasse Laaksonen viittaavat videolla #Neuvottelija 336 juuri tähän artiklaan, korostaen, että 7. lokakuuta 2023 tapahtunut Hamasin hyökkäys oli selkeä aseellinen hyökkäys Israelia kohtaan. Tämän seurauksena Israelin vastatoimet Gazassa ovat kansainvälisoikeudellisesti perusteltavissa itsepuolustuksena. 2. Itsepuolustuksen rajoitteet Vaikka itsepuolustuksella on oikeusperusta, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden (Geneven sopimukset) mukaan vastatoimien on silti täytettävä suhteellisuuden ja erottelun periaatteet: Suhteellisuus : Siviilitappiot eivät saa olla ylimitoitettuja suhteessa sotilaalliseen hyötyyn. ...

Tutkimuskysymys: Miten realistista on rakentaa toimivaa valtiollista infrastruktuuria Gazan alueelle tunnustamalla Palestiinan valtio, edellyttäen samalla Hamasin vetäytymistä, ja mitkä ovat taloudelliset ja poliittiset riskit verrattuna Afganistanin valtionrakennusyritykseen 2001–2021? Analyysi 1. Taloudelliset ja hallinnolliset realiteetit Afganistanissa valtiorakennus epäonnistui osittain siksi, että taloudellinen perusta oli heikko, infrastruktuuri hajonnut, ja ulkopuolinen rahoitus oli elintärkeää mutta hajanaista ja korruptoitunutta (SIGAR, 2021). Vastaavasti Gazan talous on erittäin riippuvainen ulkomaisesta avusta ja Israelin sekä Egyptin rajasuluista. Elinkaarikustannukset hallinnon rakentamiselle ilman vakaata turvallisuustilannetta ovat mittavat ja altistavat valtion epäonnistumiselle. 2. Poliittinen järjestelmä ja turvallisuus Afganistanissa USA ja sen liittolaiset pyrkivät rakentamaan keskushallintoa, vaikka Taleban hallitsi maaseutua. Vastaavasti Palestiinan itseh...

  YouTube-haastattelussa NGO Monitor -järjestön edustaja Sean esittelee järjestönsä tutkimuksia Suomen rahoituksesta Lähi-idän kansalaisjärjestöille. NGO Monitor seuraa erityisesti ihmisoikeusjärjestöjä, jotka toimivat Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Keskeiset havainnot ja syyt huoleen: Suomen valtion suora rahoitus : Suomen valtio antaa vuosittain noin 5 miljoonaa euroa ihmisoikeusjärjestöille, jotka toimivat Israel–Palestiina-konfliktissa. Esimerkiksi Independent Commission for Human Rights Ramallassa on saanut 5-vuotisohjelmassa 3 miljoonaa euroa. Epäyhteensopivuus Suomen linjan kanssa : Monet näistä järjestöistä eivät kannata Suomen virallista kahden valtion ratkaisua. Ne saattavat jopa kieltää Israelin oikeuden olemassaoloon tai oikeuttaa 7.10.2023 tapahtuneita terrori-iskuja. Propaganda ja "lawfare" : Osa rahoitetuista järjestöistä osallistuu oikeudellisiin prosesseihin kansainvälisissä tuomioistuimissa Israelia vastaan. Tätä kutsutaan "lawfareksi...

  S – Vahvuudet (Strengths) Hallinnollinen pätevyys ja diplomaattinen kokemus → Prevostin kokemus piispakongregaation johdossa antaa hänelle vahvat verkostot ja kyvyn toimia paavina tehokkaasti globaalin kirkon hallinnassa. Latinalaisamerikkalaisen kirkon tuntemus → Tuntee etelän kirkon haasteet, mikä voi vahvistaa Vatikaanin suhdetta kehittyviin maihin ja Latinalaisen Amerikan populistihallituksiin. Yhdysvaltalainen tausta → Voi parantaa Vatikaanin suhteita Yhdysvaltoihin ja mahdollisesti toimia siltana konservatiivisten kristittyjen ja kirkon välillä kansainvälisesti. Matala konfliktiprofiili → Hänen rauhallinen ja ei-poliittinen tyyli voi vähentää poliittista polarisaatiota Vatikaanin ympärillä verrattuna esim. paavi Franciscuksen vasemmistolaisiin tai ekologisiin puheisiin. W – Heikkoudet (Weaknesses) Puuttuva karisma ja heikko näkyvyys globaalissa julkisuudessa → Ei ole kansainvälisesti tunnettu eikä todennäköisesti innosta laajaa poliittista keskustelu...

Keskustelu Palestiinan valtion tunnustamisesta ja Israelin toimien arvostelusta herättää perusteltua huolta, mutta samalla se vaatii vakavaa kriittistä tarkastelua. Ulkopolitiikassa yksittäisten tekojen symboliarvo ei yksin riitä – erityisesti konfliktialueilla, joissa pienilläkin lausunnoilla ja päätöksillä voi olla huomattavia seurauksia. Symboliset ulkopoliittiset eleet, kuten yksipuolinen valtion tunnustus, voivat kaventaa Suomen vaikutusvaltaa tilanteessa, jossa juuri pragmaattinen diplomatia, monenkeskinen yhteistyö ja tasapainoinen viestintä ovat elintärkeitä. Tunnustaminen ei ole pelkkä solidaarisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen vetoava ele, vaan juridisesti merkittävä ja sitova toimi. Kansainvälisen oikeuden valossa valtiollisen tunnustamisen edellytyksiä ovat muun muassa pysyvät ja tunnustetut rajat, keskitetty ja vakaa hallinto sekä kyky toimia valtiona, joka kantaa vastuuta kansainvälisistä velvoitteistaan. Nykyisellään palestiinalaisalueet eivät muodosta tällaista toimijaa....