Kuolema tai islam: Sharia-lain armoton vaihtoehto

Islamin levittäminen ja sen oppien soveltaminen länsimaiseen yhteiskuntaan herättää monia kysymyksiä, erityisesti kun tarkastellaan sharia-lain asettamia sääntöjä ja niiden vaikutusta yksilönvapauteen. Keskustelu sharia-lain yleismaailmallisesta levittämisestä ei ole vain teoreettista; osa muslimijohtajista ja uskovista pitää sitä tavoitteena, joka on saavutettava. Tämä käy ilmi esimerkiksi niistä haditheista ja koraaniteksteistä, jotka kannustavat alistamaan ne, jotka eivät usko islamiin.

 

Eräässä keskustelussa muslimi myöntää, että sharia-lain tavoite on maailmanlaajuinen, ja sen alla ex-muslimin vaihtoehdot ovat kääntyä takaisin islamiin tai kuolla. Koraanin 9:29 on tästä esimerkki: se kehottaa taistelemaan niitä vastaan, jotka eivät usko Allahin ja hänen lähettiläänsä sanomaan, kunnes he maksavat jizyaa eli erityistä veroa ja alistuvat muslimien hallintaan. Tämä ei ole vain historiallinen tai teologinen kannanotto, vaan sillä on selviä vaikutuksia nykypäivän maailmassa, missä monikulttuurisuus ja uskonvapaus ovat perustavanlaatuisia länsimaisia arvoja.

 

Toinen esimerkki löytyy Koraanin 98:6-7:stä, jossa ei-muslimeja, mukaan lukien juutalaisia ja kristittyjä, kuvataan "pahimmiksi olennoiksi", kun taas muslimeja pidetään "parhaina olennoina". Tämä jaottelu luo vaarallisen pohjan jakaa ihmiset kahteen luokkaan: niihin, jotka kuuluvat oikeaan uskontoon, ja niihin, jotka ovat alisteisia, jopa halveksittavia. Tällaiset käsitykset ovat ristiriidassa humanististen arvojen kanssa, jotka korostavat jokaisen ihmisen yhtäläistä arvoa riippumatta hänen uskomuksistaan tai taustastaan.

 

Humanismi perustuu yksilön vapauteen valita omat arvonsa ja uskomuksensa, ja se pitää tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia jakamattomina perusoikeuksina. Sharia-lain kaltaiset järjestelmät, jotka rankaisevat uskosta luopumisesta ja eriarvoistavat ihmisiä uskonnon perusteella, asettavat suoraan haasteen näille periaatteille. On selvää, että tällaiset uskonnolliset lait eivät ole yhteensopivia vapauden, suvaitsevaisuuden ja yksilön itsemääräämisoikeuden kanssa, jotka muodostavat modernin yhteiskunnan perustan.

 

Jos sharia-lakia pyritään levittämään maailmanlaajuisesti, kuten osa muslimeista toivoo, mitä tämä tarkoittaa ei-muslimeille tai niille, jotka haluavat elää uskonnottomasti? Kuten mainitussa keskustelussa todetaan, vaihtoehdot näyttävät olevan islamin hyväksyminen tai kuolema. Tämä on syvällisesti ristiriidassa humanististen arvojen kanssa, jotka painottavat jokaisen oikeutta elää elämänsä omien arvojensa mukaan ilman pelkoa uskonnollisesta vainosta tai syrjinnästä.

 

Kysymys kuuluu: voimmeko hyväksyä tällaisen maailmankuvan kasvavan länsimaisissa yhteiskunnissa, joissa yksilönvapaus ja tasa-arvo ovat perusarvoja? Onko mahdollista löytää yhteinen sävel, jos uskonnolliset opit asettavat niin vahvan vastakkainasettelun "oikeauskoisten" ja "vääräuskoisten" välille? Humanistisen ajattelun mukaan jokaisella tulisi olla vapaus valita omat uskomuksensa tai olla valitsematta mitään, ilman että he joutuvat pelkäämään seurauksia.

 

Sharia-lain leviäminen ja sen ajama alistaminen asettavat kyseenalaiseksi sen, miten monikulttuurisuus ja uskonnonvapaus voivat todella toimia rinnakkain. Jos emme kykene puolustamaan ihmisoikeuksia ja vapaata ajattelua, on vaarana, että eriarvoisuudesta ja alistamisesta tulee hyväksytty osa yhteiskuntaa. Humanismi tarjoaa vaihtoehdon: se rakentaa maailman, jossa kaikki voivat elää vapaasti, riippumatta heidän uskonnollisista tai uskonnottomista valinnoistaan. Tätä ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä, vaan sitä on puolustettava aktiivisesti.