Analyysi Donald Trumpin toiminnasta toisella presidenttikaudellaan (helmikuu 2025)

Donald Trumpin toinen presidenttikausi, joka alkoi tammikuussa 2025, on alkanut vahvasti hänen aiemman poliittisen tyylinsä mukaisesti: protektionistisella kauppapolitiikalla, kiistanalaisella ulkopolitiikalla ja persoonallisella, polarisoivalla retoriikalla. Tässä analyysissä tarkastellaan hänen toimintaansa helmikuun 2025 tilanteen pohjalta, keskittyen ulkopolitiikkaan (erityisesti Ukrainan sotaan ja Venäjä-suhteisiin), kauppapolitiikkaan, liittolaissuhteisiin sekä sisäpoliittiseen tyyliin ja niiden globaaleihin vaikutuksiin.

1. Ulkopolitiikka: Venäjä-myönteisyys ja Ukrainan sota

Trumpin ulkopolitiikka näyttää kallistuneen selvästi kohti liennytystä Venäjän kanssa, mikä on herättänyt huolta erityisesti Ukrainassa ja Itä-Euroopassa. On raportoitu, että Yhdysvallat on äänestänyt YK:ssa vastaan päätöslauselmaa, joka tuomitsee Venäjän aggression Ukrainassa ja nimeää sen aggressorivaltioksi. Tämä asettaa Trumpin hallinnon samaan rintamaan Venäjän, Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän kaltaisten maiden kanssa, mikä on poikkeuksellinen siirtymä Yhdysvaltain perinteisestä linjasta demokratian tukijana. Trumpin on myös kerrottu vastustavan Ukrainan Nato-jäsenyyttä, väittäen sen olleen sodan laukaisija – näkökulma, joka myötäilee Venäjän narratiivia ja kyseenalaistaa hänen sitoutumisensa läntisiin arvoihin.

Lisäksi huhut Venäjän kanssa neuvotellusta mineraalikaupasta, joka koskisi Ukrainan miehitettyjä alueita, viittaavat siihen, että Trump saattaa nähdä Ukrainan konfliktin taloudellisena mahdollisuutena eikä moraalisena kysymyksenä. Tämä voisi merkitä painostusta Ukrainaa kohtaan hyväksyä alueluovutuksia (esim. Donetsk ja Krim) vastineeksi aselevosta, mikä toteuttaisi hänen kampanjalupauksensa "päättää sota nopeasti". Tällainen lähestymistapa heikentäisi Ukrainan asemaa ja voisi rohkaista Venäjää jatkamaan aggressiivista politiikkaansa muualla, esimerkiksi Baltian maissa tai Kaukasiassa.

2. Kauppapolitiikka: Protektionismi ja taloudellinen epävarmuus

Trump on jatkanut "America First" -linjaansa asettamalla tai suunnittelemalla 25 prosentin tulleja Euroopan unionin maille, Kanadalle ja Meksikolle. Tämä protektionistinen politiikka pyrkii suojelemaan Yhdysvaltain teollisuutta ja työpaikkoja, mutta sen vaikutukset ovat olleet kiistanalaisia. Osakekurssien lasku viittaa siihen, että markkinat reagoivat negatiivisesti kaupan esteiden aiheuttamaan epävarmuuteen. On todennäköistä, että EU ja muut kauppakumppanit ovat vastanneet omilla tulleillaan, mikä nostaa kuluttajahintoja ja voi kiihdyttää inflaatiota globaalisti.

Trumpin kauppapolitiikka vaikuttaa olevan paitsi taloudellinen myös poliittinen työkalu: hän vahvistaa kannattajiensa uskoa kovaan linjaan ulkomaita vastaan. Kuitenkin, jos taloudelliset tappiot kasvavat, hän saattaa joutua lieventämään tulleja tai hakemaan vaihtoehtoisia hyötyjä, esimerkiksi Venäjän kanssa tehtävillä sopimuksilla, jotka voisivat tuoda mineraaleja tai energiaa Yhdysvaltain markkinoille. Tämä osoittaa hänen pragmaattisen, mutta lyhytnäköisen lähestymistapansa.

