Dialogin dyynit

  Ajatus siitä, että talouskasvu ja päästöjen vähentäminen olisivat loogisesti yhteensopimattomia, kuulostaa ensi kuulemalta järkevältä. Talous käyttää energiaa ja materiaa, ja luonnonvarat ovat rajallisia. Tästä tosiasiasta ei kuitenkaan seuraa, että talouskasvu olisi väistämättä ympäristölle tuhoisaa – eikä varsinkaan, että kasvusta luopuminen olisi ainoa rationaalinen politiikkavaihtoehto. Talouskasvu ei ole sama asia kuin materiaalinen kulutus. Bruttokansantuote mittaa vaihdantaa, ei luonnonvarojen käyttöä. Historiallisesti nämä ovat kulkeneet käsi kädessä, mutta kyse on empiirisestä yhteydestä, ei luonnonlaista. Talouden rakenne, hintasignaalit ja teknologia määrittävät sen, kuinka paljon fyysistä panosta yksi lisäeuro tuotantoa vaatii. On totta, että absoluuttinen irtikytkentä – talouskasvu samanaikaisesti luonnonvarojen käytön ja päästöjen absoluuttisen vähenemisen kanssa – on ollut harvinaista ja usein lyhytaikaista. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että se olisi mahdotonta....

  (perustuen Aki Kangasharjun haastatteluun Paasipodissa #43 ) 1. Johdanto Aki Kangasharju, Etlan toimitusjohtaja, esittää haastattelussa poikkeuksellisen terävän diagnoosin Suomen talouden ongelmista – mutta hänen huomionsa ulottuvat syvemmälle kuin pelkkään talouspolitiikkaan. Keskustelu paljastaa, että Suomen hidas kasvu, heikko uudistumiskyky ja tuottavuuden pysähtyminen juontuvat osin sosiaalisista arvoista ja arvostusrakenteista . Toisin sanoen: mitä ja ketä Suomessa arvostetaan, määrittää, kuinka hyvin Suomi menestyy. 2. Sosiaalisen arvostuksen rakenne Suomessa a) Epäluulo menestystä kohtaan Kangasharju korostaa, että Suomessa menestyminen herättää enemmän kateutta kuin ihailua . Hänen mukaansa verojärjestelmä viestii “mene pois, jos onnistut”, koska korkeat marginaaliverot (59–70 % tosiasiallisesti, kun mukaan lasketaan ALV) tekevät lisäponnisteluista taloudellisesti kannattamattomia. → Tämä viesti heikentää halua ottaa riskejä, innovoida ja uudistua. → Sosiaaline...