Luovan tuhon väärinymmärtäminen: Analyysi
Luova tuho (Schumpeter, 1942) on keskeinen markkinatalouden mekanismi, jossa uudet ja innovatiiviset yritykset, teknologiat ja liiketoimintamallit syrjäyttävät vanhentuneita ja tehottomia rakenteita. Tämä prosessi edistää talouskasvua, lisää tuottavuutta ja synnyttää uusia työpaikkoja. Kuitenkin luovan tuhon käsitettä ymmärretään usein väärin, erityisesti silloin, kun sitä käytetään oikeuttamaan haitallisia poliittisia päätöksiä tai markkinoiden toimintahäiriöitä.
Sami Miettisen Neuvottelija-kanavan jaksossa Villapaitaekonomistitalous nostettiin esiin tilanteita, joissa luova tuho tulkitaan virheellisesti pelkästään yritysten kaatumisena tai työpaikkojen menetyksenä ilman dynaamisia vaikutuksia. Tämä väärinymmärrys voi johtaa päätöksiin, jotka heikentävät talouskasvua ja vähentävät markkinoiden uudistumiskykyä.
1. Luova tuho ei tarkoita pelkästään yritysten kaatumista
Väärinymmärrys: "Luova tuho tarkoittaa sitä, että yrityksiä kaatuu paljon, mikä on hyvä merkki talouden dynaamisuudesta."
Tosiasiassa luova tuho ei tarkoita vain yritysten poistumista markkinoilta, vaan myös uusien ja tuottavampien yritysten syntymistä. Jos yritysten kaatuminen ei johda uusien yritysten syntymiseen tai resurssien uudelleenallokaatioon, kyseessä ei ole luova tuho, vaan yksinkertaisesti talouden taantuminen.
🔹 Esimerkki: Jos yrityksiä kaatuu korkeiden verojen tai sääntelyn vuoksi, mutta uusia yrityksiä ei synny tilalle, kyseessä ei ole Schumpeterin tarkoittama luova tuho, vaan markkinahäiriö, joka johtaa pitkäaikaiseen taloudelliseen laskuun.
2. Luovan tuhon mekanismi vaatii kilpailukykyisen ympäristön
Väärinymmärrys: "Markkinoilla pärjäävät parhaat yritykset, ja huonot kaatuvat – aina."
Tämä väite pitää paikkansa vain kilpailullisessa ympäristössä, jossa yritykset kilpailevat innovaatioilla ja tehokkuudella, ei esimerkiksi silloin, kun yrityksiä kaatuu hallinnollisen sääntelyn tai epäjohdonmukaisen veropolitiikan seurauksena.
🔹 Esimerkki: Suomessa perintö- ja lahjaverotus voi pakottaa kannattavia perheyrityksiä lopettamaan, koska verot on maksettava heti, vaikka yrityksen varallisuus on sitoutunut liiketoimintaan. Tämä ei ole luovaa tuhoa, koska kyse ei ole markkinaperusteisesta tehottomuuden karsimisesta, vaan veropolitiikan aiheuttamasta keinotekoisesta yritysten alasajosta.
3. Verotus ja sääntely voivat vääristää luovaa tuhoa
Väärinymmärrys: "Yritysten kaatuminen on aina hyväksi, koska se vapauttaa resursseja tuottavampaan käyttöön."
Talouspoliittiset päätökset voivat luoda tilanteen, jossa yritysten kaatuminen ei johda uusien syntymiseen, vaan pääoman ja osaamisen valumiseen ulkomaille tai muille toimialoille.
🔹 Esimerkki: Suomen korkea pääomaverotus ja osinkoverotus tekevät kotimaisten yritysten myymisestä ulkomaille kannattavamman vaihtoehdon kuin niiden kasvattamisesta Suomessa. Jos suomalaiset yritykset myydään ruotsalaisille tai muille kansainvälisille toimijoille, kotimainen pääoma ja osaaminen katoavat, eikä korvaavaa yritystoimintaa synny samalla tavalla kuin aidossa luovassa tuhossa.
