Dialogin dyynit

  Vapaassa yhteiskunnassa ihmisillä on oikeus kokoontua, juhlia, protestoida ja ilmaista identiteettiään. Tämä periaate ei ole kiistanalainen, eikä sen pitäisi olla. Juuri siksi on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa, jotka nykykeskustelussa sekoitetaan toisiinsa yhä useammin: kansalaisten vapaus toimia ja julkisen vallan velvollisuus pysyä neutraalina. Pride-tapahtumat ovat tästä hyvä esimerkki. Yksilöillä ja yhdistyksillä on täysi oikeus järjestää tapahtumia, marsseja ja juhlia omien arvojensa pohjalta. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan, eikä ketään pidä estää osallistumasta. Tässä mielessä Pride kuuluu samaan kategoriaan kuin mikä tahansa muu kansalaisliike. Ongelmia syntyy vasta siinä vaiheessa, kun tapahtuma lakkaa olemasta kansalaistoimintaa ja alkaa saada erityisasemaa julkisen vallan kautta. Julkinen talous ei ole rajaton. Kuntien ja valtion budjetit ovat suljettuja kokonaisuuksia, joissa jokainen euro on pois jostain muusta. Tästä seuraa yksinkertainen m...

  Suomalainen kansalaisyhteiskunta perustuu periaatteessa vapauteen: ihmisillä on oikeus kokoontua, ilmaista näkemyksiään ja tukea vapaaehtoisesti heille merkityksellisiä asioita. Ongelma syntyy silloin, kun valtio ei enää pysy neutraalina taustarakenteena, vaan alkaa valikoida, mitkä aatteet ansaitsevat julkista tukea ja mitkä eivät . Tämä ei ole teoreettinen huoli, vaan havaittavissa oleva ilmiö. Julkista rahoitusta saavat Suomessa laajasti yhdistykset ja järjestöt, joiden toiminta nojaa eksplisiittisesti tiettyihin ideologisiin lähtökohtiin. Samanaikaisesti nähdään tapauksia, joissa isänmaalliseen perinteeseen, kansallisiin symboleihin tai klassiseen kulttuuriperintöön liittyvää toimintaa pyritään rajoittamaan, siirtämään marginaaliin tai estämään vetoamalla epämääräisiin turvallisuus- tai arvoperusteisiin. Tässä asetelmassa ongelma ei ole se, että erilaisia aatteita on olemassa. Ongelma on se, että valtio toimii portinvartijana , joka käytännössä vahvistaa tiettyjä näkemyksi...

Kuuntelija-Podcastissa jaksossa  "LAITAOIKEISTON" NOUSU & Lähi-Idän RAUHA   käsiteltiin vasemmiston suhtautumista väkivaltaan ja sananvapauteen laajemmin osana yhteiskunnallista polarisaatiota ja median vinoumia. Keskustelu rakentui erityisesti havaintoon siitä, että poliittisen väkivallan hyväksyttävyys näyttää vasemmistossa riippuvan kohteen ideologisesta suunnasta , ja että vasemmistolaiset instituutiot ja media eivät suhtaudu johdonmukaisesti väkivaltaan tai sananvapauden rajoittamiseen. 1. Vasemmiston väkivaltaisuuden ilmentymät Podcastin loppuosassa käsiteltiin esimerkkiä vasemmistolaisen vasarahyökkääjän saamasta syytesuojasta Euroopan parlamentissa. Tämä tapaus toimii keskustelijoiden mukaan symbolina laajemmasta ongelmasta: väkivaltaa siedetään tai selitellään, jos se kohdistuu ”vääriin” eli poliittisesti oikeistolaisiin kohteisiin. Tätä tulkittiin vasemmistossa vallitsevaksi kaksoisstandardiksi : oikeiston puhetta rajoitetaan sananvapauden nimissä (”vih...