Analyysi: Agendajournalismi Helsingin Sanomissa

Määritelmä ja taustaa

Agendajournalismi tarkoittaa journalistista toimintaa, jossa toimitus pyrkii tietoisesti edistämään tiettyjä arvoja, poliittisia tavoitteita tai yhteiskunnallisia muutoksia. Tämä ei sinänsä ole ristiriidassa sananvapauden tai lehdistön moniarvoisuuden kanssa, mutta se voi olla ongelmallista, jos lukijalle ei käy selväksi, milloin kyse on faktapohjaisesta uutisoinnista ja milloin arvopohjaisesta vaikuttamisesta.

Helsingin Sanomat ja sen asema

Helsingin Sanomat (HS) on Suomen suurin sanomalehti ja sillä on merkittävä asema mielipidevaikuttajana. Koska se on monelle kansalaiselle pääasiallinen uutislähde, sen toimitusperiaatteilla ja painotuksilla on poikkeuksellinen vaikutus yhteiskunnalliseen keskusteluun. Agendajournalismi HS:n sivuilla ei ole satunnaista, vaan sen voi havaita toistuvissa teemoissa ja toimituksellisissa valinnoissa.

Keskeiset agendat

1. Identiteettipolitiikka ja intersektionalismi
   HS:n kulttuuri- ja mielipidesivuilla esiintyy säännönmukaisesti intersektionaalista näkökulmaa, jossa huomio kiinnittyy sukupuoleen, etnisyyteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja muihin identiteettikategorioihin. Esimerkiksi keskustelu rasismista, sukupuolten tasa-arvosta ja LGBTQ+-kysymyksistä esitetään usein tavalla, jossa vaihtoehtoiset näkemykset marginalisoidaan tai leimataan ongelmallisiksi. Tässä voidaan nähdä selkeä agendajournalistinen ote, joka korostaa vasemmistolaisia narratiiveja tasa-arvosta ja rakenteellisesta sorrosta.

2. Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka
   HS profiloituu vahvasti vihreän siirtymän puolestapuhujana. Lehden toimitukselliset valinnat, kuten laajat ilmastoteemat ja kriittisten äänten vähäinen esiintyminen, antavat ymmärtää, että se pitää ilmastopolitiikkaa ennen kaikkea moraalisena velvoitteena eikä niinkään kustannus–hyöty-analyysin kohteena. Tämä johtaa siihen, että markkinaehtoiset ratkaisut sivuutetaan tai niille suhtaudutaan vähättelevästi.

3. EU- ja globalisaatiomyönteisyys
   HS suhtautuu johdonmukaisesti myönteisesti EU:n integraatioon, monikansallisiin instituutioihin ja avoimiin rajoihin. Kansallismielisiä, EU-kriittisiä tai suvereniteettia korostavia näkökulmia käsitellään usein etäännytetysti tai jopa varoituksenomaisesti. Näin muodostuu toimituksellinen linja, joka tukee globaalia eliittiä ja hallintokeskeistä politiikkaa kansallisen päätösvallan kustannuksella.

Rakenteellisia ilmentymiä

• Juttujen valikointi ja painotus: Agendajournalismi näkyy siinä, mistä aiheista tehdään henkilöhaastatteluja, ketä nostetaan sankaritarinoiden keskiöön ja keitä taas käsitellään kriittisesti.

• Kielen käyttö ja kehystys: Esimerkiksi sanavalinnoilla kuten "äärioikeisto", "suvaitsemattomuus" tai "takapajuisuus" voidaan ohjata lukijaa ajattelemaan tietyllä tavalla ilman suoraa väittelyä asiasta.

• Kommentointi ja keskustelun moderointi: HS:n verkkosivujen kommenttiosio on rajattu tila, jossa toisinajattelevat usein poistetaan tai heidän viestinsä sensuroidaan. Tämä vahvistaa toimituksen ylläpitämää agendaa.

Vaikutukset yhteiskuntaan

Agendajournalismi Helsingin Sanomissa voi johtaa siihen, että julkinen keskustelu polarisoituu ja vaihtoehtoiset näkökulmat marginalisoituvat. Kun HS:n kaltainen valtamedia toimii portinvartijana sille, mitä pidetään "oikeana tietona" tai "sallittuna mielipiteenä", se heikentää sananvapautta käytännössä, vaikka muodollisesti lehdistönvapaus säilyisikin. Lisäksi se heikentää luottamusta mediaan, kun suuri osa kansalaisista alkaa kokea, ettei heidän näkemyksillään ole julkisuudessa tilaa.

Johtopäätös

Helsingin Sanomat harjoittaa järjestelmällistä agendajournalismia erityisesti kulttuuri-, ilmasto- ja identiteettikysymyksissä. Tämä ei tarkoita, että kaikki sen journalismi olisi epärehellistä tai puolueellista, mutta toimituksellisten painotusten ja toistuvien aihevalintojen perusteella voi perustellusti väittää, että lehti toimii yhteiskunnallisena vaikuttajana pikemminkin kuin pelkkänä neutraalina tiedonvälittäjänä.