Toimiva Turku

Vasemmiston piirissä esiintyvä kasvukritiikki, kuten kansanedustaja Anna Kontulan esittämänä, nostaa esiin sinänsä perustellun huolen ekologisesta kestävyydestä ja ilmastokriisin vakavuudesta. Ilmastotavoitteet ja luonnon kantokyvyn rajat ovat teemoja, jotka ansaitsevat huomiota. Kuitenkin vasemmiston esittämissä visioissa korostuu usein retorinen ja moraalinen ulottuvuus talouskasvun kyseenalaistamisessa, ilman että pureudutaan konkreettisesti siihen, miten kasvusta luopuminen toteutettaisiin käytännössä siten, että vältettäisiin taloudellinen epävakaus, yhteiskunnalliset häiriöt tai hyvinvointijärjestelmien rapautuminen. Yksi keskeinen ja toistuva puute vasemmistolaisessa kasvukritiikissä on konkreettisen, yksityiskohtaisen ja taloustieteellisesti uskottavan suunnitelman puuttuminen talouden rakenteellisesta uudelleenjärjestelystä. Nykyisessä markkinatalousjärjestelmässä suurin osa työpaikoista, julkisista palveluista, verotuloista ja yksityisistä sekä julkisista investoinneista rake...

Vasemmistolaisessa ajattelussa korostuu usein myötätunto, tasa-arvo ja solidaarisuus. Nämä ovat sinänsä arvokkaita periaatteita, mutta kun niistä johdetaan politiikkaa ilman taloudellista realismia ja toimivia kannustimia, lopputulokset voivat olla ongelmallisia. Vasemmiston ratkaisut perustuvat usein hyvään tahtoon, mutta niissä toistuvat tietyt rakenteelliset heikkoudet, jotka estävät kestävien tulosten saavuttamisen. 1. Väärä ihmiskuva ja kannustimien puute Vasemmisto rakentaa politiikkaansa oletukselle, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti yhteishyvää tavoittelevia ja rationaalisia toimijoita. Tämä näkemys ei huomioi riittävästi ihmisten taipumusta opportunismiin, mukavuudenhaluun tai lyhytnäköiseen päättelyyn. Kun sosiaaliturva ei ole porrastettu niin, että työnteko olisi selkeästi kannattavampaa kuin passiivinen tukien saanti, tuloksena on passivoitumista ja syrjäytymistä. 2. Taloudellisen kestävyyden laiminlyönti Vasemmistolaiset ratkaisut nojaavat usein julkisen sektorin laajenta...

Kun poliitikot rahoittavat lempihankkeitaan velkarahalla, ulkomaiset sijoittajat hyötyvät monella tapaa – usein suomalaisten veronmaksajien ja talouskurin kustannuksella. Ensinnäkin valtion lisääntyvä velkaantuminen tarkoittaa, että uusia joukkovelkakirjalainoja lasketaan liikkeelle. Suomi on pieni avoin talous, joten suuri osa näistä lainoista päätyy ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien, kuten eläkerahastojen ja pankkien, haltuun. He saavat vakaata korkotuottoa sijoituksilleen – riskit kantaa suomalainen valtio. Jos korkotaso nousee tai velkataakka kasvaa hallitsemattomasti, rahoittajat vaativat parempia ehtoja. Silti he voivat olla varmoja siitä, että poliitikot mieluummin leikkaavat kansalaisten palveluista kuin jättävät maksamatta velkansa. Toiseksi velkarahalla paisutettu julkinen sektori – oli kyse sitten kulttuurihankkeista, vihreästä siirtymästä tai liikennehankkeista – tuo usein mukanaan runsasta tukirahaa ja sopimusmahdollisuuksia yrityksille, joista moni on ulkomaine...

Maailmankuvani perustuu siihen, että mielipiteet tulisi muodostaa perehtymällä asioihin ja hankkimalla tietoa. Tämä lähtökohta korostaa yksilön vastuuta ajattelustaan ja antaa tilaa kriittiselle järjenkäytölle. Samalla se kuitenkin herättää kysymyksen: onko maailmankuvan avartaminen mahdollista ilman muiden näkemysten ja asiantuntijoiden huomioon ottamista? Voiko ihminen todella muodostaa laajaa ja tasapainoista maailmankuvaa yksin, vain oman perehtymisensä varassa? Perehtyminen ja tiedonhaku ovat välttämättömiä, mutta nykymaailmassa informaatio on niin monimuotoista ja monitieteistä, ettei yksilö voi realistisesti hallita kaikkea itse. Tästä syystä on perusteltua nojautua asiantuntijoihin ja auktoriteetteihin, kunhan se tehdään kriittisesti ja tietoisesti. Tällainen luottamus ei ole ajattelun ulkoistamista, vaan tiedollista yhteistyötä, jossa yksilö tarkastelee eri näkemyksiä, arvioi niiden perustelut ja suhteuttaa ne omaan ymmärrykseensä. Maailmankuvan avartaminen ei siis tarkoita om...

