Donald Trumpin moraalifilosofia: Egoismi, machiavellilaisuus ja transaktionaalisuus

Donald Trumpin eettisiä arvostelmia ja toimintaa tarkasteltaessa voidaan hahmottaa hänen moraalifilosofiansa piirteitä. Vaikka Trump ei ole tunnettu akateemisesti muotoillusta moraaliteoriasta, hänen julkiset lausuntonsa, toimintatapansa ja poliittiset päätöksensä viittaavat tiettyihin moraalisiin periaatteisiin ja arvostuksiin. Alla on joitakin mahdollisia piirteitä, jotka voivat kuvata hänen moraalifilosofiaansa:

1. Pragmaattinen egoismi

• Trumpin päätöksentekoa ohjaa ensisijaisesti hänen oma etunsa ja menestyksensä. Tämä viittaa moraaliseen egoismiin, jossa oikea ja väärä määrittyvät sen mukaan, mikä hyödyttää häntä itseään tai hänen liiketoimintaansa, poliittista asemaansa ja perhettään.
• Hänen liiketoimintauransa ja poliittinen retoriikkansa painottavat usein voittoa, menestystä ja henkilökohtaista saavutusta, mikä viittaa siihen, että hän arvostaa eniten voitokkuutta ja itsevarmuutta.

2. Machiavellilainen vallan ja vaikutusvallan tavoittelu

• Trumpin puhetapa ja päätökset osoittavat taipumusta machiavellilaisuuteen, jossa vallan saavuttaminen ja ylläpitäminen on tärkeämpää kuin perinteisten moraalisten periaatteiden, kuten rehellisyyden tai oikeudenmukaisuuden, noudattaminen.
• Hän käyttää taktiikoita, kuten retorista liioittelua, kilpailijoiden mustamaalaamista ja jatkuvaa median hallintaa, joiden tavoitteena on vallan ja vaikutusvallan säilyttäminen.

3. Konsekventialismi (tulosten korostaminen)

• Trumpin retoriikassa korostuu usein lopputulos: "voittaminen" on keskeinen tavoite, eikä niinkään se, millä keinoin siihen päästään.
• Esimerkiksi hänen talouspolitiikkansa ja ulkopolitiikkansa keskittyivät useasti siihen, mitä konkreettisia hyötyjä niistä koituu Yhdysvalloille (esim. "America First" -doktriini), ilman suurta huolta mahdollisista kielteisistä vaikutuksista muille maille tai tahoille.

4. Sopimusetiikka ja transaktionaalisuus

• Trumpin lähestymistapa eettisiin kysymyksiin ja politiikkaan vaikuttaa olevan transaktionaalinen: suhteet perustuvat hyödyllisyyteen ja vastavuoroiseen hyötyyn.
• Hän ei tunnu uskovan pysyviin liittolaisuuksiin tai periaatteellisiin arvoihin, vaan arvioi ihmissuhteita ja poliittisia päätöksiä niiden välittömien hyötyjen perusteella.
• Tämä näkyy esimerkiksi hänen tapaansa käsitellä kansainvälisiä suhteita (esim. USA:n suhteet Natoon tai Kiinaan).

5. Hyveiden sijaan "brändimoraali"

• Trump ei näytä perustavan toimintaansa klassisiin hyveisiin, kuten rehellisyyteen, kohtuullisuuteen tai oikeudenmukaisuuteen, vaan pikemminkin tiettyyn "brändimoraaliin", joka perustuu imagoonsa menestyjänä, vahvana johtajana ja kansan miehenä.
• Hän on toistuvasti korostanut olevansa "vahva" ja "älykäs", ja hänen kannattajansa arvostavat hänessä ennen kaikkea tätä kovapintaisuutta eikä niinkään perinteisiä moraalisia hyveitä.

6. Populistinen kansansuvereniteetin korostus

• Trumpin moraalikäsitys sisältää myös populistisia elementtejä, joissa hän esittää itsensä kansan tahdon suorana ilmentymänä ja vastustaa eliittiä, mediaa ja muita "establishmentin" toimijoita.
• Hänen retoriikkansa sisältää usein dualistista ajattelua, jossa on "me" (kansa, Trumpin tukijat) ja "he" (eliitti, vasemmistomedia, globalistit).

Johtopäätös

Trumpin moraalifilosofia voidaan siis luonnehtia pragmaattisesti egoistiseksi, machiavellilaiseksi ja transaktionaaliseksi. Hän ei näytä sitoutuvan perinteisiin normatiivisiin moraaliteorioihin, kuten kantilaiseen velvollisuusetiikkaan tai aristoteeliseen hyve-etiikkaan, vaan arvioi asioita pitkälti niiden hyötyjen ja vaikutusten näkökulmasta. Hänen eettinen ajattelunsa on ennen kaikkea tuloshakuista ja populistisesti värittynyttä, jossa lojaalius, vahvuus ja menestys ovat keskeisiä arvoja.