Tässä tapauksessa verotus ei puhdista markkinoita tehottomista yrityksistä, vaan siirtää arvokkaita resursseja Suomen ulkopuolelle.
4. Luova tuho ja "villapaitaekonomistien" ajattelun ongelmat
Jaksossa esitelty villapaitaekonomisti on henkilö, joka saattaa uskoa, että kaikki yritysten poistuminen markkinoilta on hyväksi, koska se "tehostaa markkinoita". Tämä ajattelutapa jättää huomioimatta seuraavat ongelmat:
- Markkinat eivät ole aina täysin tehokkaat: Esimerkiksi vero- ja sääntelypolitiikka voivat vääristää yritysten toimintaympäristöä ja johtaa tarpeettomiin konkursseihin.
- Luova tuho vaatii uusien yritysten syntymistä: Jos yritysten kaatuminen ei synnytä uusia innovatiivisia toimijoita, kyseessä on talouden rapautuminen, ei uudistuminen.
- Kotimaisen omistajuuden merkitys: Jos yrityksiä ajetaan alas verotuksella ja ne myydään ulkomaille, taloudelliset resurssit eivät välttämättä jää Suomeen.
5. Poliittiset väärintulkinnat ja "keinotekoinen luova tuho"
Luovan tuhon väärinkäyttö poliittisessa keskustelussa näkyy usein siinä, että talouspoliittiset päätökset, jotka vahingoittavat yrityksiä, oikeutetaan luovan tuhon käsitteellä.
🔹 Esimerkki: Suomessa julkisuudessa on esitetty ajatus, että yritystukien leikkaukset ja veronkorotukset ovat hyödyllisiä, koska ne poistavat markkinoilta tehottomia toimijoita. Tämä pitää paikkansa vain, jos yrityksiä todella kaatuu tehottomuuden, eikä esimerkiksi hallinnollisen byrokratian, verokiilan tai poliittisten riskien vuoksi.
Jos sääntelyllä tai verotuksella vaikeutetaan yritysten toimintaa, kyseessä ei ole markkinaehtoinen luova tuho, vaan keinotekoinen markkinahäiriö.
Johtopäätökset
Luovan tuhon väärinymmärrys voi johtaa haitallisiin talouspoliittisiin päätöksiin, joissa yritysten kaatumista pidetään itsessään hyvänä asiana. Todellisessa luovassa tuhossa tehottomat yritykset poistuvat ja tehokkaammat ottavat niiden paikan. Kuitenkin, jos yrityksiä kaatuu verotuksen, sääntelyn tai poliittisen epävarmuuden takia ilman uusien yritysten syntymistä, kyseessä on talouden kuihtuminen, ei sen uudistuminen.
Keskeiset opit:
- Luova tuho ei tarkoita pelkästään yritysten poistumista markkinoilta, vaan myös uusien syntymistä.
- Sääntely ja verotus voivat vääristää luovaa tuhoa ja aiheuttaa haitallisia konkursseja.
- Keinotekoinen luova tuho (esim. perintöveron aiheuttamat yritysten alasajot) ei edistä markkinoiden tehokkuutta.
- Villapaitaekonomistien ajattelussa luova tuho ymmärretään väärin pelkästään yritysten hävittämisenä, ilman dynaamista näkökulmaa.
- Hyvin suunniteltu talouspolitiikka tukee aidosti luovaa tuhoa ja innovaatioiden syntymistä, sen sijaan että se vain rankaisisi yrityksiä.
Luovan tuhon käsitettä tulisi käyttää varoen ja tarkasti, jotta se ei oikeuta huonoja talouspoliittisia päätöksiä, jotka ajavat yrityksiä pois Suomesta ja heikentävät markkinoiden elinvoimaa.
Kommentit
Lähetä kommentti