Julkista velkaantumista tukevat narratiivit
Valtion alijäämä ei ole vain taloudellinen ilmiö, vaan sitä ylläpitävät ja oikeuttavat myös poliittiset, ideologiset ja kulttuuriset narratiivit. Näiden narratiivien avulla eri toimijat – poliitikot, ekonomistit, media ja kansalaiset – hahmottavat, miksi alijäämä on hyväksyttävää, välttämätöntä tai jopa toivottavaa. Alla on keskeisiä narratiiveja, jotka ylläpitävät valtion alijäämää.
1. Hyvinvointivaltion narratiivi: "Valtio on kansalaisten turvaverkko"
🛑 Oletus: Valtion tärkein tehtävä on tarjota hyvinvointia kansalaisille, joten sen on käytettävä rahaa palveluihin riippumatta siitä, onko budjetti tasapainossa.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Poliittinen vastustus leikkauksille: Kukaan ei halua näyttää kansalaisille julmalta tai epäinhimilliseltä.
- Talouskuria vastustetaan vetoamalla inhimillisiin seurauksiin (kuten koulutuksen ja terveydenhuollon heikkenemiseen).
- Jos menoja lisätään, mutta veroja ei koroteta samassa suhteessa, syntyy alijäämää.
🔹 Esimerkki:
- Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyvinvointivaltion legitimiteetti perustuu siihen, että valtio vastaa palveluista, vaikka se vaatisi velkarahoitusta.
2. Keynesiläinen narratiivi: "Elvyttäminen kannattaa aina"
🛑 Oletus: Julkisen sektorin menot ylläpitävät talouskasvua, ja alijäämä on taloudellisesti perusteltua varsinkin taantumassa.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Velanotto ja alijäämä nähdään investointina, ei ongelmana.
- Kun elvyttäminen kerran aloitetaan, siitä tulee poliittisesti vaikea luopua (kuten EKP:n koronlaskujen vaikutus).
- Julkisten menojen kasvattaminen voi synnyttää uusia riippuvuuksia, joita on vaikea purkaa (esim. tukimekanismit yrityksille tai kotitalouksille).
🔹 Esimerkki:
- 2008 finanssikriisin jälkeen useat maat käyttivät valtavaa julkista velkaa elvytykseen, mutta eivät leikanneet menoja nousukauden aikana, jolloin velan piti teoriassa laskea.
3. "Kasvu hoitaa velan" -narratiivi
🛑 Oletus: Velkaantuminen ei ole ongelma, koska talouskasvu tekee siitä lopulta kestävää.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Oletetaan, että talouden dynamiikka hoitaa velkaongelman ilman aktiivisia leikkauksia tai veronkorotuksia.
- Jos kasvu jää odotettua pienemmäksi, alijäämä jatkuu, mutta sitä ei tunnisteta ongelmaksi ajoissa.
- Tämä narratiivi antaa poliitikoille mahdollisuuden välttää epämieluisia päätöksiä.
🔹 Esimerkki:
- Euroalueen maat ovat nojanneet tähän narratiiviin pitkään, mutta matala tuottavuuskasvu ja inflaatio ovat haastaneet sen.
4. Populistinen narratiivi: "Ei ole oikeudenmukaista leikata, kun varallisuutta on olemassa"
🛑 Oletus: Rahaa on riittävästi, mutta se on vain väärissä käsissä.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Väitetään, että valtion ei tarvitse vähentää menoja, vaan sen pitäisi vain "ottaa enemmän rikkailta".
- Tämä johtaa politiikkaan, jossa menoja lisätään ilman realistista katetta niiden rahoittamiseksi.
- Jos varallisuusverot, windfall-verot tai suurten yritysten lisäverotus eivät tuota tarpeeksi, alijäämä jatkuu.
🔹 Esimerkki:
- Useissa maissa poliitikot ovat väittäneet, että "verottamalla rikkaita" voidaan kattaa suuri osa julkisista menoista, vaikka käytännössä veropohja ei riitä tähän.
5. Finanssipolitiikan joustavuus: "Alijäämä on vain tekninen mittari"
🛑 Oletus: Budjettialijäämä ja velka ovat suhteellisia käsitteitä, eivät todellisia ongelmia.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Väitettä käytetään perusteluna sille, miksi alijäämän kasvattaminen on hyväksyttävää.
- Esitetään, että velka ja alijäämä eivät ole ongelma, koska valtioiden talous eroaa kotitalouksien taloudesta.