Poliittinen vasemmisto on viime vuosina lisännyt painetta julkisen talouden elvyttämiseen ja talouskuripolitiikan hylkäämiseen. Retoriikka vetoaa väestöön, joka on kyllästynyt leikkauksiin, velkakattoihin ja valtiontalouden sopeutustoimiin. Mutta kun talouskurin hylkääminen politisoidaan sloganiksi, jää näkemättä, keitä kaikkiin seurauksiin kannattaa olla tyytyväinen. Yksi hymyilevä katsoja on itärajalla: Vladimir Putin. Talouskurin purkaminen ilman uskottavaa vaihtoehtoa merkitsee kasvavaa velkaantumista, investointien hidastumista ja julkisen talouden kestokyvyn murenemista. Kun kansantalous haurastuu, haurastuu myös maan puolustuskyky. Ukrainan sodan aikakaudella se on turvallisuuspoliittisesti sokea piste, johon Venäjän propagandistit ja trollitehtaat mielellään iskevät. Kun Suomi väsyy kantamaan vastuuta omasta taloudestaan, väsymys ulottuu ennen pitkään myös puolustusbudjettiin. Talouskuria vastustava politiikka linkittyy usein euroskeptisyyteen ja EU:n vakausmekanismien kritiikk...

  Valtion velka ei ole vain talouspoliittinen työkalu – se on myös ideologinen rajapyykki , joka paljastaa syvän ristiriidan vasemmiston ja talousrealistisemman ajattelun välillä. Vasemmiston inho valtionvelkaan liittyvissä ilmiöissä kohdistuu erityisesti niihin seurauksiin ja rakenteisiin, joita vasemmisto pitää "epäoikeudenmukaisina", mutta joita markkinatalous pitää väistämättöminä tai jopa toivottavina. 🔻 1. Rahan valuminen pääomalle eikä kansalle Vasemmisto inhoaa sitä, että valtion maksamat korkomenot eivät jää "kansan hyödyksi" vaan päätyvät varakkaiden sijoittajien , eläkerahastojen, pankkien ja jopa veroparatiisien tileille. Heidän tulkintansa: Velka siirtää julkista rahaa "köyhiltä rikkaille". Todellisuus: Valtionvelka on sijoitusinstrumentti, jolle on ostajia – eivätkä nämä ostajat toimi hyväntekeväisyydestä. 🔻 2. Finanssikapitalismin valta Vasemmistolle valtion velka on toinen tapa siirtää valtaa markkinoille ja pankeille . He in...

Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on usein altis identiteettipohjaiselle vastakkainasettelulle. Argumentatiivinen laatu kärsii, kun keskustelun keskiöön nousee moraalinen ryhmäidentiteetin vahvistaminen eikä rationaalinen näkökulmien vaihtaminen. Tällainen kehitys johtaa helposti siihen, että keskustelu pyörii samojen moraalisten tunnusten ympärillä ilman uuden tiedon tuottamista tai kantojen uudelleenarviointia. Tässä analyysissa tarkastellaan keinoja, joilla Facebookin keskustelukulttuuria voidaan kehittää kohti informatiivisempaa, analyyttisempaa ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää suuntaa. 1. Esimerkillinen osallistuminen ja kysymyslähtöisyys Yksi tehokkaimmista keinoista on osallistua keskusteluun itse esimerkillisesti: käyttämällä selkeitä perusteluja, tarkkoja lähteitä ja rauhallista, neutraalia sävyä. On tärkeää säilyttää rakentava ja kunnioittava sävy, vaikka keskustelukumppani provosoisi tai hyökkäisi henkilökohta...

Lähtökohta: Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja käytännön talous Jokaisella suomalaisella on oikeus ihmisarvoiseen minimitoimeentuloon. Se on yhteiskuntamme moraalinen perusta, josta ei tingitä. Mutta oikeus perusturvaan ei tarkoita rajatonta julkista rahanjakoa, vaan vastuun kantamista ja tulevien sukupolvien turvaamista. 1. Markkinatalous on oikeudenmukaisuuden ehto Ilman toimivaa markkinataloutta ei synny vaurautta, työtä eikä verotuloja. Julkisen talouden pelastaminen ei onnistu uusilla veroilla, vaan vapauttamalla yrittämistä, työhön kannustavuutta ja kilpailua. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää yksityisen sektorin menestystä. 2. Talouskuri on vastuunkantoa heikoimmista Velkaantuminen ei ole hyväntekeväisyyttä. Se on välttelevää politiikkaa, joka siirtää ongelmat huomiselle. Kestävä julkinen talous on ainoa tapa varmistaa, että perusturva säilyy myös huomenna. Leikkausten sijaan tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja tehokkuutta. 3. Valtion rooli: turvaaja, ei ohjaaja Val...

