Tarinallisuuden ja kerronnallisen ajattelun vääristymät yhteiskuntatieteissä

Ihmiset hahmottavat maailmaa tarinoiden kautta. Tarinallisuus ja kerronnallinen ajattelu (narrative thinking) tarkoittavat taipumusta ymmärtää ja jäsentää ilmiöitä loogisten, syy-seuraussuhteisiin perustuvien kertomusten muodossa. Yhteiskuntatieteissä tämä voi johtaa ilmiöiden liialliseen yksinkertaistamiseen, mustavalkoisiin narratiiveihin ja jopa tutkimustulosten valikoivaan tulkintaan. Tarinallisuus voi siis vääristää tieteellistä tutkimusta ja poliittista päätöksentekoa, jos ilmiöitä kuvataan yksinkertaisten kertomusten eikä monimutkaisen todellisuuden kautta.

1. Tarinallisuuden ja kerronnallisen ajattelun vaikutukset ajatteluun

Tarinat ovat tehokas keino jäsentää tietoa, mutta ne voivat myös ohjata ihmisten tulkintoja harhaan seuraavilla tavoilla:

Syy-seuraussuhteiden liiallinen yksinkertaistaminen: Tarinallisuuteen perustuvat selitykset etsivät usein selkeää syyllistä ja yksinkertaista ratkaisua, vaikka yhteiskunnalliset ilmiöt ovat monimutkaisia ja useiden tekijöiden yhteisvaikutuksen tulosta.
Moraalinen kaksijakoisuus: Narratiivit rakentuvat usein hyvien ja pahojen vastakkainasetteluun. Yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa tämä voi johtaa siihen, että ilmiöt kuvataan vastakkainasettelujen kautta, jolloin vaihtoehtoiset selitykset jäävät huomiotta.
Muistin ja havaintojen vinouma: Ihmiset muistavat tarinalliset tapahtumat paremmin kuin abstraktit tilastotiedot, mikä voi johtaa siihen, että poikkeukselliset tapaukset saavat suhteettoman suuren roolin julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa.

2. Tarinallisuuden vääristävät vaikutukset yhteiskuntatieteisiin

a) Narratiivien dominointi akateemisessa keskustelussa

Yhteiskuntatieteissä tarinallisuus näkyy siinä, että tietyt vallitsevat narratiivit ohjaavat tutkimuskysymyksiä ja tutkimustulosten tulkintaa.
Esimerkiksi työmarkkinoita tutkittaessa voidaan rakentaa narratiivi, jossa työntekijät esitetään heikossa asemassa olevina ja yritykset hyväksikäyttäjinä. Tämä voi johtaa siihen, että tutkimuksissa korostetaan tiettyjä aineistosta löytyviä piirteitä ja jätetään huomiotta esimerkiksi työmarkkinoiden dynaamisuus tai yrittäjyyden haasteet.

b) Poikkeustapauksista tehtävät yleistykset

Media ja poliittinen keskustelu suosivat tarinallisia tapauksia, mikä voi johtaa siihen, että yksittäiset anekdootit saavat suhteettoman suuren painoarvon tutkimuksissa.
Esimerkiksi taloustutkimuksessa yksi epäonnistunut yritys voidaan nostaa symboliksi tietyn talouspolitiikan epäonnistumiselle, vaikka laajemmat tilastot osoittaisivat, että kyseinen politiikka on ollut kokonaisuudessaan toimiva.

Vastaavasti sosiaalipolitiikassa yksittäinen tapaus, jossa jokin tukijärjestelmä on pettänyt, voi saada enemmän huomiota kuin tilastollisesti merkittävät positiiviset vaikutukset. Tämä voi johtaa vääristyneisiin johtopäätöksiin ja politiikkasuosituksiin.

c) Mustavalkoinen ajattelu ja vastakkainasettelu

Tarinalliset narratiivit voivat luoda vaikutelman, että yhteiskunnalliset ilmiöt ovat selkeästi jakautuneet hyviin ja pahoihin toimijoihin.
Esimerkiksi globalisaatiokeskustelussa voidaan luoda narratiivi, jossa monikansalliset yritykset esitetään häikäilemättöminä riistäjinä ja paikallinen talous puolustuskyvyttömänä uhrina, vaikka tutkimus osoittaisi, että globalisaation vaikutukset riippuvat monista tekijöistä, kuten työmarkkinoiden joustavuudesta, sääntely-ympäristöstä ja investointien kohdentumisesta.
Samoin esimerkiksi tuloeroista puhuttaessa voidaan rakentaa narratiivi, jossa vaurauden kasautuminen on seurausta yksinomaan epäreiluista rakenteista, vaikka taloustieteelliset analyysit osoittaisivat, että esimerkiksi innovaatiot ja markkinadynamiikka vaikuttavat tuloerojen kehittymiseen.