- Tätä argumenttia käytetään erityisesti silloin, kun korkotaso on matala.
🔹 Esimerkki:
- EKP:n ja USA:n keskuspankin rahanluontipolitiikat ovat rohkaisseet velkaantumista, koska niiden mukaan valtio voi aina "hallita" velkaansa.
6. "Vastuullisuus tarkoittaa vain verojen korottamista" -narratiivi
🛑 Oletus: Jos valtio tarvitsee enemmän rahaa, verojen nostaminen on oikea ratkaisu – ei menoleikkaukset.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Kun verotusta kiristetään talouden ollessa jo heikossa tilassa, kasvu voi hidastua, mikä vain pahentaa alijäämää.
- Jos verotus ei ole poliittisesti mahdollista nostaa loputtomasti, alijäämä jää pysyväksi.
- Verokertymän kasvu ei automaattisesti vähennä alijäämää, koska samalla löydetään uusia menokohteita.
🔹 Esimerkki:
- Monissa maissa progressiivisen verotuksen lisääminen ei ole riittänyt alijäämän paikkaamiseen, koska julkiset menot kasvavat samalla.
7. Eurooppalainen "elvytyspakettien" narratiivi
🛑 Oletus: Yksittäisten valtioiden budjettialijäämää ei tarvitse ratkaista kansallisesti, koska EU tai muu kansainvälinen toimija voi aina auttaa.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Jos EU antaa tukipaketteja, jäsenvaltioilla on vähemmän kannustimia hillitä omaa budjettiaan.
- Rakenteelliset ongelmat peitetään ulkopuolisella rahoituksella sen sijaan, että niitä ratkaistaisiin.
- Tämä luo moraalikatoa: kun apua on saatavilla, valtioiden ei tarvitse kantaa täyttä vastuuta omasta taloudestaan.
🔹 Esimerkki:
- Kreikan velkakriisi oli pitkälti seurausta siitä, että maa luotti EU:n tukeen liian pitkään eikä tehnyt tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ajoissa.
8. "Tulevaisuuden sukupolvet hyötyvät tästä" -narratiivi
- Kaikki julkiset menot esitetään "investointeina", vaikka monet niistä eivät kasvata talouden tuottavuutta.
- Tämä oikeuttaa velanoton, koska se nähdään panostuksena tulevaisuuteen eikä välittömänä kulueränä.
- Usein velan todellinen vaikutus jää epäselväksi, koska hyötyjä ei pystytä mittaamaan tarkasti.
- Infrastruktuuri- ja koulutushankkeita rahoitetaan velalla sillä ajatuksella, että ne maksavat itsensä takaisin talouskasvun kautta – mutta tämä ei aina toteudu odotetusti.
9. "Leikkaaminen on poliittinen itsemurha" -narratiivi
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Talouskuria vaativat poliitikot menettävät kannatusta, joten budjetin tasapainottaminen siirtyy tulevaisuuteen.
- Kun yksi hallitus välttelee leikkauksia, seuraavat hallitukset joutuvat kantamaan suuremman poliittisen taakan, mikä lisää lykkäämisen painetta.
- Tämä johtaa kehäpäätelmään: koska kukaan ei halua leikata, alijäämä vain kasvaa.
🔹 Esimerkki:
- Useissa Euroopan maissa säästöpolitiikka on ollut poliittisesti epäsuosittua, vaikka talousasiantuntijat suosittelisivat sitä.
10. "Inflaatio hoitaa velan" -narratiivi
🛑 Oletus: Kun inflaatio on korkeaa, velan reaalinen arvo pienenee, joten alijäämä ei ole suuri ongelma.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Oletetaan, että tulevaisuuden inflaatio "sulattaa" velan pois, joten sitä voidaan turvallisesti ottaa enemmän.
- Jos inflaatio kiihtyy liikaa, valtion on vaikeampi hallita sekä velkaantumista että kustannuspaineita, mutta tähän riskiin ei varauduta tarpeeksi ajoissa.
- Inflaatiota käytetään oikeutuksena velkaantumiselle, vaikka sen haittavaikutukset (ostovoiman heikkeneminen, palkkakilpailu, korkomenot) voivat lopulta pahentaa alijäämäongelmaa.
🔹 Esimerkki:
- 1970-luvun stagflaatio osoitti, että korkea inflaatio ja velka voivat johtaa epävakauteen, mutta inflaatioon luotetaan silti keinona hallita julkista velkaa.
