Lupauksia ja illuusioita – poliittiset perustelut kannattamattomille infrastruktuurihankkeille
Poliitikot puolustavat kyseenalaisia infrastruktuurihankkeita monenlaisilla narratiiveilla, jotka usein vetoavat tunteisiin, kansalliseen ylpeyteen tai oletettuihin pitkän aikavälin hyötyihin. Tässä joitakin keskeisiä keinoja:
- Tulevaisuusnarratiivi
- "Tämä hanke on investointi tulevaisuuteen."
- Korostetaan pitkän aikavälin hyötyjä, vaikka lyhyen aikavälin kustannukset olisivat epärealistisen suuria.
- Viitataan tulevaisuuden teknologisiin mahdollisuuksiin, vaikka ne eivät olisi vielä käytännössä sovellettavissa.
- Työllisyyden ja talouskasvun narratiivi
- "Tämä luo työpaikkoja ja vauhdittaa taloutta."
- Käytetään perusteluna, vaikka työpaikat olisivat väliaikaisia tai hanke olisi taloudellisesti kestämätön.
- Korostetaan talouden elpymistä ja aluekehitystä, vaikka vaikutukset jäisivät paikallisiksi ja lyhytaikaisiksi.
- Kansallisen kunnian ja identiteetin narratiivi
- "Suomi tarvitsee tämän ollakseen kilpailukykyinen."
- Hankkeen nähdään symboloivan moderniutta, kansallista arvovaltaa tai kansainvälistä asemaa, vaikka todelliset hyödyt olisivat kyseenalaisia.
- Käytetään vertailukohtana muita maita ("Muutkin maat tekevät näin, emme voi jäädä jälkeen").
- Pakko ja välttämättömyys
- "Ilman tätä hanke emme voi pärjätä tulevaisuudessa."
- Maalataan uhkakuvia esimerkiksi infrastruktuurin rapautumisesta, liikenteen tukkeutumisesta tai energian saatavuusongelmista, vaikka ne olisivat liioiteltuja tai vältettävissä muilla keinoilla.
- Viitataan EU:n tai muiden kansainvälisten vaatimusten täyttämiseen, vaikka kyseessä olisi enemmän kansallinen priorisointikysymys.
- Poliittinen perintö ja maine
- "Tämä on sukupolvemme tärkein infrastruktuurihanke."
- Poliitikot haluavat jättää jälkensä historiaan, ja hanke nähdään osana heidän perintöään, riippumatta sen taloudellisesta kestävyydestä.
- Viitataan aiempien johtajien tai puolueiden linjauksiin ja jatketaan hanketta "saattamalla se loppuun".
- Ympäristö- ja kestävyysnarratiivi
- "Tämä on osa vihreää siirtymää."
- Käytetään ympäristöystävällisyyttä argumenttina, vaikka hanke todellisuudessa ei olisi ilmaston tai luonnon kannalta kestävä tai järkevä (esim. sähköiset rataverkot alueilla, joilla käyttöaste on matala).
- Korostetaan pitkän aikavälin päästövähennyksiä, vaikka lyhyen aikavälin päästöt ja kustannukset olisivat massiivisia.
- Aluepoliittinen oikeudenmukaisuus
- "Koko maan on kehityttävä tasapuolisesti."
- Hankkeita puolustetaan sillä perusteella, että ne tuovat elinvoimaa syrjäseuduille, vaikka ne eivät olisi kannattavia.
- Pelätään alueellisen eriarvoisuuden lisääntymistä ja painostetaan valtio panostamaan tappiollisiin projekteihin.
- Liikenteen ja saavutettavuuden narratiivi
- "Tämä parantaa liikkumisen sujuvuutta ja turvallisuutta."
- Vaikka liikennevirrat eivät edellyttäisi jättihanketta, perustellaan sillä, että kansalaiset saavat nopeampia, turvallisempia tai ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja.
- Korostetaan vähemmistön (esim. tietyllä alueella asuvien) tarpeita enemmistön kustannuksella.
Yhteenveto
Kyseenalaisista hankkeista tulee helposti poliittisia symboleita, joiden ympärille rakennetaan narratiiveja, jotka hämärtävät taloudellisia realiteetteja. Hyödyllisiä kysymyksiä näitä narratiiveja arvioidessa ovat:
- Onko hankkeen kustannusarvio realistinen?
- Onko olemassa vaihtoehtoisia, kustannustehokkaampia ratkaisuja?
- Ketkä hyötyvät ja ketkä maksavat?
- Onko hankkeen jatkaminen järkevää, jos kustannukset nousevat odottamattomasti?
Usein kyse on poliittisesta halusta edistää tiettyä ideologista tai alueellista agendaa enemmän kuin aidosta taloudellisesta järkevyydestä.
Kommentit
Lähetä kommentti