Yhteismaan ongelma ja julkiset menot

 

Yhteismaan ongelmaa (tragedy of the commons) voidaan käyttää perusteluna sekä julkisten menojen lisäämiselle että leikkaamiselle.

Yhteismaan ongelma voi toimia perusteluna julkisten menojen lisäämiselle, erityisesti silloin, kun on kyse luonnonvarojen ja ympäristön suojelusta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta. Yhteismaan ongelmassa jokainen yksilö käyttää yhteisiä resursseja omaksi hyödykseen, mikä johtaa resurssien liikakäyttöön ja lopulta niiden ehtymiseen tai tuhoutumiseen. Koska yksilöillä ei ole riittäviä kannustimia rajoittaa omaa kulutustaan yhteisen hyvän suojelemiseksi, tarvitaan ulkopuolista sääntelyä ja ohjausta – tässä tapauksessa julkisen sektorin toimia ja rahoitusta.

Tässä on muutamia tapoja, joilla yhteismaan ongelmalla voidaan perustella julkisten menojen lisäämistä:

1. Ympäristön ja ilmaston suojelemiseksi: Ilmasto ja ekosysteemit ovat yhteisiä resursseja, joista kaikki hyötyvät, mutta joita kukaan ei omista. Ilmastokriisin ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen torjunta edellyttää toimia, joihin markkinat eivät yksinään kykene, koska yksilöillä tai yrityksillä ei ole suoraa kannustinta suojella yhteisiä resursseja. Julkiset menot voivat kohdistua esimerkiksi luonnonsuojeluun, uusiutuvan energian tukiin ja ilmastoinvestointeihin, jotta yhteiset resurssit säilyisivät tuleville sukupolville.
2. Markkinahintojen puutteet ja ulkoisvaikutukset: Yhteismaan ongelmaan liittyy ulkoisvaikutuksia, eli toiminnan haittavaikutuksia, joita ei hinnoitella markkinoilla. Esimerkiksi ilman ja veden saastuminen tai kasvihuonekaasupäästöt ovat haittoja, joita yksilöt tai yritykset eivät yleensä itse maksa. Julkinen sektori voi puuttua näihin ulkoisvaikutuksiin rahoittamalla puhdasta teknologiaa, sääntelyä ja infrastruktuuria, jotka vähentävät ympäristöhaittoja.
3. Kestävien ratkaisujen rahoitus ja infrastruktuuri: Yhteismaan ongelman ratkaiseminen vaatii usein kalliita investointeja infrastruktuuriin, kuten julkiseen liikenteeseen, kiertotalouteen ja uusiutuvan energian tuotantoon, jotka voivat vähentää yhteisten resurssien ylikulutusta. Näitä investointeja on vaikea rahoittaa puhtaasti markkinoilla, koska yksityinen sektori ei aina pidä niitä riittävän tuottoisina. Julkiset menot voivat mahdollistaa tämänkaltaisten kestävyysratkaisujen toteuttamisen yhteiseksi hyväksi.
4. Kansalaisten hyvinvointi ja tasa-arvo: Yhteisten resurssien ehtyminen tai ympäristöongelmat vaikuttavat erityisesti heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Julkisen sektorin rahoittamat hyvinvointipalvelut, kuten terveydenhuolto, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja koulutus, voivat suojella kansalaisia yhteismaan ongelman seurauksilta ja edistää tasa-arvoa.

Näin ollen yhteismaan ongelma voi oikeuttaa julkisten menojen lisäämisen, koska yhteiskunta tarvitsee julkista sektoria suojelemaan yhteisiä resursseja, ehkäisemään ulkoisvaikutuksia ja luomaan infrastruktuuria, joka mahdollistaa kestävän kehityksen ja yhteisen hyvinvoinnin.

Yhteismaan ongelmalla voidaan myös perustella julkisten menojen leikkaamista, erityisesti silloin, kun julkiset resurssit – kuten verotulot – nähdään yhteisinä varoina, joita käytetään yhä enemmän ja joiden hyötyjä jaetaan monille ryhmille ilman selkeitä rajoja. Tässä muutamia tapoja, joilla yhteismaan ongelmaa voidaan käyttää perusteluna julkisten menojen leikkauksille:

1. Yhteisten varojen liikakäyttö: Yhteismaan ongelman tavoin julkiset varat ovat yhteisiä resursseja, joita kaikki kansalaiset maksavat ja joiden kustannukset lopulta jaetaan koko väestön kesken. Jos julkiset menot kasvavat liian suuriksi, verotaakka kasvaa, mikä voi rasittaa taloutta ja yksilöiden käytettävissä olevia tuloja. Leikkauksilla voidaan hillitä julkisten varojen "yhteismaan ongelmaa" ja varmistaa, että resursseja ei käytetä yli kestävän tason.

2. Tehokkuuden parantaminen: Julkinen sektori voi toisinaan rahoittaa tarpeettomia tai tehottomia projekteja, jotka eivät tuota lisäarvoa tai palvele yhteistä hyvää tehokkaasti. Kun julkisia varoja käytetään laajalti ilman riittäviä kannustimia tehokkuuteen, riskinä on resurssien tuhlaaminen. Leikkaukset voivat kannustaa julkista sektoria priorisoimaan vain ne menot, jotka tuovat todellista hyötyä, ja karsimaan sellaisia kustannuksia, jotka eivät palvele kansalaisten tarpeita.

3. Vastuu yksilöille ja paikallisyhteisöille: Yhteismaan ongelman ratkaisuna voidaan esittää julkisten menojen supistamista ja vastuun siirtämistä paikallisyhteisöille tai yksilöille. Jos julkinen sektori maksaa liian laajasti palveluista, ihmiset saattavat alkaa pitää niitä itsestäänselvyyksinä ja käyttää niitä enemmän kuin on tarpeen, koska ne eivät suoraan maksa heille. Leikkaamalla menoja ja siirtämällä vastuuta yksityisille tai paikallisille toimijoille voidaan ehkäistä resurssien liikakäyttöä.

4. Vähemmän velkaa tuleville sukupolville: Jos julkiset menot rahoitetaan velalla, yhteisten resurssien ylikulutuksen ongelma voi koitua tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tämä velkaantumisen "yhteismaa" tarkoittaa sitä, että tämän päivän julkinen kulutus vähentää tulevaisuuden yhteisiä resursseja. Leikkaukset voivat auttaa hillitsemään velkaantumista, mikä turvaa tuleville sukupolville paremman taloudellisen tilanteen.

5. Selkeämpi resurssien kohdentaminen: Laaja julkinen sektori voi joskus jakaa resursseja epätasapainoisesti tai vastoin yleistä etua. Yhteismaan ongelman tavoin julkisten varojen käyttö ilman riittävää kohdentamista voi johtaa tehottomuuteen. Leikkaukset voivat pakottaa julkisen sektorin kohdentamaan varat tarkemmin sinne, missä niitä aidosti tarvitaan, vähentäen näin yhteisten varojen haaskaamista.

Näin ollen yhteismaan ongelma voi olla perustelu julkisten menojen leikkaamiselle, jos nähdään, että julkisten varojen käyttö uhkaa ylittää kestävän tason tai aiheuttaa velkaantumista, josta koko yhteiskunta joutuu maksamaan pitkällä aikavälillä.