Moraalirelativismi ja moraalin subjektiivisuus

Ajatus moraalin subjektiivisuudesta ei välttämättä johda vääjäämättä moraalirelativismiin, vaikka se usein liitetään siihen. On mahdollista kannattaa subjektiivista näkemystä moraalista ilman, että luisutaan täyteen moraalirelativismiin. Tässä on eroja ja selityksiä:

1. Subjektiivinen moraali ja relativismi: Moraalirelativismi tarkoittaa, että moraaliset arvot ja normit ovat suhteellisia eri kulttuurien, aikakausien tai yksilöiden välillä, ja että ei ole olemassa mitään yleispätevää moraalista standardia. Jos moraali nähdään täysin subjektiivisena – siis yksilöiden mielipiteinä ilman yleisiä periaatteita – voidaan päätyä siihen, että mikään teko ei ole itsessään objektiivisesti hyvä tai paha, vaan arvostukset riippuvat yksinomaan siitä, mitä kukin yksilö tai kulttuuri pitää hyvänä tai pahana. Tällöin moraalirelativismi näyttää loogiselta johtopäätökseltä.

2. Subjektiivinen moraali ilman relativismia: Subjektiivisuudesta huolimatta on mahdollista hyväksyä tietyt moraaliset periaatteet, joita useimmat ihmiset pitävät tärkeinä. Esimerkiksi ihmisoikeudet tai empatia voivat olla lähtökohtia, jotka toimivat subjektiivisesti valittuina moraalin perustana ilman, että moraali muuttuu täysin relativistiseksi. Monet ajattelijat pitävät moraalia inhimillisenä konstruktina, mutta samalla puolustavat periaatteita, kuten rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja kärsimyksen välttämistä, koska ne tukevat ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnan toimivuutta. Tämä ei välttämättä johda relativismiin, vaan enemmänkin inhimilliseen konsensukseen, joka perustuu yhteisiin arvoihin.

3. Kulttuurinen subjektiivisuus ja universaalit periaatteet: Vaikka moraali onkin osin kulttuurisesti rakentunutta ja subjektiivista, monet katsovat, että tietyt universaalit periaatteet voidaan perustella ihmisen perustarpeilla, kuten turvallisuudella, terveydellä ja vapaudella. Tätä lähestymistapaa kutsutaan usein "pehmeäksi universaalismiksi" tai "kulttuurisen pluralismin moraaliksi". Tällöin tunnustetaan moraalin subjektiivisuus ja kulttuurinen vaihtelevuus, mutta samalla uskotaan, että tietyt moraaliset periaatteet – kuten väkivallan ja kärsimyksen välttäminen – voivat olla yleisesti hyväksyttäviä riippumatta kulttuurista.

4. Subjektiivinen moraali ja moraalinen objektiivisuus: On myös mahdollista argumentoida, että moraalilla on jonkinlaista objektiivisuutta, vaikka se perustuisi subjektiivisiin inhimillisiin kokemuksiin. Esimerkiksi empatian ja kärsimyksen tunteminen ovat subjektiivisia kokemuksia, mutta niistä voidaan johdatella moraalisia normeja, jotka ohjaavat toimintaamme suhteessa toisiin ihmisiin. Tämä "objektivointi" ei tarkoita, että moraali olisi absoluuttinen tai että se olisi peräisin jostain yliluonnollisesta lähteestä, mutta se tarjoaa tiettyjä perusteluja yleisille moraalisäännöille ilman täydellistä relativismia.

5. Pragmaattinen moraali: Jotkut filosofit katsovat, että vaikka moraali voi olla subjektiivista, ihmisten yhteiselo vaatii tiettyjen moraalisten periaatteiden noudattamista. Tällöin moraali ei ehkä perustu mihinkään objektiiviseen totuuteen, mutta se nähdään välttämättömänä yhteiskuntien toiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Tämä pragmaattinen lähestymistapa ei johda relativismiin, koska yhteiset moraaliperiaatteet palvelevat ihmiskunnan jatkuvuutta ja vakaata elämää.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että moraalin subjektiivisuus ei vääjäämättä johda moraalirelativismiin. Subjektiivisuuden hyväksyminen voi johtaa erilaisiin tapoihin käsitellä moraalia, ja se mahdollistaa monenlaisia eettisiä järjestelmiä, joissa otetaan huomioon ihmisten yhteiset tarpeet ja kokemukset ilman, että kaikki moraaliset arvot tehdään suhteellisiksi tai vaihteleviksi kulttuurista ja yksilöstä toiseen.

