Analyysi: suomalaisten sosiaalinen arvostus ja taloudellinen menestys
(perustuen Aki Kangasharjun haastatteluun Paasipodissa #43)
1. Johdanto
Aki Kangasharju, Etlan toimitusjohtaja, esittää haastattelussa poikkeuksellisen terävän diagnoosin Suomen talouden ongelmista – mutta hänen huomionsa ulottuvat syvemmälle kuin pelkkään talouspolitiikkaan. Keskustelu paljastaa, että Suomen hidas kasvu, heikko uudistumiskyky ja tuottavuuden pysähtyminen juontuvat osin sosiaalisista arvoista ja arvostusrakenteista. Toisin sanoen: mitä ja ketä Suomessa arvostetaan, määrittää, kuinka hyvin Suomi menestyy.
2. Sosiaalisen arvostuksen rakenne Suomessa
a) Epäluulo menestystä kohtaan
Kangasharju korostaa, että Suomessa menestyminen herättää enemmän kateutta kuin ihailua. Hänen mukaansa verojärjestelmä viestii “mene pois, jos onnistut”, koska korkeat marginaaliverot (59–70 % tosiasiallisesti, kun mukaan lasketaan ALV) tekevät lisäponnisteluista taloudellisesti kannattamattomia.
→ Tämä viesti heikentää halua ottaa riskejä, innovoida ja uudistua.
→ Sosiaalinen palkitseminen kohdistuu tasaiseen keskinkertaisuuteen, ei kunnianhimoiseen yrittämiseen.
b) Solidaarisuus kääntynyt passivoivaksi
Pohjoismainen hyvinvointimalli on ollut historiallisesti vahvuus, mutta Kangasharjun mukaan siitä on tullut myös “moraalinen ansa”: järjestelmä suojaa epäonnistumisen riskiltä, mutta samalla vähentää motivaatiota ponnistella.
→ “Jos onnistut, verotus vie. Jos epäonnistut, yhteiskunta pelastaa.”
Tällainen arvopohja tukee turvallisuutta, mutta lamauttaa luovan riskinoton.
c) Epäluottamus yksilön kunnianhimoon
Keskustelussa nousee esiin suomalaisen kulttuurin ilmiö, jossa itseään kehittävä ja eteenpäin pyrkivä henkilö leimataan helposti itsekeskeiseksi.
→ Kangasharju huomauttaa ironisesti: “Eikö se ole itsekästä, jos haluaa edetä uralla?”
→ Tämä kertoo, että yhteiskunnan moraalinen kieli ei erottele “itsekkyyttä” ja “vastuullista yksilöllisyyttä”.
3. Koulutus ja älyllinen arvostus
a) Koulutustason romahdus ja Pisa-syöksy
Kangasharju kuvaa Suomen koulutustason laskua “järkyttäväksi”. Korkeasti koulutettujen osuus on pudonnut OECD:n kärjestä Meksikon ja Chilen tasolle. Pisa-tuloksissa Suomi on romahtanut maailman huipulta 20 vuoden aikana yli 20 sijaa.
→ Tämä ei ole vain koulutusongelma vaan arvostusongelma: yhteiskunta ei enää pidä sivistystä ja osaamista itsessään arvokkaina, vaan on kuvitellut, että “ylikoulutus” on ongelma.
→ Kangasharju nimittää tätä ajattelua “aivopieruksi” – suoraa kritiikkiä päätöksenteolle, joka piti osaamista kulueränä, ei kasvun lähteenä.
b) Pedagoginen hajautus ja kurin katoaminen
Koulun perinteinen arvostusjärjestys on murtunut. Viro, joka otti mallia Suomen vanhasta kurinalaisesta koulukulttuurista, on nyt noussut kärkeen, kun taas Suomi on hajauttanut vastuuta ja poistunut hierarkiasta.
→ Kurin, kunnianhimon ja vaatimustason lasku heijastuu tuottavuuteen pitkällä aikavälillä.
4. Asenne riskinottoon ja uudistumiseen
Suomalainen yhteiskunta on Kangasharjun mukaan “ynseä menestykselle”. Tämä näkyy kolmella tasolla:
-
Yrityksissä: osingot ja varman päälle pelaaminen menevät riskisijoitusten edelle.
-
Yliopistoissa: tutkimusta ohjaa konsensus ja byrokratia, ei rohkea kokeilu.
-
Politiikassa: varovaisuus on hyve, riskinotto virhe.
Hänen mukaansa talouspolitiikassakin kaivattaisiin “rohkeutta epävarmuuden edessä”. Jos tutkimus ei anna täydellistä varmuutta, ei pidä pysähtyä – vaan tehdä kokeiluja ja ottaa riskejä. Tämä on kulttuurisesti vierasta Suomessa, jossa varmuus ja yksimielisyys ovat korkeampia hyveitä kuin innovatiivisuus.
5. Sosiaalisen arvostuksen seuraukset
-
Aivovuoto: korkean verotuksen ja matalan sosiaalisen arvostuksen yhdistelmä karkottaa lahjakkuuksia.
-
Tuottavuuden pysähtyminen: jos kunnianhimoa ei palkita, ei synny uutta liiketoimintaa eikä innovaatioita.
-
Kriisitietoisuuden puute: suomalaiset elävät “hissimusiikin säestämää illuusiota”, ettei mitään hätää ole, vaikka julkinen talous velkaantuu ja kilpailukyky heikkenee.
6. Arvostuksen uudelleenrakennus
Kangasharju esittää kolme keskeistä muutosta sosiaalisen arvostuksen rakenteeseen:
-
Palautetaan osaamisen arvostus.
-
Panostetaan perus- ja korkeakoulutukseen.
-
Otetaan tasokurssit ja selkeät vaatimukset takaisin.
-
Sallitaan yksityiset yliopistot ja kilpailu opetuksessa.
-
-
Normalisoidaan kunnianhimo.
-
Lasketaan marginaaliveroja 40–44 prosenttiin, jolloin lisäponnistelusta jää kannustin.
-
Lopetetaan menestyjien sosiaalinen rankaisu – menestys nähdään yhteiseksi hyödyksi, ei itsekkyydeksi.
-
-
Rohkeuden kulttuuri.
-
Kannustetaan riskinottoon ja epäonnistumisen sietoon.
-
Talouspolitiikassa uskalletaan kokeilla ratkaisuja, vaikka niiden vaikutusta ei voi täydellisesti todistaa etukäteen.
-
7. Yhteenveto
Suomen talous ei laahaa vain siksi, että yritykset eivät investoi, tai koska julkinen talous on velkaantunut. Perimmäinen ongelma on sosiaalisen arvostuksen vääristymä:
Suomessa arvostetaan tasaista turvallisuutta enemmän kuin lahjakkuutta, kunnianhimoa ja riskinottoa.
Kangasharjun analyysi tekee näkyväksi sen, mitä voidaan kutsua “taloudelliseksi mentaliteetiksi”: kulttuurinen pohjavire, joka määrittää, mikä koetaan hyväksyttäväksi ja mikä tuomittavaksi.
Niin kauan kuin onnistuminen on sosiaalisesti epäilyttävää, tuottavuus ei kasva, eikä Suomi nouse uuteen nousuun.
Johtopäätös:
Suomalaisten sosiaalinen arvostus on kääntynyt kasvua vastaan. Jos yhteiskunta haluaa elpyä, sen on muutettava käsitystään menestyksestä:
Menestys ei ole yhteisöllisyyden vastakohta – se on sen edellytys.
Kommentit
Lähetä kommentti