Islamista Humanismiin: Uskonnollisen Kontrollin Murtuminen

Islamin pyhät tekstit ovat täynnä tulkinnanvaraisuuksia, joita ei voida selittää tyydyttävästi ilman ulkopuolisia lähteitä, kuten haditheja. Koraani väittää olevansa täydellinen ja selkeä ohjekirja, joka ei tarvitse lisäselvityksiä, mutta käytännössä tämä ei pidä paikkaansa. Otetaan esimerkiksi Koraanin yöllistä matkaa kuvaava jae. Se ei mainitse selkeästi, kenestä on kyse tai mihin matkalla mennään. Vasta hadithit, jotka ovat vuosisatoja myöhemmin koottuja suullisia kertomuksia, selventävät, että kyseessä on Muhammad ja että matka suuntautui Jerusalemiin. Mutta eikö pyhä kirja, joka väittää selittävänsä kaiken täydellisesti, pitäisi pystyä tarjoamaan nämä tiedot itse?

Tämä ongelma ulottuu laajemmin islamin keskeisiin opinkappaleisiin. Jos Koraani on täydellinen, miksi tarvitaan niin paljon ulkoisia lähteitä selittämään sen merkityksiä? Miksi islamin seuraajat ovat vuosisatojen ajan turvautuneet oppineisiin ja uskonnollisiin johtajiin tulkitakseen kirjaa, joka heidän mukaansa on selkeästi ymmärrettävissä?

Islamin kritiikki perustuu osittain juuri tähän ongelmaan: tekstit ovat moniselitteisiä, ja niitä voidaan tulkita monin eri tavoin. Tämä mahdollistaa sen, että islamin johtajat voivat hallita seuraajiaan ja pitää heidät tietämättömyydessä. Aikaisempina vuosisatoina tämä oli helppoa, kun tiedon saatavuus oli rajallista ja uskonnolliset auktoriteetit kontrolloivat viestintäkanavia. Nyt internetin aikakaudella tämä vallanpito on murtumassa. Ihmiset voivat vapaasti tutkia ja kyseenalaistaa opetuksia, jotka ovat aikaisemmin pysyneet kritiikin ulottumattomissa.

Yksi merkittävä seuraus tästä on islamista luopuvien ihmisten määrä. Muslimiyhteisöistä ympäri maailmaa – etenkin maista, joissa on vapaa pääsy internetiin – yhä useammat kyseenalaistavat uskonsa ja jättävät islamin. Tähän liittyy usein syvällinen tarve löytää totuutta ja järkeä uskomusten takaa, jotka eivät enää tunnu pitävän paikkaansa modernin tiedon ja eettisten arvojen valossa.

Humanistisesta näkökulmasta katsottuna tämä on tervetullutta kehitystä. Uskonnollinen dogma, joka estää ihmisiä ajattelemasta kriittisesti ja kyseenalaistamasta auktoriteetteja, on este vapaalle ajattelulle ja ihmisoikeuksille. Kun ihmiset ottavat etäisyyttä uskonnollisiin oppeihin, he voivat rakentaa maailmankatsomuksensa ihmiskeskeisten arvojen, kuten tasa-arvon, vapauden ja järjen varaan. Uskonnon sijasta ihmiset voivat löytää tarkoitusta ja merkitystä elämästä, joka perustuu inhimilliseen kokemukseen, tieteelliseen tutkimukseen ja moraaliseen pohdintaan.

Islamin sisällä tapahtuva uskon hylkääminen on merkki siitä, että ihmiset haluavat vapautua uskonnollisesta kontrollista ja dogmaattisesta ajattelusta. Tämä kehitys haastaa paitsi islamin myös kaikki uskonnolliset järjestelmät, jotka yrittävät ylläpitää valtaansa pelolla, tietämättömyydellä ja uhkauksilla. Modernissa yhteiskunnassa meidän on kannustettava vapaata ajattelua ja rohkeutta kyseenalaistaa niitä rakenteita, jotka rajoittavat ihmisten mahdollisuuksia elää vapaina ja itsenäisinä yksilöinä.