Analyysi: Vasemmistoliiton pienyrittäjäohjelma ja markkinoiden ymmärtämättömyys moraalisen ylemmyydentunnon kannalta katsottuna

Vasemmistoliiton pienyrittäjäohjelmassa esiintyy lukuisia kohtia, joissa markkinoiden toimintalogiikan ymmärtämättömyys yhdistyy vahvaan moraaliseen ylemmyydentuntoon. Ohjelma ei tyydy esittämään vaihtoehtoista näkemystä taloudellisesta toiminnasta, vaan rakentaa koko retoriikkansa varaan oletuksen siitä, että julkinen sektori on eettisesti ylivertainen ja markkinoiden annetaan toimia vain valvottuna, rajattuna ja ideologisesti suodatettuna. Markkinat esitetään lähtökohtaisesti kielteisessä valossa: voitontavoittelu on epäilyttävää, kilpailu on uhka ja yksityinen toiminta tarvitsee jatkuvaa poliittista kontrollia. Tällainen asenne ohittaa markkinoiden perusluonteen vapaaehtoisuuteen ja valinnanvapauteen perustuvana toimintaympäristönä.

Ohjelman johdannossa todetaan, että "yrittäjä on usein markkinoiden ja pääoman armoilla". Tämä luo kuvan passiivisesta ja jopa avuttomasta toimijasta, joka on suurempien voimien vietävissä. Talousliberaalissa ajattelussa yrittäjä on sen sijaan aktiivinen toimija, joka ottaa riskejä, tavoittelee kasvua ja rakentaa omaa elinkeinoaan valintojen ja markkinamahdollisuuksien kautta. Vasemmiston muotoilu ei vain esiinnytä vaihtoehtoisena tulkintana, vaan pyrkii moraaliseen asetelmaan, jossa kaikki valtion ulkopuolinen nähdään epäeettisenä tai puutteellisena.

Ohjelma pyrkii kontrolloimaan sitä, milloin yrittäjyys on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Lausuma "yrittäjyyden tulee olla perusteltu ja yksilön kannalta positiivinen ratkaisu" on paljastava. Tässä ei kunnioiteta yksilön vapautta päättää itse elinkeinostaan, vaan asetetaan poliittiset kriteerit sille, milloin joku saa harjoittaa yrittäjyyttä. Vapaan markkinatalouden logiikka perustuu siihen, että ihmisillä on oikeus tavoitella toimeentuloaan ilman ideologista holhousta tai moralistista suodattamista.

Vasemmistoliitto suhtautuu ohjelmassaan kriittisesti voitontavoitteluun. Vaikka ohjelmassa tunnustetaan voiton mahdollisuus, se esitetään ehdollisena ja valvontaa vaativana. Taloushistorian valossa juuri voiton tavoittelu on ajanut eteenpäin innovaatioita, tehokkuutta ja yhteiskunnallista vaurautta. Vasemmiston epäluulo voittoa kohtaan pohjaa oletukseen, että ilman sääntelyä ja valtiollista valvontaa yrittäjän motiivit johtavat väistämättömästi epäoikeudenmukaisuuksiin. Tämä edustaa ideologista maailmankuvaa, jossa markkinat eivät voi toimia eettisesti ilman poliittista puuttumista.

Ohjelmassa esiintyy myös selkeä suurten ja pienten yritysten vastakkainasettelu. Suuryritykset esitetään implisiittisesti pahoina, jopa uhkaavina rakenteina, kun taas pienyrittäjä on jalustalle nostettu uhrisubjekti. Tämänkaltaisessa asetelmassa jätetään huomiotta se, että taloudessa eri kokoisilla toimijoilla on usein keskinäistä synergiaa ja että suuret yritykset mahdollistavat pienille alihankintaa, palvelutarjontaa ja jopa rahoitusta. Vasemmistolainen retoriikka asettaa hyvän ja pahan kategorisesti, ei markkinaehtoisesti tai toiminnan perusteella.

Verotusta koskevat kohdat paljastavat erityisen hyvin moraalisen ylemmyysasetelman. Progressiivisen verotuksen ja osinkotulojen lisäkiristyksen vaatimukset lähtevät oletuksesta, että tulojen epätasa-arvo on lähtökohtaisesti moraalisesti väärin. Talousliberaalissa ajattelussa tulonmuodostus perustuu työhön, kysyntään ja riskinottoon, ei moraaliseen jakoon. Verotuksen tulee olla neutraalia ja ennustettavaa, ei ideologisesti rangaisevaa tai tuloksia tasoittavaa.

Lisäksi ohjelmassa suhtaudutaan kriittisesti verosuunnitteluun, joka rinnastetaan epärehellisyyteen. Verosuunnittelu on kuitenkin usein laillista ja perustuu valtioiden asettamiin pelisääntöihin. Moraalinen syyllistäminen ilman järjestelmällistä analyysiä luo ilmapiirin, jossa laillinen verotehokkuus ja yritystoiminnan kestävyys nähdään uhkana yhteiskunnalle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Vasemmistoliiton pienyrittäjäohjelma ei rajoitu pelkkiin konkreettisiin ehdotuksiin yrittäjien aseman parantamiseksi, vaan rakentaa laajemman ideologisen kehyksen, jossa markkinat nähdään välttämättä epäeettisinä ja valtio moraalisesti ylivertaisena toimijana. Tällainen asetelma vaikeuttaa pragmaattista keskustelua siitä, miten yrittäjyyden edellytyksiä voitaisiin kehittää tehokkaasti ja reilusti. Moraalinen ylemmyys ei ole hedelmällinen pohja talouspoliittiselle uudistamiselle.