Metakognitiivinen analyysi: Johannes Koskisen ajattelu
1. Itsetietoisuus ja reflektio (self-awareness & reflection)
Johannes Koskisen viestit ovat emotionaalisesti latautuneita ja kohdistuvat yksilöihin ulkonäön, ilmeiden tai viestinnän perusteella (esim. ”vino naama tai pirullinen hymy”). Hän ilmaisee epämukavuutta tiettyjen poliittisten henkilöiden läsnäolosta tai puheesta, mutta ei tarkastele tai reflektoi omaa reaktiotaan kriittisesti. Tämä viittaa rajoittuneeseen metakognitiiviseen läpinäkyvyyteen: hän ei vaikuta pohtivan miksi jokin ärsyttää häntä, eikä erota havaintoa (ulkonäkö) siitä, miten siihen reagoi emotionaalisesti.
Esimerkki:
Hänen ärsytyksensä henkilöitä kohtaan ilmaistaan tunnesanoilla (”huono tuuli”, ”umpityhmät jutut”), mutta ilman tietoista analyysia siitä, mikä tarkalleen ottaen näissä henkilöissä aiheuttaa ärtymystä. Tämä voi heijastaa automaattisia ajatteluprosesseja, joita ei ole altistettu kriittiselle tarkastelulle.
2. Kognitiivinen vinouma ja affektiivinen päättely (bias & affective reasoning)
Kosken kommentoinnissa esiintyy affektiivista päättelyä (”koska henkilö näyttää ylimieliseltä, hänen sanomansa on tyhmä”), mikä on loogisesti virheellinen mutta psykologisesti yleinen. Tämä viittaa siihen, että tunne ohjaa ajattelua enemmän kuin systemaattinen arviointi.
Lisäksi hänen ajattelussaan näkyy vahvistusharha: Koskinen tulkitsee vastustajiensa ulosannin, ilmeet ja puheet kielteisessä valossa, eikä näytä antavan mahdollisuutta vaihtoehtoiselle tulkinnalle.
3. Kielellinen ja argumentatiivinen strategia (verbaalinen metakognitio)
Kosken retoriikka on kärkevää ja implisiittisesti hierarkisoivaa: hän asettaa toiset itsensä alapuolelle sanavalinnoin, kuten ”vino naama”, ”pirullinen hymy” ja ”umpityhmät jutut”. Näissä ilmaisuissa ei ole argumentatiivista perustelua, vaan ne rakentavat symbolista vastakkainasettelua, jossa hän itse on havainnoija ja moraalinen ylituomari.
Metakognitiivisesti tämä viittaa siihen, että hän käyttää kieltä identiteettinsä vahvistamiseen ja ryhmärajan vetämiseen – ei niinkään ymmärtääkseen tai kehittääkseen ajatteluaan.
4. Kyky arvioida oman ajattelun vaikutusta (regulation & adjustment)
Koskinen ei osoita viesteissään merkkejä siitä, että hän pohtisi, miten hänen ilmaisunsa vaikuttaa muihin tai hänen omaan uskottavuuteensa. Hän ei myöskään reagoi saamaansa kritiikkiin reflektoiden vaan usein huumorilla tai torjuvasti (esim. ”toivottavasti elämä koulii”).
Tämä voi viitata heikkoon metakognitiiviseen säätelykykyyn: hän ei tarkastele, ovatko hänen ajattelumallinsa ja ilmaisunsa tehokkaita tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten julkisen keskustelun parantamiseksi tai toisten vakuuttamiseksi.
5. Yleinen metakognitiivinen profiili
| Osa-alue | Arvio |
|---|---|
| Itsetietoisuus | Heikko: tunnepohjaisia reaktioita ei reflektoida |
| Kognitiivinen vinouma | Vahva: affektiivinen päättely, vahvistusharha |
| Kielellinen metakognitio | Polarisoiva ja hierarkisoiva retoriikka |
| Ajattelun säätely | Heikko: ei havaittavissa itsesäätelyä kritiikin jälkeen |
| Ulkoinen validiteetti ajattelussa | Matala: ei viitteitä tarkistettavista tai yleistettävistä perusteista |
Yhteenveto:
Johannes Koskisen ajattelua leimaa tunneperäinen reagointi, stereotypioihin nojaava henkilöarviointi ja heikko kyky säädellä tai reflektoida omaa ilmaisuaan. Hänen retoriikkansa tukee ryhmäidentiteettiä mutta ei rakennu rationaaliselle tai argumentoivalle pohjalle. Metakognitiivisesti kyseessä on reaktiivinen, vähänreflektoiva malli, jossa ajattelu toimii ensisijaisesti emootioiden ja ryhmäsidonnaisten signaalien kautta – ei analyyttisen tarkastelun ja itsesäätelyn keinoin.
Kommentit
Lähetä kommentti