d) Julkaisuharha ja tutkimuksen yksipuolistuminen

Tarinallisuus voi vaikuttaa siihen, millaiset tutkimukset saavat eniten näkyvyyttä ja rahoitusta. Jos tietyn narratiivin mukaiset tutkimukset saavat enemmän huomiota, tutkijat saattavat olla taipuvaisia muotoilemaan tutkimuskysymyksensä ja johtopäätöksensä tarinallisesti houkutteleviksi.
Esimerkiksi ympäristötutkimuksessa voidaan korostaa katastrofaalisia tulevaisuudennäkymiä, koska ne sopivat voimakkaaseen narratiiviin ihmisen vaikutuksesta ekosysteemiin, vaikka tieteellinen epävarmuus tiettyjen mallien osalta olisi suuri.
Vastaavasti talouspolitiikassa voidaan keskittyä tiettyihin "menestystarinoihin" ja jättää huomiotta tapaukset, joissa sama politiikka on epäonnistunut.

3. Tarinallisuuden vaikutus poliittiseen päätöksentekoon

Koska poliittinen päätöksenteko perustuu usein narratiiveihin, tarinallisuuden vinoumat voivat vaikuttaa siihen, millaisia politiikkatoimia toteutetaan ja miten niistä viestitään:

Poliittinen retoriikka perustuu usein yksinkertaistettuihin kertomuksiin: Päätöksentekijät voivat käyttää tarinallisia keinoja oikeuttaakseen politiikkatoimia, vaikka ne eivät perustuisi riittävään analyysiin.
Medialla on suuri rooli tarinallisuuden vahvistamisessa: Koska media toimii usein kertomuksellisesti, se suosii politiikkaa, joka tukee valmiita narratiiveja. Tämä voi ohjata päätöksentekoa pois tieteellisestä realismista ja kohti tunnepohjaisia ratkaisuja.
Päättäjät voivat perustaa politiikkansa yksittäisiin esimerkkitapauksiin: Yksi hyvin julkisuudessa käsitelty tapaus voi saada aikaan lainsäädännön muutoksia, vaikka laajempi tilastollinen analyysi ei tukisi muutoksen tarpeellisuutta.

4. Tarinallisuuden vääristymien vähentäminen yhteiskuntatieteissä

Koska tarinallisuus on osa inhimillistä ajattelua, sen vaikutuksia ei voida kokonaan poistaa. Sen sijaan on tärkeää kehittää strategioita, joilla sen negatiivisia vaikutuksia voidaan hallita:

Tieteellisen tarkkuuden korostaminen
- Yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa tulisi korostaa kvantitatiivista analyysiä ja tilastollisia menetelmiä tarinallisten yleistysten sijaan.
- Hypoteeseja tulisi testata useissa eri konteksteissa eikä nojata yksittäisiin tapausesimerkkeihin.
Narratiivien kyseenalaistaminen ja monitieteisyys
- Eri tieteenalojen yhteistyö voi auttaa purkamaan tarinallisia vinoumia. Esimerkiksi sosiologian ja taloustieteen yhdistäminen voi tarjota monipuolisempia näkökulmia taloudellisiin ja sosiaalisiin ilmiöihin.
Politiikkatoimien arviointi objektiivisesti
- Poliittisia päätöksiä tulisi tehdä laajojen vaikutusarvioiden perusteella eikä vain narratiivisesti vaikuttavien tapausten perusteella.
- Päättäjien tulisi suhtautua kriittisesti siihen, millaisia tarinoita heidän päätöksensä tukevat, ja varmistaa, että toimenpiteet perustuvat mahdollisimman objektiiviseen analyysiin.
Medialukutaidon ja kriittisen ajattelun edistäminen
- Koska media on keskeinen tarinallisuuden välittäjä, kriittinen medialukutaito auttaa tunnistamaan, milloin jokin kertomus on liiallisesti yksinkertaistettu.
- Yhteiskuntatieteilijöiden tulisi aktiivisesti analysoida mediassa esiintyviä narratiiveja ja osoittaa, miten ne voivat vääristää todellisuutta.

Johtopäätös

Tarinallisuus ja kerronnallinen ajattelu voivat vääristää yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja poliittista päätöksentekoa, jos ne johtavat ilmiöiden yksinkertaistamiseen, mustavalkoisiin vastakkainasetteluihin ja yleistyksiin, jotka eivät perustu objektiiviseen analyysiin. Yhteiskuntatieteiden tulisi pyrkiä tasapainottamaan tarinallisuuden vetoavuus tieteellisen tarkkuuden kanssa, jotta päätöksenteko ja tutkimus pysyvät mahdollisimman realistisina ja perusteltuina. Tämä edellyttää kriittistä ajattelua, monitieteistä lähestymistapaa ja objektiivisten, tilastollisten menetelmien korostamista tarinallisten yleistysten sijaan.

Hae tästä blogista

Dialogin dyynit