Suomen julkinen keskustelu – valtapeliä agendoilla, kehyksillä ja narratiiveilla
Suomen julkisessa keskustelussa valtapelit näkyvät monilla tasoilla, esimerkiksi politiikassa, mediassa ja akateemisessa maailmassa. Ne voivat ilmetä erilaisten agendojen ajamisena, retoristen strategioiden käyttönä ja narratiivien hallintana.
1. Mediavallan valtapelit
- Agendan asettaminen: Suuret mediatalot (HS, Yle, MTV, Iltalehti, Iltasanomat) määrittävät, mistä asioista puhutaan ja millaisessa kehyksessä. Tämä vaikuttaa siihen, mitä pidetään tärkeänä ja mitä ei.
- Kehystäminen (Framing): Asiat voidaan esittää eri näkökulmista riippuen median linjasta. Esimerkiksi samasta hallituksen päätöksestä voidaan kirjoittaa sekä positiivinen että negatiivinen tulkinta.
- Portinvartijuus (Gatekeeping): Kaikki äänet eivät pääse julkiseen keskusteluun samalla tavalla. Esimerkiksi kriittiset näkemykset tietyistä aiheista voidaan jättää huomiotta tai marginalisoida.
Teoria: Agenda-setting theory (McCombs & Shaw) kuvaa, kuinka media vaikuttaa siihen, mitkä aiheet nousevat julkiseen keskusteluun.
2. Poliittinen valtapeli
- Hallituksen ja opposition vastakkainasettelu: Poliittiset puolueet pyrkivät määrittämään keskustelun kehykset ja nostamaan omia teemojaan. Esimerkiksi hallituspuolueet korostavat onnistumisiaan, kun taas oppositio kritisoi.
- Symbolinen politiikka: Poliitikot käyttävät retorisia keinoja (esim. tunteisiin vetoaminen, vastakkainasettelu, populistinen puhetapa) saadakseen kannatusta.
- Lainsäädännöllinen valtapeli: Julkisessa keskustelussa käydään valtapeliä siitä, millaisia lakeja säädetään ja mitkä intressit voittavat.
Teoria: Discursive institutionalism (Vivien Schmidt) selittää, kuinka poliittiset toimijat käyttävät kieltä ja narratiiveja institutionaalisten päätösten oikeuttamiseen.
3. Kulttuurisodat ja identiteettipolitiikka
- Arvokonfliktit: Eri maailmankatsomukset törmäävät esimerkiksi maahanmuutosta, sukupuolirooleista ja vihapuheesta keskusteltaessa. Yksi puoli voi esittää toisen "uhkana" yhteiskunnalle.
- Uhriutumisstrategiat: Ryhmät voivat esittää itsensä syrjittyinä tai uhattuina saadakseen poliittista pääomaa ja median huomiota.
- Kielen ja käsitteiden hallinta: Käsitteet kuten "woke", "kansallismielinen" tai "sananvapaus" ovat osa valtapeliä, jossa pyritään määrittelemään, mitä ne tarkoittavat ja kuka saa niistä päättää.
Teoria: Cultural Hegemony (Antonio Gramsci) kuvaa, kuinka valtaapitävät ryhmät muokkaavat kulttuuria ja ideologiaa oman asemansa vahvistamiseksi.
4. Sosiaalinen media ja vaikuttajien valtapeli
- Algoritminen valta: Somealustat (Facebook, Twitter, TikTok) suosivat tietynlaista sisältöä, mikä voi muokata julkista keskustelua.
- Lynkkauskulttuuri ja cancel-kulttuuri: Tietynlaisia mielipiteitä esittäviä henkilöitä voidaan boikotoida tai marginalisoida.
- Some-vaikuttajien ja vaihtoehtomedioiden rooli: Perinteisen median ulkopuolella vaikuttajat voivat nousta keskeisiksi keskustelun määrittelijöiksi.
Teoria: Network Society (Manuel Castells) kuvaa, kuinka valta toimii digitaalisten verkostojen ja informaation kontrollin kautta.
Johtopäätös
Suomen julkisessa keskustelussa valtapeliä käydään monilla tasoilla ja eri keinoilla. Kyse ei ole vain poliitikoista, vaan myös mediasta, somevaikuttajista ja eri intressiryhmistä, jotka pyrkivät vaikuttamaan siihen, mistä puhutaan ja miten.
Kommentit
Lähetä kommentti