Antifan paradoksi – kun väkivalta pukeutuu hyveen kaapuun

Antifa on aikamme moraalinen paradoksi. Liike, joka väittää vastustavansa fasismia, käyttää keinoja, jotka muistuttavat juuri niitä ilmiöitä, joita se sanoo torjuvansa. Antifasismi on muuttunut poliittiseksi moraalikehikoksi, joka oikeuttaa väkivallan, kunhan sen kohteena ovat “väärät” ihmiset.

Ideologiasta moraaliksi

Antifan tukijat korostavat usein, ettei kyse ole organisaatiosta, vaan hajanaisesta liikehdinnästä. Tämä pitää paikkansa vain teknisesti. Kyseessä on löyhästi verkostoitunut ideologinen yhteisö, joka toimii tunnistettavilla symboleilla, taktiikoilla ja viholliskuvilla.
Kaduilla nähdään sama ilmiö: mustiin pukeutuneet, kasvonsa peittäneet joukot, joiden poliittinen eetos perustuu vihollisen delegitimoimiseen.

Kun ideologia alkaa korvata moraalin, väkivallasta tulee hyve. “Väärin ajattelevan” kimppuun käyminen voidaan perustella osana suurempaa hyvää. Tämä ajattelutapa muistuttaa enemmän 1900-luvun totalitaarisia liikkeitä kuin liberaalia demokratiaa.

Kaksoisstandardi ja hiljainen hyväksyntä

Antifan ongelma ei ole ainoastaan sen olemassaolo, vaan sen normalisointi.
Väkivalta, joka palvelee vasemmistolaista narratiivia, tulkitaan usein “turhautuneeksi aktivismiksi”, kun taas oikeistolainen väkivalta on yksiselitteinen uhka demokratialle. Tämä kaksoisstandardi on syvällisesti korruptoiva. Se ei suojele demokratiaa, vaan murentaa sen moraalista perustaa.

Kun väkivalta politisoidaan, oikeusvaltiosta tulee suhteellinen käsite. Antifa ei silloin toimi demokratian puolustajana, vaan sen vastakohtana: moraalisen vallankäytön välineenä, jossa hyveen määritelmä määräytyy ideologisesti, ei universaalisti.

Yksilö vastaan ideologia

Liberalismi perustuu yksilön vastuuseen. Antifan toimintalogiikka on sen käänteinen: yksilö sulautetaan kollektiiviin, jonka nimissä kaikki on sallittua. Kun väkivaltaa ei enää tehdä omissa nimissä vaan “paremman maailman” puolesta, vastuu katoaa.
Tämä tekee Antifasta vaarallisen – ei sen takia, että se olisi hyvin organisoitu, vaan koska se on hyvin oikeutettu omassa moraalisessa järjestelmässään.

Historia on osoittanut, että väkivaltaa oikeuttavat ideologiat eivät pysähdy siihen, mihin ne alun perin tähtäsivät.
Fasismin vastustaminen ei oikeuta totalitaarisia menetelmiä – ei edes silloin, kun ne esitetään vapauden nimissä.

Lopuksi

Antifan paradoksi tiivistyy yhteen kysymykseen: voiko väkivallasta tulla hyve, jos sen tarkoitus on hyvä?
Jos hyväksymme tämän ajatuksen, olemme luopuneet liberaalin yhteiskunnan keskeisestä periaatteesta – yksilönvapauden ja oikeusvaltion ensisijaisuudesta.

Antifa ei ole antifasistinen liike, vaan varoitus siitä, mitä tapahtuu, kun hyveestä tulee ideologinen ase.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suosituimmat

Raamatun henkilöitä, jotka eivät voi olla historiallisia

Raamatun kertomuksissa esiintyy monia henkilöitä, joiden olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä tai mahdottomana naturalistisesta näkökulmasta , koska heidän tarinansa sisältävät yliluonnollisia piirteitä tai ovat ristiriidassa tieteellisen ymmärryksen kanssa. Alla on joitakin keskeisiä esimerkkejä: Aadam ja Eeva Aadam ja Eeva esitetään Raamatussa (1. Moos. 2-3) ensimmäisinä ihmisinä, jotka Jumala loi suoraan. Naturalistinen evoluutioteoria kuitenkin viittaa siihen, että ihminen on kehittynyt pitkän ajan kuluessa yhteisestä esi-isästä muiden eliöiden kanssa, eikä ollut yhtä yksittäistä "ensimmäistä paria". Kain ja Abel Aadamista ja Eevasta syntyneet pojat, joiden tarina käsittelee veljesmurhaa (1. Moos. 4). Tarinan sisältö liittyy alkukantaisiin elämänmuotoihin, mutta historiallisesti yksittäisiä henkilöitä ja heidän rooliaan kulttuurien perustajina on mahdotonta todistaa. Metusalah ja muut pitkäikäiset henkilöt Vanhan testamentin sukuluetteloissa (esim. 1. Moos. 5) esi...
Lue lisää

Analyysi: Keinoja keskustelun tason nostamiseksi Facebookissa

Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on usein altis identiteettipohjaiselle vastakkainasettelulle. Argumentatiivinen laatu kärsii, kun keskustelun keskiöön nousee moraalinen ryhmäidentiteetin vahvistaminen eikä rationaalinen näkökulmien vaihtaminen. Tällainen kehitys johtaa helposti siihen, että keskustelu pyörii samojen moraalisten tunnusten ympärillä ilman uuden tiedon tuottamista tai kantojen uudelleenarviointia. Tässä analyysissa tarkastellaan keinoja, joilla Facebookin keskustelukulttuuria voidaan kehittää kohti informatiivisempaa, analyyttisempaa ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää suuntaa. 1. Esimerkillinen osallistuminen ja kysymyslähtöisyys Yksi tehokkaimmista keinoista on osallistua keskusteluun itse esimerkillisesti: käyttämällä selkeitä perusteluja, tarkkoja lähteitä ja rauhallista, neutraalia sävyä. On tärkeää säilyttää rakentava ja kunnioittava sävy, vaikka keskustelukumppani provosoisi tai hyökkäisi henkilökohta...
Lue lisää

Raportti: Kustannustehokkaan torjuntajärjestelmän suunnittelu Shahed-136-drooneja vastaan

  1. Johdanto Shahed-136 on iranilaisvalmisteinen, halpa ja pitkäkantoinen itsemurhadrooni, joka on osoittautunut tehokkaaksi asymmetrisen sodankäynnin aseeksi. Sen yksinkertainen rakenne, GPS-ohjaus ja puutteellinen suojautuminen tekevät siitä sekä uhkan että mahdollisuuden torjunnan kannalta. Tämä raportti kartoittaa droonin keskeiset haavoittuvuudet ja esittelee modulaarisen, kustannustehokkaan torjuntajärjestelmäkonseptin. 2. Shahed-136:n rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet Shahed-136 on suunniteltu kustannustehokkaaksi kertakäyttöaseeksi, jonka tarkoitus ei ole selviytyä torjunnasta vaan saavuttaa maali massan ja yksinkertaisuuden turvin. Tämä luo sille useita kriittisiä haavoittuvuuksia, joita voidaan hyödyntää torjuntajärjestelmän suunnittelussa. Tässä luvussa eritellään sen tärkeimmät rakenteelliset ja toiminnalliset heikkoudet teknisestä näkökulmasta. 2.1 Potkurin ja moottorin altistuminen Droonin moottori ja potkuri on sijoitettu rungon takaosaan, missä...
Lue lisää