Suomen mediakentän analyysi: Negatiiviset eksternalitteetit ja julkisen valinnan teoria

Mediakenttä on keskeinen instituutio tiedonvälityksessä, mutta sillä voi olla myös haitallisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Negatiiviset eksternaliteetit tarkoittavat haittoja, joita median narratiivit voivat aiheuttaa laajemmalle yhteiskunnalle ilman, että media itse kantaa niistä suoraa taloudellista tai poliittista vastuuta. Julkisen valinnan teoria, joka tarkastelee poliittista ja institutionaalista päätöksentekoa itsekeskeisten toimijoiden näkökulmasta, auttaa ymmärtämään, miten median käyttäytyminen voi johtaa yhteiskunnalliseen tehottomuuteen ja arvoa tuhoaviin vaikutuksiin.

Tässä analyysissä tarkastellaan Suomen mediakenttää keskittyen median kannustinrakenteisiin, uutisnarratiivien valintaan, portinvartijoiden rooliin ja negatiivisten eksternalitteettien ilmenemiseen.

---

1. Median kannustinrakenteet ja valikoiva raportointi

Julkisen valinnan teorian mukaan instituutiot ja niiden toimijat eivät aina toimi yhteisen hyvän periaatteella, vaan pyrkivät maksimoimaan oman hyötynsä – median tapauksessa tämä tarkoittaa yleisön huomiota, mainostuloja ja poliittista vaikutusvaltaa.

• Kilpailu huomiosta: Suomessa media kilpailee lukijoiden ja katsojien huomiosta samalla kun se pyrkii ylläpitämään uskottavuuttaan. Tämä voi johtaa sensaatiohakuisuuteen, mikä puolestaan ruokkii narratiiveja, jotka lisäävät konfliktia ja vastakkainasettelua yhteiskunnassa.
• Valikoiva raportointi: Koska median tavoitteena on ylläpitää taloudellista ja poliittista asemaansa, tietyt näkökulmat saavat enemmän näkyvyyttä kuin toiset. Esimerkiksi julkisessa keskustelussa ympäristöpolitiikkaa ja vihreää siirtymää korostetaan usein ilman kriittistä analyysiä sen kustannuksista tai markkinavääristymistä.
• Negatiivinen eksternalitteetti: Yksipuoliset narratiivit voivat johtaa vääristyneeseen päätöksentekoon, jossa kansalaiset ja poliitikot eivät tee valintoja kattavan tiedon pohjalta, vaan median rajaaman diskurssin perusteella.

---

2. Median ja poliittisen eliitin symbioosi

Julkisen valinnan teoria painottaa, että poliitikot ja instituutiot eivät ole neutraaleja toimijoita, vaan ajavat omaa etuaan. Median ja poliittisen eliitin keskinäiset intressit voivat synnyttää rakenteellisen vinouman uutisoinnissa, mikä lisää negatiivisia eksternaliteetteja.

• Hallinnollinen medianäkökulma: Suomessa valtamedia, erityisesti Yleisradio (Yle), toimii osittain valtion rahoituksella, mikä tarkoittaa, että sen toiminta on epäsuorasti sidoksissa poliittiseen päätöksentekoon. Tämä voi vähentää kriittistä raportointia hallituksen politiikasta ja painottaa hallinnolle edullisia narratiiveja.
• Portinvartijoiden rooli: Toimittajakunta ja mediatalojen johdon näkemykset vaikuttavat siihen, mitä asioita pidetään "luotettavina" ja mitkä näkökulmat marginalisoidaan. Suomessa toimittajakunta on tutkimusten mukaan keskimääräistä vihervasemmistolaisempaa, mikä voi johtaa poliittiseen vinoumaan.
• Negatiivinen eksternalitteetti: Poliittisesti valikoiva uutisointi voi heikentää demokratian toimivuutta, jos kriittiset äänet eivät pääse esille tai jos julkinen keskustelu pohjautuu harhaanjohtaviin oletuksiin.