3. Liittolaissuhteet ja Nato: Vetäytyminen ja painostus

Trumpin toinen kausi on alkanut horjuttaa Yhdysvaltain perinteisiä liittolaissuhteita. Hänen kriittisyytensä Natoa kohtaan on voimistunut, ja hän on kyseenalaistanut sitoumuksia paitsi Ukrainaa myös muita liittolaisia, kuten Taiwania, kohtaan. On mahdollista, että hän on alkanut vaatia Nato-mailta suurempia puolustusmenoja – ehkä yli nykyisen 2 prosentin BKT-tason – uhkaamalla vähentää Yhdysvaltain joukkoja Euroopassa tai rahoitusta yhteisiin operaatioihin.

Tämä eristäytyminen voisi pakottaa Euroopan maita kehittämään itsenäisempää puolustuskykyä, mutta prosessi on hidas ja jättää Itä-Euroopan maat haavoittuviksi Venäjän painostukselle. Trump saattaa myös käyttää Natoa neuvotteluvalttina Venäjän kanssa, esimerkiksi lupaamalla pidättäytyä liiton laajentumisesta itään vastineeksi Putinin myönnytyksistä. Tällainen politiikka heikentäisi luottamusta Yhdysvaltoihin ja voisi pitkällä tähtäimellä murentaa Naton yhtenäisyyttä.

4. Sisäpolitiikka ja retoriikka: Polarisaatio ja persoonakeskeisyys

Trumpin persoonallisuus ja retoriikka ovat dominoineet hänen toista kauttaan. Hänen sosiaalisen median esiintymisensä – kuten tanssivideot ja itsekehu – ovat jatkaneet polarisaatiota sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Hänen väitetään valmistautuvan kolmanteen kauteen, mikä vihjaa haluun venyttää perustuslaillisia rajoja, vaikka tämä on toistaiseksi spekulatiivista. Hänen tiiminsä, mukaan lukien vaikutusvaltaiset hahmot kuten Elon Musk, näyttää rohkaisevan häntä radikaaleihin päätöksiin, jotka vahvistavat hänen kuvaansa "voittajana".

Tämä tyyli heijastuu myös ulkopolitiikkaan: Trump esittää päätöksensä suurina voittoina, vaikka ne – kuten Venäjä-diilit tai tullit – voisivat pitkällä tähtäimellä vahingoittaa Yhdysvaltain intressejä. Kotimaassa hänen retoriikkansa saattaa lisätä poliittista kahtiajakoa, ja hänen kannattajansa näkevät hänet yhä vahvana johtajana, kun taas vastustajat pitävät häntä narsistisena ja arvaamattomana.

5. Venäjä-strategia: Kauppa vai vastakkainasettelu?

Trumpin suhtautuminen Venäjään näyttää olevan kaksijakoinen. Toisaalta hän vaikuttaa halukkaalta lieventämään pakotteita ja solmimaan kauppoja, kuten mineraalisopimuksen, mikä hyödyttäisi Yhdysvaltain taloutta ja vahvistaisi Putinin asemaa. Toisaalta, jos Venäjä torjuu hänen aloitteensa, Trump saattaa kääntyä kovempaan linjaan – ei Ukrainan tukemiseksi, vaan oman arvovaltansa pönkittämiseksi – esimerkiksi uusilla sanktioilla. Tämä pragmaattinen mutta arvaamaton lähestymistapa heijastaa hänen taipumustaan nähdä kansainväliset suhteet henkilökohtaisina diileinä.

Johtopäätökset

Trumpin toinen presidenttikausi helmikuussa 2025 on ollut jatkoa hänen ensimmäiselle kaudelleen, mutta entistä jyrkemmällä otteella. Hänen ulkopolitiikkansa priorisoi lyhyen aikavälin taloudellisia ja poliittisia voittoja, usein liittolaisten ja demokraattisten arvojen kustannuksella. Ukrainan sota on hänelle neuvottelukortti, ei periaatteellinen kysymys, ja hänen kauppapolitiikkansa luo globaalia epävarmuutta. Liittolaissuhteet, erityisesti Nato, ovat koetuksella, ja hänen persoonakeskeinen tyylinsä vahvistaa jakolinjoja. Pitkällä tähtäimellä hänen toimintansa voi heikentää Yhdysvaltain globaalia asemaa ja rohkaista autoritaarisia valtioita, mutta lyhyellä aikavälillä hän saattaa saada kannattajiltaan kiitosta "diilimiehenä". Hänen kautensa kehityssuunta riippuu siitä, kuinka Venäjä ja muut toimijat vastaavat hänen aloitteisiinsa kevään 2025 aikana.