11. "Rakenneuudistuksia ei tarvita, koska järjestelmä toimii" -narratiivi
🛑 Oletus: Julkinen talous on kestävällä pohjalla, eikä merkittäviä rakenteellisia muutoksia tarvita.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Estää vaikeiden päätösten tekemisen, kuten eläkeuudistukset tai työmarkkinareformit.
- Luo illuusion siitä, että alijäämä on vain tilapäinen ongelma, vaikka rakenteelliset syyt (väestön ikääntyminen, tehoton hallinto) voivat tehdä siitä kroonisen.
- Pidentää päätöksenteon aikajännettä niin, että ratkaisuja lykätään vaalikaudesta toiseen.
🔹 Esimerkki:
- Monissa EU-maissa eläkemenot kasvavat nopeammin kuin verotulot, mutta eläkejärjestelmien uudistamista vältellään poliittisten riskien takia.
12. "Julkinen velka ei ole oikeaa velkaa" -narratiivi
🛑 Oletus: Koska valtio voi aina verottaa kansalaisia tai painaa rahaa, sen velkaantuminen ei ole todellinen ongelma.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Luo illuusion, että valtion talous toimii eri logiikalla kuin kotitalouksien tai yritysten talous.
- Oikeuttaa jatkuvan velanoton ilman suunnitelmaa takaisinmaksusta.
- Jättää huomiotta korkomenojen vaikutuksen budjettiin pitkällä aikavälillä.
🔹 Esimerkki:
- Moderni rahateoria (MMT) on suosittu ajatus, jonka mukaan valtiot voivat käyttää enemmän rahaa ilman alijäämähuolia, koska ne kontrolloivat omaa valuuttaansa – mutta tämä ajatus ei toimi rajattomasti ilman inflaatiovaikutuksia.
13. "Valtion rooli on kasvanut, koska yhteiskunta on monimutkaisempi" -narratiivi
🛑 Oletus: Nykyajan yhteiskunta vaatii enemmän valtion osallistumista talouteen, koska asiat ovat monimutkaisempia kuin aiemmin.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Valtio ottaa vastuulleen yhä enemmän tehtäviä, mikä kasvattaa menoja ja tekee alijäämästä kroonisen.
- Oletetaan, että ilman valtion interventiota markkinat eivät pysty ratkaisemaan ongelmia itse.
- Jatkuvasti kasvavat sääntely- ja hallintokustannukset tekevät julkisesta sektorista yhä raskaamman.
🔹 Esimerkki:
- Euroopassa valtiot ovat ottaneet yhä suurempia rooleja terveydenhuollossa, koulutuksessa ja energiapolitiikassa, mikä kasvattaa julkisen sektorin kokoa ja menoja.
14. "Kriisit oikeuttavat velkaantumisen" -narratiivi
🛑 Oletus: Koska yhteiskunta kohtaa jatkuvasti kriisejä, valtion on pakko lisätä menoja ja velkaantua.
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Kriisejä (talouskriisit, pandemiat, luonnonkatastrofit) käytetään perusteena lisämenoille, mutta rahoituslähdettä ei mietitä pitkällä aikavälillä.
- Kun kriisirahoitusmekanismit otetaan käyttöön, niistä tulee usein pysyviä (esim. tukiohjelmat).
- Luo ajattelutavan, jossa velka on aina perusteltua, koska "nyt on poikkeusaika".
🔹 Esimerkki:
- COVID-19-pandemian aikana valtiot ottivat massiivisesti velkaa kriisin torjumiseksi, mutta menoleikkausten sijaan rahoitusmalleista tuli pysyviä.
15. "Alijäämä ei ole ongelma, koska muutkin maat tekevät niin" -narratiivi
🛑 Oletus: Koska useimmat kehittyneet valtiot ovat alijäämäisiä, ei ole syytä huoleen – velka on "normaalia".
🔹 Kuinka tämä ylläpitää alijäämää?
- Vältetään vastuullista talouspolitiikkaa sillä perusteella, että kaikki muutkin velkaantuvat.
- Oletetaan, että jos velkaantuminen olisi vaarallista, markkinat reagoisivat jo (vaikka keskuspankkien rahapolitiikka voi peittää riskit lyhyellä aikavälillä).
- Kollektiivinen velkaantuminen tekee yksittäisten maiden velkakriisit vaikeammiksi tunnistaa ennakolta.
🔹 Esimerkki:
- EU-maat ovat usein vedonneet siihen, että velkaantuminen on hyväksyttävää, koska suurimmatkin taloudet tekevät niin.
Kommentit
Lähetä kommentti