---

3. Median narratiivit ja yhteiskunnallisen koheesion rapautuminen

Median valitsemat narratiivit voivat edistää polarisaatiota ja yhteiskunnallista hajautumista. Tämä liittyy negatiivisiin eksternaliteetteihin, koska:

• Vastakkainasettelua korostava uutisointi lisää jakolinjoja. Esimerkiksi poliittisessa uutisoinnissa tiettyjä ryhmiä (esim. oikeistokonservatiiveja tai maahanmuuttokriittisiä) saatetaan käsitellä leimaavalla tavalla, mikä vähentää heihin kohdistuvaa episteemistä oikeudenmukaisuutta ja heikentää rakentavaa poliittista dialogia.
• Sosiaaliset ja kulttuuriset konfliktit saavat enemmän huomiota kuin taloudelliset kysymykset. Tämä voi johtaa vääristyneisiin poliittisiin prioriteetteihin, joissa esimerkiksi sukupuolikysymyksistä tai identiteettipolitiikasta keskustellaan enemmän kuin työmarkkinareformeista tai talouskasvusta.
• Negatiivinen eksternalitteetti: Kun media ruokkii yhteiskunnallista polarisaatiota, se voi heikentää julkisen keskustelun laatua ja johtaa päätöksiin, jotka eivät perustu laajaan konsensukseen vaan mediavetoiseen mielikuvapolitiikkaan.

---

4. Julkisen valinnan teoria ja median rakenteellinen tehottomuus

Julkisen valinnan teoriassa media voidaan nähdä instituutiona, jossa päätöksentekijöillä (toimittajilla, päätoimittajilla ja mediatalojen johdolla) on omat intressinsä, jotka eivät välttämättä vastaa koko yhteiskunnan etua.

• Median rakenne mahdollistaa "reguloidun kilpailun"

  • Suomessa mediakenttä on keskittynyt harvojen suurten toimijoiden käsiin (Sanoma, Alma Media, Yle), mikä vähentää kilpailun kautta syntyvää monimuotoisuutta.
  • Tämä voi johtaa kartellimaiseen tilanteeseen, jossa toimijat vahvistavat toistensa näkökulmia ja tukahduttavat erimielisyyksiä.

• Yleisradio toimii markkinahäirikönä

  • Ylen rahoitusmalli takaa sille kilpailuedun muihin mediatoimijoihin nähden, mikä voi heikentää median moniäänisyyttä.
  • Koska Yle saa rahoituksensa riippumatta yleisön mielenkiinnosta, sen ei tarvitse kilpailla uutisaiheiden objektiivisuudella tai monimuotoisuudella, vaan se voi keskittyä poliittisesti suotaviin narratiiveihin.

• Negatiivinen eksternalitteetti: Kun mediakenttä ei toimi kilpailullisesti, se voi johtaa episteemiseen epäoikeudenmukaisuuteen ja taloudelliseen tehottomuuteen, jossa tärkeät yhteiskunnalliset aiheet jäävät aliedustetuiksi ja resurssit kohdistuvat väärin.

---

Johtopäätös: Median negatiiviset eksternalitteetit ja julkisen valinnan teorian vaikutus

Suomen mediakenttä tuottaa arvoa yhteiskunnalle tarjoamalla uutisia ja julkista keskustelua, mutta siihen liittyy myös merkittäviä negatiivisia eksternaliteetteja, jotka voivat heikentää demokratian ja talouden toimivuutta.

Keskeiset ongelmat:

1. Valikoiva raportointi ja narratiivinen vinouma → Johtaa huonoon päätöksentekoon ja epätasapainoiseen poliittiseen keskusteluun.
2. Median ja poliittisen eliitin symbioosi → Voi estää kriittistä journalismia ja suosia tiettyjä näkökulmia.
3. Polarisaatiota vahvistavat narratiivit → Voivat lisätä yhteiskunnallista hajautumista ja heikentää sosiaalista pääomaa.
4. Kilpailun puute mediakentällä → Voi vähentää moniäänisyyttä ja johtaa rakenteelliseen tehottomuuteen.

Mediakentän arvoa tuhoavat tekijät voitaisiin korjata lisäämällä moniarvoisuutta, kilpailua ja journalismin itsesääntelyä, jotta negatiiviset eksternalitteetit vähenisivät ja media palvelisi laajemmin koko yhteiskuntaa.