  1. Johdanto Yhteiskunnallisessa keskustelussa naisiin kohdistuva väkivalta on noussut keskeiseksi teemaksi, mutta aiheeseen liittyy tilastollinen ristiriita: kyselytutkimuksissa suuri osa naisista kertoo kokeneensa väkivaltaa, kun taas poliisin rikostilastot antavat huomattavasti matalampia lukuja. Tämä analyysi tarkastelee ristiriidan mahdollisia syitä ja arvioi ilmiön mittaamisen haasteita. 2. Kokemuskyselyt vs. rikostilastot Kokemuskyselyt (esim. THL:n tai EU:n FRA:n teettämät kyselyt) kysyvät vastaajilta, ovatko he kokeneet fyysistä, seksuaalista tai henkistä väkivaltaa. Tällaisissa kyselyissä vastaukset perustuvat yksilön subjektiiviseen kokemukseen. Rikostilastot puolestaan kuvaavat ilmoitettujen ja poliisin kirjaamien rikosten määrää. 3. Ristiriidan syitä Ilmoittamiskynnyksen korkeus: Moni väkivallan uhri ei tee ilmoitusta viranomaisille, erityisesti jos tekijä on tuttu tai läheinen. Väkivallan määritelmän ero: Kokemuskyselyissä väkivallaksi voidaan kokea myös tilanteita...

Nasima Razmyarin rasismin määritelmä sijoittuu poliittisessa kentässä sosiaalidemokraattisen vasemmiston linjalle, jossa korostuvat sekä rakenteelliset että kokemukselliset näkökulmat. Hänen puheenvuoroissaan yhdistyvät henkilökohtainen tausta ja yhteiskunnallinen analyysi, ja rasismin käsittelyssä hän painottaa erityisesti yhteiskunnan vastuuta tasavertaisuuden toteuttamisessa. Nasima Razmyarin rasismin määritelmän piirteitä: Kokemuksellinen ulottuvuus : Razmyar tuo toistuvasti esiin omia tai muiden etnisten vähemmistöjen kokemuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Rasismi nähdään tässä kehyksessä usein arkisena ja toistuvana ilmiönä, joka vaikuttaa yksilöiden hyvinvointiin ja osallisuuteen. Rakenteellinen rasismi : Razmyar puhuu julkisissa esiintymisissään mm. koulutusjärjestelmän ja työelämän epätasa-arvosta, ja liittää sen usein rasistisiin rakenteisiin. Hänen mukaansa on kyse ei vain yksilöidystä syrjinnästä, vaan järjestelmätasoisista ongelmista. Yhteiskunnallinen vastuu : Razmyarin...

Fatim Diarran rasismin määritelmä on laaja ja monitahoinen, ja se perustuu vahvasti intersektionaaliseen ja rakenteelliseen näkökulmaan. Hänen poliittisessa ja julkisessa retoriikassaan rasismi ei ole vain yksittäisten ihmisten ennakkoluuloista kumpuavaa vihamielisyyttä, vaan ennen kaikkea yhteiskuntaan syvälle juurtuneiden rakenteiden ja normien tuottamaa syrjintää. Keskeiset elementit Diarran rasismin määritelmässä: Rakenteellinen rasismi : Diarra korostaa, että rasismi on osa yhteiskunnallisia rakenteita ja instituutioita, kuten koulutusjärjestelmää, terveydenhuoltoa, poliisia ja työmarkkinoita. Rasismi ilmenee näissä usein epäsuorana, mutta systemaattisena eriarvoisuutena. Arjen rasismi : Diarra puhuu paljon "arkisesta rasismista", jolla tarkoitetaan jatkuvia, usein hienovaraisia kohtaamisia, joissa ei-väestötaustaiset ihmiset joutuvat stereotypioiden, mikroaggressioiden tai ulossulkemisen kohteeksi. Intersektionaalisuus : Diarra käyttää intersektionaalista lähestymistapa...

Veronika Honkasalon rasismin määritelmä noudattaa nykyvasemmistolaista tulkintaa, jossa rasismi ei rajoitu yksilön vihamielisiin asenteisiin tai syrjivään käytökseen, vaan sisältää myös laajemmat yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet. Tällainen lähestymistapa tunnetaan nimellä "rakenteellinen rasismi". Honkasalon puheenvuoroissa eduskunnassa korostuu erityisesti seuraavat elementit: Rakenteellinen ulottuvuus : