Tekstit

Kristinuskon hiipuminen ei välttämättä merkitse moraalin tai yhteiskunnan rappeutumista

Viime aikoina on kuultu yhä useammin väitteitä siitä, että länsimainen sivilisaatio on ajautumassa kriisiin, koska olemme kadottaneet kristilliset juuremme. Dosentti Ilmari Rostilan ja päätoimittaja Santeri Marjokorven mukaan woke-aatteen nousu on rikkonut yhteiset arvot ja uhkaa murentaa perheen, moraalin ja kansakunnan perustan. Heidän mielestään ratkaisu löytyy kristinuskon elvyttämisestä. Ajatus on ymmärrettävä historiallisessa mielessä, mutta ei välttämättä kestä rationaalista ja empiiristä tarkastelua. Moraali ei edellytä uskontoa Kristinusko on ollut kiistatta merkittävä osa länsimaista kulttuurihistoriaa, mutta siitä ei seuraa, että moraali tai yhteisöllisyys olisi sen yksinoikeus. Ihmisen taipumus eettiseen toimintaan perustuu pitkälti evolutiivisiin ja sosiaalisiin mekanismeihin: yhteistyö, empatia ja vastavuoroisuus ovat biologisia ominaisuuksia, eivät pelkästään teologisia käskyjä. Sekulaarit yhteiskunnat, kuten Ruotsi ja Alankomaat, ovat esimerkkejä siitä, että korkea ...

Moraalin juuret eivät katoa kristinuskon myötä

  Julkisessa keskustelussa kuulee toisinaan varoituksia siitä, että jos kristinusko menettää asemansa, yhteiskunta menettää myös moraalisen selkärankansa. Väite kuulostaa uskottavalta, kun muistamme kirkon historian roolin koulutuksen, köyhäinhoidon ja taiteen tukijana. Mutta johtopäätös ei silti ole väistämätön. Moraalin juuret eivät katoa uskonnon hiipuessa, sillä ne ovat syvemmällä kuin yhdessä opissa tai instituutiossa. Länsimaiden moraalikäsitys on todellakin saanut vaikutteita kristinuskosta, mutta se ei ole sen yksinoikeus. Arvot kuten rehellisyys, myötätunto ja vastuullisuus eivät synny käskyistä, vaan yhteiselon välttämättömyydestä. Evoluutiopsykologia ja yhteiskuntatiede osoittavat, että yhteistyö, empatian kyky ja oikeudentaju ovat ihmiselle lajityypillisiä ominaisuuksia – eivät uskonnollisia lisäosia. Moraali on keino, jolla laji on selviytynyt. Sekulaarit yhteiskunnat, kuten Ruotsi, Norja ja Tanska, tarjoavat käytännön todisteen: kristinuskon vaikutus on siellä vähen...

Kun ”kaksi sukupuolta” muuttuu numerosta symboliksi

Keskustelu sukupuolesta on yksi aikamme jyrkimmin jakavista aiheista. Se ei johdu niinkään biologiasta, vaan siitä, että sama sana sukupuoli viittaa eri ihmisille eri asioihin. Kun yksi puhuu kromosomeista ja sukusoluista, toinen ajattelee identiteettiä ja kolmas yhteiskunnallisia rooleja. Tämän päälle tulevat vielä politiikka ja tunnekuohut. Ei ihme, että yhteinen kieli katoaa. Biologisesti ihmisen lisääntymisjärjestelmä rakentuu kahden sukusolun varaan: munasolun ja siittiön. Tässä mielessä sukupuolia on kaksi. Tätä ei kiistä yksikään vakavasti otettava biologian tutkija. Mutta tämä on vain yksi taso — ja juuri se tekee keskustelusta monimutkaisen. Kromosomisto ja hormonitasapaino eivät aina mene yksi yhteen lisääntymisjärjestelmän kanssa. Fenotyyppi eli kehon ulkoinen ja sisäinen rakenne voi poiketa siitä, mitä kromosomit kertovat. Neuropsykologinen sukupuoli-identiteetti ei aina vastaa näitä biologisia tasoja. Sosiaalinen sukupuoli — yhteiskunnan odotukset ja roolit — vaihtelee ...

Analyysi: suomalaisten sosiaalinen arvostus ja taloudellinen menestys

  (perustuen Aki Kangasharjun haastatteluun Paasipodissa #43 ) 1. Johdanto Aki Kangasharju, Etlan toimitusjohtaja, esittää haastattelussa poikkeuksellisen terävän diagnoosin Suomen talouden ongelmista – mutta hänen huomionsa ulottuvat syvemmälle kuin pelkkään talouspolitiikkaan. Keskustelu paljastaa, että Suomen hidas kasvu, heikko uudistumiskyky ja tuottavuuden pysähtyminen juontuvat osin sosiaalisista arvoista ja arvostusrakenteista . Toisin sanoen: mitä ja ketä Suomessa arvostetaan, määrittää, kuinka hyvin Suomi menestyy. 2. Sosiaalisen arvostuksen rakenne Suomessa a) Epäluulo menestystä kohtaan Kangasharju korostaa, että Suomessa menestyminen herättää enemmän kateutta kuin ihailua . Hänen mukaansa verojärjestelmä viestii “mene pois, jos onnistut”, koska korkeat marginaaliverot (59–70 % tosiasiallisesti, kun mukaan lasketaan ALV) tekevät lisäponnisteluista taloudellisesti kannattamattomia. → Tämä viesti heikentää halua ottaa riskejä, innovoida ja uudistua. → Sosiaaline...

Analyysi: Vasemmiston väkivaltaisuus ja suhde sananvapauteen

Kuuntelija-Podcastissa jaksossa  "LAITAOIKEISTON" NOUSU & Lähi-Idän RAUHA   käsiteltiin vasemmiston suhtautumista väkivaltaan ja sananvapauteen laajemmin osana yhteiskunnallista polarisaatiota ja median vinoumia. Keskustelu rakentui erityisesti havaintoon siitä, että poliittisen väkivallan hyväksyttävyys näyttää vasemmistossa riippuvan kohteen ideologisesta suunnasta , ja että vasemmistolaiset instituutiot ja media eivät suhtaudu johdonmukaisesti väkivaltaan tai sananvapauden rajoittamiseen. 1. Vasemmiston väkivaltaisuuden ilmentymät Podcastin loppuosassa käsiteltiin esimerkkiä vasemmistolaisen vasarahyökkääjän saamasta syytesuojasta Euroopan parlamentissa. Tämä tapaus toimii keskustelijoiden mukaan symbolina laajemmasta ongelmasta: väkivaltaa siedetään tai selitellään, jos se kohdistuu ”vääriin” eli poliittisesti oikeistolaisiin kohteisiin. Tätä tulkittiin vasemmistossa vallitsevaksi kaksoisstandardiksi : oikeiston puhetta rajoitetaan sananvapauden nimissä (”vih...

Tietämisen raja sodan sumussa

Kun sota syttyy, tieto pimenee ensimmäisenä. Se ei ole runollinen toteamus, vaan säännönmukainen havainto. Kaaos ei tuhoa vain rakennuksia ja ihmisiä, vaan myös totuutta. Jokainen osapuoli ryhtyy välittömästi rakentamaan omaa narratiiviaan – ei siksi, että ihmiset olisivat välttämättä valheellisia, vaan koska ihminen on hermostollisesti ohjelmoitu löytämään syyllisen ja merkityksen ennen kuin hän ehtii punnita todisteet. Sosiaalinen media toimii tässä täydellisenä kiihdyttimenä. Kun uutinen israelilaisnaisen kuolemasta leviää, seuraavat heti kolme vaihtoehtoista totuutta: hänet tappoi Hamas, hänet tappoi Israelin armeija, tai koko tarina on valhe. Kaikki kolme väitettä voidaan esittää vakuuttavasti, jos valitaan sopiva kuvakulma ja jätetään pois epämukavat yksityiskohdat. Mutta rationaalinen mieli ei saa tyytyä vakuuttavuuteen. Sen on kysyttävä: mikä on todennettavissa, mikä vain toivottavaa? Rationaalisuus alkaa negatiivisesta asenteesta – ei poliittisessa vaan epistemologisessa miele...

Antifan paradoksi – kun väkivalta pukeutuu hyveen kaapuun

Antifa on aikamme moraalinen paradoksi. Liike, joka väittää vastustavansa fasismia, käyttää keinoja, jotka muistuttavat juuri niitä ilmiöitä, joita se sanoo torjuvansa. Antifasismi on muuttunut poliittiseksi moraalikehikoksi, joka oikeuttaa väkivallan, kunhan sen kohteena ovat “väärät” ihmiset. Ideologiasta moraaliksi Antifan tukijat korostavat usein, ettei kyse ole organisaatiosta, vaan hajanaisesta liikehdinnästä. Tämä pitää paikkansa vain teknisesti. Kyseessä on löyhästi verkostoitunut ideologinen yhteisö, joka toimii tunnistettavilla symboleilla, taktiikoilla ja viholliskuvilla. Kaduilla nähdään sama ilmiö: mustiin pukeutuneet, kasvonsa peittäneet joukot, joiden poliittinen eetos perustuu vihollisen delegitimoimiseen. Kun ideologia alkaa korvata moraalin, väkivallasta tulee hyve. “Väärin ajattelevan” kimppuun käyminen voidaan perustella osana suurempaa hyvää. Tämä ajattelutapa muistuttaa enemmän 1900-luvun totalitaarisia liikkeitä kuin liberaalia demokratiaa. Kaksoisstandardi ...