Kirkon ristiriitainen rooli maallistuvassa yhteiskunnassa

 Kun kuulen sanan "kirkko", minulle tulee melkein raskas olo. Kirkko on uskonnollinen yhteisö, jonka vuorovaikutus ja toiminta perustuvat uskontoon. Seurakunnat tekevät nuorisotyötä, papiston palveluksia ja perheneuvontaa osana verkostoja, jotka tukevat usein perinteisiä arvoja. Tämän toiminnan kautta osallistumme uskonnolliseen keskusteluun, jossa päähenkilönä ovat kristinuskon Jumala ja muut taruston yliluonnolliset hahmot.

Kirkon rooli on osaltaan pitää yllä uskomuksia, joilla voi olla syvälle juurtuneita vaikutuksia yhteiskuntaan. Arkkipiispa Kari Mäkinen on sanonut, että usko on sitä, että voin kysyä toiselta, mitä hänen sielulleen kuuluu. Toisaalta uskonnollisessa perinteessä usko voi myös sitouttaa ihmismieltä syvästi, jolloin uskomuksille odotetaan kunnioitusta ja yhteiskunnallista näkyvyyttä. 

Nykyään kirkon rooli on onneksi muuttumassa, sillä olemme menossa kohti maallistuneempaa yhteiskuntaa, jossa kirkko toimii palveluntarjoajana ja osa jäsenistä liittyy siihen pitkälti tavan vuoksi. Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeuskysymys, jonka tarkoitus on taata lain edessä yhdenvertaisuus kaikille. Toisaalta moni voi kokea yksinäisyyttä kohdatessaan ihmisiä, joiden uskonnolliset näkemykset ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Yhteiskunnallinen syrjäytyminen ja vieraantuminen kumpuavat usein yksinäisyyden kokemuksesta, ja kirkko voi olla uhka yhteiskunnalliselle yhtenäisyydelle, jos se vahvistaa vanhoillisia arvoja.