"Islam on rauhanuskonto" on tyhjä hokema

Islamia koskevien keskustelujen on syytä perustua tietoon, ei pelkkiin iskulauseisiin, olivat ne puolustavia tai arvostelevia. Väite, että "Islam on rauhan uskonto", voi syystäkin tuntua tyhjältä iskulauseelta, sillä uskonnolliset traditiot ja niiden ilmentymät ovat moninaisia ja riippuvat niin historiallisista, poliittisista kuin kulttuurisista tekijöistä.

Islamin rauhanomaiset opetukset, kuten oikeudenmukaisuuden tavoittelu, laupeus ja lähimmäisen rakkaus, löytyvät Koraanista ja profeetta Muhammadin opetuksista. Kuitenkin, kuten kaikkien suurten uskontojen kohdalla, tulkinnat voivat vaihdella dramaattisesti. Uskontojen nimissä tehdyt konfliktit eivät ole ainutlaatuisia islamille, mutta ne heijastavat sitä, kuinka uskoa on käytetty politiikan, vallan ja identiteettien välineenä.

Väitettä voidaan pitää onttona, jos se esitetään kiillottamaan islamia ilman kriittistä tarkastelua tai tunnustamatta sitä tosiasiaa, että kaikissa uskonnoissa on potentiaalia sekä hyvään että pahaan. Islam ei ole immuuni fundamentalismille, aivan kuten kristinusko, juutalaisuus tai muutkaan uskonnot eivät ole. Esimerkiksi tietyt islamistiset liikkeet ovat käyttäneet uskontoa oikeuttamaan väkivaltaa, mutta nämä eivät edusta islamia kokonaisuudessaan.

Keskustelu islamista "rauhan uskontona" on syytä ankkuroida kysymykseen siitä, miten uskonopit toteutuvat käytännössä ja miten niitä tulkitaan. On tärkeää erottaa toisistaan yksilöiden ja ryhmien toiminta sekä uskontojen perusopetukset. Toiminnan ja opetusten ristiriidat voivat kertoa enemmän ihmisten halusta manipuloida uskontoa kuin uskonnon todellisesta luonteesta.

Näin ollen keskustelua islamista – tai mistä tahansa uskonnosta – on parempi käydä monisyisesti ja tietoon perustuen kuin yksinkertaisten iskulauseiden varassa.