Miksi Jumala ei ole ratkaisu moraalirelativismiin

Ajatus Jumalasta objektiivisen moraalin perustana on ollut suosittu ratkaisu moraalirelativismin ongelmaan. Tämän näkemyksen mukaan Jumala asettaa absoluuttiset moraaliset standardit, jotka ovat riippumattomia ihmisten mielipiteistä tai kulttuureista. Tämä ei kuitenkaan ratkaise moraalirelativismia kaikilta osin, ja tässä on muutamia syitä siihen, miksi Jumala ei välttämättä ole tyhjentävä ratkaisu moraalirelativismiin:

1. Euthyfronin dilemma: Platonin tunnettu ongelma, Euthyfronin dilemma, kysyy, onko jokin teko hyvää, koska Jumala käskee niin, vai käskeekö Jumala sitä, koska se on hyvää. Jos jokin on hyvää vain siksi, että Jumala käskee niin, moraali näyttäytyy mielivaltaisena: Jumala voisi periaatteessa käskeä mitä tahansa, ja se olisi hyvää. Toisaalta, jos Jumala käskee jotain, koska se on hyvää, silloin moraalin objektiivisuus ei perustu Jumalaan, vaan johonkin Jumalaa korkeampaan hyvyyteen. Tämä dilemma osoittaa, että Jumala ei automaattisesti ratkaise kysymystä objektiivisesta moraalista.
2. Erilaiset uskonnolliset moraalijärjestelmät: Maailmassa on monia uskontoja, jotka tarjoavat erilaisia käsityksiä siitä, mitä Jumala tai jumalat pitävät moraalisesti hyvänä tai pahana. Jos moraalin lähteenä pidetään Jumalaa, mutta eri uskonnot tarjoavat ristiriitaisia moraaliohjeita, ei ole yksiselitteistä tapaa ratkaista, mikä näistä käsityksistä olisi oikea. Tämä moninaisuus johtaa helposti moraalirelativismiin uskonnollisten näkemysten välillä.
3. Tulkitseminen ja inhimillinen välittäminen: Vaikka hyväksyisimme, että Jumala on objektiivisen moraalin lähde, ihmisten on silti tulkittava Jumalan tahtoa. Pyhät kirjoitukset ja uskonnolliset perinteet sisältävät moraalisia ohjeita, mutta niiden tulkinta vaihtelee suuresti. Tämä tarkoittaa, että moraalin soveltaminen riippuu usein ihmisten tulkinnoista, mikä johtaa erimielisyyksiin ja suhteellisuuteen.
4. Jumalan käskyjen ristiriitaisuus: Joissain uskonnollisissa teksteissä on ohjeita, jotka ovat ristiriidassa nykyajan yleisesti hyväksyttyjen moraalikäsitysten kanssa. Esimerkiksi Raamatusta ja Koraanista löytyy moraaliohjeita, jotka liittyvät väkivaltaan, rankaisemiseen ja sosiaalisiin sääntöihin, joita monet nykyihmiset eivät pidä moraalisesti hyväksyttävinä. Jos moraali perustuu Jumalan käskyihin, miten voidaan erottaa, mitkä käskyt ovat "aikakauteen sidottuja" ja mitkä ovat ajattomia? Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa moraaliohjeita sovelletaan kontekstin ja valinnanvaran mukaan – mikä muistuttaa relativismia.
5. Ei-jumalaisten moraalisten järjestelmien toimivuus: Ihmiset ovat kehittäneet eettisiä järjestelmiä, jotka eivät perustu jumaluskoon, mutta silti pyrkivät universaaliin moraaliin. Esimerkiksi humanistinen etiikka ja utilitarismi tarjoavat moraalisen perustan, joka pohjautuu ihmisten hyvinvointiin, empatiaan ja kärsimyksen vähentämiseen. Nämä järjestelmät ovat toimineet moraalisen perustana monissa yhteiskunnissa ja osoittavat, että objektiivista tai ainakin intersubjektiivista moraalia voidaan tavoitella ilman viittausta Jumalaan.
6. Subjektiivinen usko Jumalaan: Jos Jumala on moraalin perusta, mutta usko Jumalaan itsessään on subjektiivinen valinta, niin moraalin perusta jää osin riippuvaiseksi ihmisten henkilökohtaisesta uskosta. Tällöin ihmisten, jotka eivät usko Jumalaan, moraali näyttäytyy irrallisena siitä objektiivisesta moraalista, jonka Jumalan oletetaan asettavan. Tämä asettaa kysymyksen siitä, onko moraali universaalia vai vain niille, jotka uskovat.
7. Oikeudenmukaisuus ilman uskonnollisia perusteluja: Monet kokevat oikeudenmukaisuuden, myötätunnon ja empatian arvoina, jotka ovat hyviä sinänsä, riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa jumaluskoon. Tämä johtaa ajatukseen siitä, että ihmiset voivat luoda ja noudattaa moraalisia normeja ilman tarvetta jumalalliselle perustalle.

Yhteenveto

Vaikka monet näkevät Jumalan objektiivisen moraalin perustana, tämä käsitys ei yksinään ratkaise kaikkia moraalirelativismin ongelmia. Erilaiset tulkinnat, uskontojen väliset ristiriidat, Euthyfronin dilemma ja ei-jumalaisten moraalijärjestelmien toimivuus osoittavat, että objektiivisen moraalin perustaminen Jumalaan ei ole yksinkertaista eikä aina täysin vakuuttavaa. Ihmiset voivat pyrkiä universaaliin moraaliin myös yhteisten arvojen ja kokemusten, kuten empatian, hyvinvoinnin ja kärsimyksen vähentämisen kautta. Näin ollen Jumala voi olla yksi mahdollinen, mutta ei välttämättä ainoa, ratkaisu moraalin objektiivisuuteen.