Protektionismi kognitiivisen psykologian näkökulmasta
Johdanto
Protektionismi, eli pyrkimys suojata kotimaista taloutta ulkomaiselta kilpailulta esimerkiksi tullien, kaupan esteiden tai valtion tukien avulla, on taloustieteellisesti kiistanalainen ilmiö. Useimmat tutkimukset osoittavat, että vapaakauppa lisää taloudellista tehokkuutta ja vaurautta pitkällä aikavälillä, mutta poliittisesti protektionismi on usein suosittu ratkaisu. Kognitiivinen psykologia tarjoaa selityksiä sille, miksi ihmiset ja poliitikot suosivat protektionismia, vaikka sen taloudelliset vaikutukset eivät aina ole positiivisia.
1. Status quo -harha ja protektionismi
Status quo -harha tarkoittaa taipumusta suosia nykyistä tilannetta ja vastustaa muutoksia, vaikka vaihtoehdot olisivat objektiivisesti parempia. Protektionismi on usein reaktio taloudellisiin muutoksiin, kuten globalisaatioon tai teknologiseen kehitykseen, joiden nähdään uhkaavan vallitsevaa taloudellista järjestelmää.
- Tunnepohjainen vastustus muutokselle: Monet ihmiset kokevat ulkomaisen kilpailun uhkana, koska se edellyttää sopeutumista ja voi johtaa työpaikkojen tai yritysten häviämiseen tietyillä aloilla. Psykologisesti turvallisempi vaihtoehto on pyrkiä säilyttämään vanha järjestelmä, vaikka se olisi jo taloudellisesti kestämätön.
- Poliittinen hyväksikäyttö: Poliittiset johtajat voivat hyödyntää status quo -harhaa esittämällä protektionismin keinona "puolustaa" kotimaista taloutta, vaikka pitkällä aikavälillä vapaakauppa saattaisi hyödyttää kansantaloutta enemmän.
2. Nollasummaharha ja protektionismi
Ihmiset näkevät usein taloudelliset suhteet nollasummapelinä, jossa yhden osapuolen voitto on aina toisen tappio. Tämä intuitiivinen mutta virheellinen ajattelutapa selittää, miksi protektionismi on monille houkutteleva vaihtoehto.
-
Kauppasuhteiden ymmärtäminen nollasummana:
- Protektionistisen ajattelun mukaan, jos esimerkiksi Kiinan talous kasvaa, se tarkoittaa Yhdysvaltojen talouden heikkenemistä. Tosiasiassa kansainvälinen kauppa perustuu komparatiiviseen etuun, jossa molemmat osapuolet voivat hyötyä.
- Tämä harha johtaa käsitykseen, että ulkomaiset yritykset "varastavat" työpaikkoja tai että vienti on aina hyvä ja tuonti on aina huono, vaikka todellisuudessa molemmat ovat osa dynaamista taloudellista järjestelmää.
-
Empiirinen esimerkki:
- Brexit-keskustelussa monet britit uskoivat, että EU:sta eroaminen palauttaisi Britannian taloudellisen riippumattomuuden. Tämä perustui nollasummaharhaan, jossa EU:n hyötyminen nähtiin Britannialta pois otettuna etuna, vaikka yhteismarkkinat lisäsivät molemminpuolista vaurautta.
3. Saatavuusheuristiikka ja protektionismi
Saatavuusheuristiikka tarkoittaa sitä, että ihmiset tekevät päätöksiä sen perusteella, mitkä esimerkit ovat helpoiten muistettavissa. Tämä voi johtaa liioiteltuun käsitykseen protektionismin hyödyistä ja vapaakaupan haitoista.
-
Median ja yksittäistapausten vaikutus:
- Kun uutiset raportoivat tehtaan sulkemisesta ja työpaikkojen menetyksestä globalisaation vuoksi, tämä jättää vahvemman muistijäljen kuin analyysi vapaakaupan kokonaisvaikutuksista.
- Harva huomaa uutisia siitä, kuinka esimerkiksi halvemmat tuontitavarat lisäävät kuluttajien ostovoimaa, mutta jokainen muistaa tarinan terästehtaasta, joka suljettiin kilpailun vuoksi.
