Islam ja vaimon kurittaminen: Kuinka Koraanin Surah 4:34 nostattaa moraalisia kysymyksiä

Islamin pyhissä teksteissä on useita kohtia, jotka herättävät länsimaissa keskustelua ja huolta. Yksi kiistanalaisimmista on niin sanottu "vaimon kurittamisen jakeeksi" kutsuttu Surah 4:34, joka kuvaa miesten oikeutta kurittaa vaimojaan. Tämä jae on ollut islamin sisäisessä tulkinnassa kuuma peruna jo vuosisatojen ajan, ja monet nykyaikaiset muslimioppineet kamppailevat sen selittämisen ja oikeuttamisen kanssa. Vaikka jotkut saattavat väittää, että tämä ei ole ongelmallisin kohta Koraanissa, se on varmasti yksi suurimmista moraalisista haasteista modernille islamille.

Mitä Surah 4:34 sanoo?

Surah 4:34 alkaa toteamalla, että miehet ovat vastuussa naisista, koska Allah on antanut miehille suuremman aseman ja oikeudet. Jakeessa todetaan myös, että naisten tulee olla kuuliaisia miehilleen ja varjella kotiaan. Jos mies pelkää, että vaimo on niskoitteleva tai uhmakas, hän voi neuvoa häntä, jättää hänet ilman seksuaalista huomiota ja lopulta lyödä häntä, jos nainen ei edelleenkään tottele. 

Jakeen ongelmallisuus on ilmeinen: se antaa miehelle oikeuden käyttää fyysistä väkivaltaa vaimoaan kohtaan. Tämä on ristiriidassa monien ihmisten moraalisten arvojen kanssa ja on aiheuttanut paljon keskustelua niin muslimiyhteisöissä kuin niiden ulkopuolella.

Perinteinen islamilainen tulkinta

Keskiaikaiset islamilaiset oppineet, kuten 12. vuosisadan tutkija Al-Zamakhshari, määrittelivät kolme aluetta, joilla miehet ovat naisia ylempänä: luontaiset ominaisuudet kuten järki ja voima, sosiaaliset taidot, kuten luku- ja kirjoitustaito, sekä uskonnolliset roolit kuten imaamina toimiminen ja jihadin johtaminen. Al-Zamakhsharin mukaan näillä perusteilla miehille annettiin oikeus hallita ja kurittaa naisia.

Monet modernit muslimikommentaattorit ovat kuitenkin pyrkineet lieventämään tämän jakeen merkitystä. Esimerkiksi 1900-luvun oppineet, kuten Muhammad Abdu, väittivät, että lyöminen tulisi tapahtua vain äärimmäisissä olosuhteissa eikä sen tulisi vahingoittaa fyysisesti. He myös väittivät, että naiset ovat herkempiä moraaliselle rappeutumiselle, mikä oikeuttaa kurinpitotoimenpiteet.

Moderni feministinen tulkinta

Feminististen muslimien näkemykset tästä jakeesta ovat vielä radikaalimpia. Pakistanilainen feministi Riffat Hassan tulkitsee "lyömisen" tarkoittavan "vankeuteen asettamista" eikä fyysistä väkivaltaa. Toiset, kuten Amina Wadud, väittävät, että jae itse asiassa rajoittaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Näitä tulkintoja on kuitenkin kritisoitu "väkinäisiksi" ja yrityksiksi sovittaa modernit arvot tekstiin, joka selvästi sallii fyysisen kurituksen.

Moraalinen ristiriita

Islamin oppineet, kuten Mahmud, ovat todenneet, että tämä jae asettaa monet muslimit vaikeaan moraaliseen tilanteeseen. Monet nykyaikaiset muslimit kokevat olevansa korkeammalla moraalisella tasolla kuin mitä heidän pyhä kirjansa kehottaa, mikä herättää kysymyksen: voiko pyhän kirjan ja modernin moraalin välinen ristiriita ratkaista?

Mahmudin mukaan yksi ratkaisu voisi olla käytännön "abrogointi", jossa jakeen merkitystä vähätellään ja siihen ei käytännössä tukeuduta. Tämä mahdollistaisi sen, että muslimit voisivat toimia oman moraalisen omantuntonsa mukaan, vaikka Koraani sallii naisten lyömisen.

Lopuksi

Surah 4:34 herättää vakavia kysymyksiä islamin ja modernin moraalin välisestä suhteesta. Vaikka jotkut muslimit yrittävät tulkita jaetta uudelleen tai lieventää sen merkitystä, on selvää, että jakeen alkuperäinen sisältö sallii naisten fyysisen kurittamisen. Tämä on ristiriidassa monien nykyaikaisten arvojen kanssa ja nostaa esiin kysymyksen siitä, voiko islam sopeutua muuttuvaan moraaliseen maailmaan.

Islamin sisällä ja ulkopuolella on syytä jatkaa keskustelua tästä aiheesta, jotta voidaan edistää tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia tavalla, joka kunnioittaa kaikkien osapuolten oikeuksia.