Lupauksia ja illuusioita – poliittiset perustelut kannattamattomille infrastruktuurihankkeille

Poliitikot puolustavat kyseenalaisia infrastruktuurihankkeita monenlaisilla narratiiveilla, jotka usein vetoavat tunteisiin, kansalliseen ylpeyteen tai oletettuihin pitkän aikavälin hyötyihin. Tässä joitakin keskeisiä keinoja:

  1. Tulevaisuusnarratiivi
    • "Tämä hanke on investointi tulevaisuuteen."
    • Korostetaan pitkän aikavälin hyötyjä, vaikka lyhyen aikavälin kustannukset olisivat epärealistisen suuria.
    • Viitataan tulevaisuuden teknologisiin mahdollisuuksiin, vaikka ne eivät olisi vielä käytännössä sovellettavissa.
  2. Työllisyyden ja talouskasvun narratiivi
    • "Tämä luo työpaikkoja ja vauhdittaa taloutta."
    • Käytetään perusteluna, vaikka työpaikat olisivat väliaikaisia tai hanke olisi taloudellisesti kestämätön.
    • Korostetaan talouden elpymistä ja aluekehitystä, vaikka vaikutukset jäisivät paikallisiksi ja lyhytaikaisiksi.
  3. Kansallisen kunnian ja identiteetin narratiivi
    • "Suomi tarvitsee tämän ollakseen kilpailukykyinen."
    • Hankkeen nähdään symboloivan moderniutta, kansallista arvovaltaa tai kansainvälistä asemaa, vaikka todelliset hyödyt olisivat kyseenalaisia.
    • Käytetään vertailukohtana muita maita ("Muutkin maat tekevät näin, emme voi jäädä jälkeen").
  4. Pakko ja välttämättömyys
    • "Ilman tätä hanke emme voi pärjätä tulevaisuudessa."
    • Maalataan uhkakuvia esimerkiksi infrastruktuurin rapautumisesta, liikenteen tukkeutumisesta tai energian saatavuusongelmista, vaikka ne olisivat liioiteltuja tai vältettävissä muilla keinoilla.
    • Viitataan EU:n tai muiden kansainvälisten vaatimusten täyttämiseen, vaikka kyseessä olisi enemmän kansallinen priorisointikysymys.
  5. Poliittinen perintö ja maine
    • "Tämä on sukupolvemme tärkein infrastruktuurihanke."
    • Poliitikot haluavat jättää jälkensä historiaan, ja hanke nähdään osana heidän perintöään, riippumatta sen taloudellisesta kestävyydestä.
    • Viitataan aiempien johtajien tai puolueiden linjauksiin ja jatketaan hanketta "saattamalla se loppuun".
  6. Ympäristö- ja kestävyysnarratiivi
    • "Tämä on osa vihreää siirtymää."
    • Käytetään ympäristöystävällisyyttä argumenttina, vaikka hanke todellisuudessa ei olisi ilmaston tai luonnon kannalta kestävä tai järkevä (esim. sähköiset rataverkot alueilla, joilla käyttöaste on matala).
    • Korostetaan pitkän aikavälin päästövähennyksiä, vaikka lyhyen aikavälin päästöt ja kustannukset olisivat massiivisia.
  7. Aluepoliittinen oikeudenmukaisuus
    • "Koko maan on kehityttävä tasapuolisesti."
    • Hankkeita puolustetaan sillä perusteella, että ne tuovat elinvoimaa syrjäseuduille, vaikka ne eivät olisi kannattavia.
    • Pelätään alueellisen eriarvoisuuden lisääntymistä ja painostetaan valtio panostamaan tappiollisiin projekteihin.
  8. Liikenteen ja saavutettavuuden narratiivi
    • "Tämä parantaa liikkumisen sujuvuutta ja turvallisuutta."
    • Vaikka liikennevirrat eivät edellyttäisi jättihanketta, perustellaan sillä, että kansalaiset saavat nopeampia, turvallisempia tai ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja.
    • Korostetaan vähemmistön (esim. tietyllä alueella asuvien) tarpeita enemmistön kustannuksella.

Yhteenveto

Kyseenalaisista hankkeista tulee helposti poliittisia symboleita, joiden ympärille rakennetaan narratiiveja, jotka hämärtävät taloudellisia realiteetteja. Hyödyllisiä kysymyksiä näitä narratiiveja arvioidessa ovat:

  • Onko hankkeen kustannusarvio realistinen?
  • Onko olemassa vaihtoehtoisia, kustannustehokkaampia ratkaisuja?
  • Ketkä hyötyvät ja ketkä maksavat?
  • Onko hankkeen jatkaminen järkevää, jos kustannukset nousevat odottamattomasti?

Usein kyse on poliittisesta halusta edistää tiettyä ideologista tai alueellista agendaa enemmän kuin aidosta taloudellisesta järkevyydestä.

Kommentit

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan