Analyysi: Vasemmiston motivoitunut päättely verotuksen ja leikkauspolitiikan suhteen

Vasemmistolaisessa ajattelussa verotusta ja leikkauspolitiikkaa käsitellään usein vahvasti ideologisesta näkökulmasta, jolloin talouspoliittisia kantoja ei aina perustella neutraaleilla tehokkuus- tai kannustimarkkinoilla, vaan ensisijaisesti normatiivisilla arvoilla, kuten tasa-arvolla, solidaarisuudella ja julkisen sektorin roolilla hyvinvoinnin tuottajana. Tämä johtaa motivoituneeseen päättelyyn, jossa havaintoja, tilastoja ja tutkimuksia tulkitaan valikoivasti sen mukaan, mikä tukee valmiiksi asetettua poliittista tavoitetta: vahvaa julkista sektoria ja tulojen uudelleenjakoa.

1. Progressiivinen verotus "oikeudenmukaisuutena" ilman tehokkuustarkastelua

Vasemmistossa progressiivista verotusta perustellaan usein sillä, että "rikkaita tulee verottaa enemmän, koska heillä on varaa", jolloin argumentti nojaa sosiaaliseen moraaliin, ei tehokkuuteen. Samalla jätetään usein käsittelemättä korkean marginaaliverotuksen mahdolliset haitalliset vaikutukset, kuten:

  • kannustinvaikutusten heikkeneminen (esim. työstä, sijoittamisesta tai yrittämisestä),

  • pääomien ja osaamisen siirtyminen maihin, joissa verotus on kevyempää,

  • julkisten varojen tehottomuus verrattuna yksityiseen investointikäyttöön.

Veropolitiikkaa arvioidaan siis usein distributionaalisesta eikä allokatiivisesta näkökulmasta. Tämä voi johtaa politiikkatoimiin, jotka lisäävät valtion kassavirtaa lyhyellä aikavälillä, mutta heikentävät pitkän aikavälin talouskasvua ja työllisyyttä.

2. Leikkauspolitiikka tulkitaan lähes aina haitallisena

Vasemmiston retoriikassa leikkaukset nähdään toistuvasti hyvinvointivaltion purkuna, vaikka osa leikkauksista kohdistuisi byrokratiaan, tehottomiin tukimuotoihin tai järjestelmiin, joiden vaikuttavuus on kyseenalainen. Vasemmistolaisessa diskurssissa esiintyy usein seuraavia päättelyvirheitä:

  • Pelonlietsonta: Jokainen leikkaus esitetään heikommassa asemassa olevien suoranakin uhkana, vaikka kyseessä olisi esimerkiksi hallinnon digitalisointi tai hallintorakenteen keventäminen.

  • Nollahypoteesi valtion menoista: Julkisen sektorin menot oletetaan oletusarvoisesti perustelluiksi, ja niiden kyseenalaistaminen nähdään lähtökohtaisesti ideologisena uhkana hyvinvointivaltiolle.

  • Instrumentaalisen tarkastelun puute: Ei arvioida, tuottavatko menot vastinetta, vaan keskitytään siihen, että niiden olemassaolo sinänsä on hyvä asia.

3. Politiikkatoimien vaikutusten yksipuolinen tulkinta

Motivoitunut päättely näkyy myös siinä, että vasemmisto korostaa usein julkisten investointien (esim. koulutuksen tai sosiaaliturvan) pitkän aikavälin hyötyjä ja valikoituja tutkimuksia, mutta jättää käsittelemättä niihin liittyvät riskit, tehottomuuden tai rajahyötyjen pienentymisen. Samalla markkinatalouden itsesäätelyä tai kilpailun hyötyjä vähätellään tai niistä esitetään karikatyyreja (esim. "rahan ahneus ohjaa kaikkea").

4. Hyvinvointivaltion rakentamisen myytti

Vasemmiston päättely nojaa usein historiallisesti rakentuneeseen narratiiviin, jonka mukaan juuri laajentuva julkinen sektori on ollut Suomen taloudellisen nousun ja tasa-arvon perusta. Tällöin unohtuu usein, että talouskasvu ja tuottavuusparannukset ovat mahdollistaneet hyvinvointivaltion laajenemisen, ei toisinpäin. Tämä käänteinen kausaalisuus johtaa politiikkasuosituksiin, joissa vaaditaan lisää julkisia panoksia talouden parantamiseksi – vaikka pitkän aikavälin vaikuttavuus olisi heikkoa tai kustannus-hyötysuhde negatiivinen.

Yhteenveto:
Vasemmiston motivoitunut päättely verotuksen ja leikkausten osalta perustuu usein normatiivisiin arvoihin ja ideaaliseen käsitykseen valtion roolista. Talousliberaalin näkökulmasta tämä johtaa politiikkasuosituksiin, jotka voivat olla intuitiivisesti vetoavia, mutta taloudellisesti kestämättömiä, mikäli ne ohittavat kannustimet, tehokkuuden ja pitkän aikavälin kasvuedellytykset. Talouspoliittinen keskustelu kaipaisi enemmän allokatiivista analyysiä ja vähemmän moraalista kehystystä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Raamatun kertomuksissa esiintyy monia henkilöitä, joiden olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä tai mahdottomana naturalistisesta näkökulmasta , koska heidän tarinansa sisältävät yliluonnollisia piirteitä tai ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Alla on joitakin keskeisiä esimerkkejä: Aadam ja Eeva Aadam ja Eeva esitetään Raamatussa (1. Moos. 2-3) ensimmäisinä ihmisinä, jotka Jumala loi suoraan. Naturalistinen evoluutioteoria kuitenkin viittaa siihen, että ihminen on kehittynyt pitkän ajan kuluessa yhteisestä esi-isästä muiden eliöiden kanssa, eikä ollut yhtä yksittäistä "ensimmäistä paria". Kain ja Abel Aadamista ja Eevasta syntyneet pojat, joiden tarina käsittelee veljesmurhaa (1. Moos. 4). Tarinan sisältö liittyy alkukantaisiin elämänmuotoihin, mutta historiallisesti yksittäisiä henkilöitä ja heidän rooliaan kulttuurien perustajina on mahdotonta todistaa. Metusalah ja muut pitkäikäiset henkilöt Vanhan testamentin sukuluetteloissa (esim. 1. Moos. 5) esi...
Lue lisää

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on usein altis identiteettipohjaiselle vastakkainasettelulle. Argumentatiivinen laatu kärsii, kun keskustelun keskiöön nousee moraalinen ryhmäidentiteetin vahvistaminen eikä rationaalinen näkökulmien vaihtaminen. Tällainen kehitys johtaa helposti siihen, että keskustelu pyörii samojen moraalisten tunnusten ympärillä ilman uuden tiedon tuottamista tai kantojen uudelleenarviointia. Tässä analyysissa tarkastellaan keinoja, joilla Facebookin keskustelukulttuuria voidaan kehittää kohti informatiivisempaa, analyyttisempaa ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää suuntaa. 1. Esimerkillinen osallistuminen ja kysymyslähtöisyys Yksi tehokkaimmista keinoista on osallistua keskusteluun itse esimerkillisesti: käyttämällä selkeitä perusteluja, tarkkoja lähteitä ja rauhallista, neutraalia sävyä. On tärkeää säilyttää rakentava ja kunnioittava sävy, vaikka keskustelukumppani provosoisi tai hyökkäisi henkilökohta...
Lue lisää

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan

  1. Johdanto Shahed-136 on iranilaisvalmisteinen, halpa ja pitkäkantoinen itsemurhadrooni, joka on osoittautunut tehokkaaksi asymmetrisen sodankäynnin aseeksi. Sen yksinkertainen rakenne, GPS-ohjaus ja puutteellinen suojautuminen tekevät siitä sekä uhkan että mahdollisuuden torjunnan kannalta. Tämä raportti kartoittaa droonin keskeiset haavoittuvuudet ja esittelee modulaarisen, kustannustehokkaan torjuntajärjestelmäkonseptin. 2. Shahed-136:n rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet Shahed-136 on suunniteltu kustannustehokkaaksi kertakäyttöaseeksi, jonka tarkoitus ei ole selviytyä torjunnasta vaan saavuttaa maali massan ja yksinkertaisuuden turvin. Tämä luo sille useita kriittisiä haavoittuvuuksia, joita voidaan hyödyntää torjuntajärjestelmän suunnittelussa. Tässä luvussa eritellään sen tärkeimmät rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet teknisestä näkökulmasta. 2.1 Potkurin ja moottorin altistuminen Droonin moottori ja potkuri on sijoitettu rungon takaosaan, missä...
Lue lisää