-
Protektionistiset toimenpiteet näyttävät tehokkailta lyhyellä aikavälillä:
- Esimerkiksi tullien asettaminen voi välittömästi auttaa tiettyä toimialaa, mutta samalla se saattaa vahingoittaa kuluttajia ja muita yrityksiä pidemmällä aikavälillä. Koska lyhyen aikavälin vaikutukset ovat helpommin havaittavissa, ihmiset yliarvioivat protektionismin tehokkuuden.
4. Ingroup-outgroup -ajattelu ja protektionismi
Ihmisillä on luontainen taipumus suosia omaa ryhmäänsä (ingroup) ja suhtautua epäluuloisesti ulkopuolisiin (outgroup). Tämä näkyy protektionistisessa retoriikassa, jossa "meidän" työpaikkoja halutaan suojella "heidän" kilpailultaan.
-
Nationalismi ja talouspolitiikka:
- Protektionistinen politiikka usein liittyy nationalistisiin narratiiveihin, joissa kansallinen identiteetti kytketään kotimaiseen teollisuuteen.
- Tämä näkyi esimerkiksi Trumpin "America First" -politiikassa ja Brexit-kampanjan iskulauseessa "Take Back Control."
-
Ulkomaisten yritysten demonisointi:
- Protektionismia voidaan perustella sillä, että "ulkomaalaiset yritykset käyttävät epäreiluja keinoja" tai että "kotimainen työvoima kärsii halpatyövoimamaiden takia."
- Tämä ajattelu jättää huomiotta sen, että globaali kauppa on usein molemminpuolisesti hyödyllistä ja että protektionismi voi myös vähentää vientimahdollisuuksia.
5. Tulevaisuuden aliarviointi ja protektionismi
Protektionismi tarjoaa usein lyhytaikaista helpotusta, mutta aiheuttaa pitkän aikavälin ongelmia. Ihmisillä on kuitenkin taipumus aliarvioida tulevaisuuden hyötyjä suhteessa nykyhetken ongelmiin.
-
Hyperbolinen diskonttaus:
- Ihmiset arvostavat välittömiä hyötyjä enemmän kuin tulevia hyötyjä. Tämä selittää, miksi esimerkiksi tullien asettaminen nähdään houkuttelevana, vaikka pitkällä aikavälillä se voi vahingoittaa kansantaloutta.
- Vastaavasti globalisaatio voi vaatia sopeutumista ja työmarkkinoiden uudelleenjärjestelyä, mutta se tuo pidemmällä aikavälillä suurempia hyötyjä.
-
Poliittinen aikajänne:
- Poliittiset johtajat toimivat lyhyellä aikajänteellä, koska heidän täytyy varmistaa uudelleenvalintansa muutaman vuoden välein. Siksi protektionistiset toimet, joilla on välittömiä vaikutuksia (kuten työpaikkojen säilyttäminen tietyllä alalla), voivat olla poliittisesti suosittuja, vaikka pitkän aikavälin kustannukset olisivat suuremmat.
Johtopäätökset
Kognitiivinen psykologia selittää, miksi protektionismi on houkuttelevaa, vaikka se on usein taloudellisesti tehotonta. Status quo -harha, nollasummaharha, saatavuusheuristiikka, ingroup-outgroup -ajattelu ja tulevaisuuden aliarviointi kaikki tukevat protektionistisia näkemyksiä ja politiikkatoimia.
- Protektionismi vetoaa intuitiivisiin ja tunnepohjaisiin ajattelumalleihin, kun taas vapaakaupan hyödyt perustuvat abstraktimpiin ja pitkäaikaisiin taloudellisiin mekanismeihin.
- Kauppapolitiikassa tehokkaampi ratkaisu olisi investoida työvoiman koulutukseen ja talouden sopeutumiskykyyn, mutta poliittisesti helpompi keino on rajoittaa kilpailua protektionismin keinoin.
Tämä selittää, miksi protektionismi nousee yhä uudelleen esiin, vaikka sen taloudelliset vaikutukset ovat useimmiten negatiivisia pitkällä aikavälillä.
Kommentit
Lähetä kommentti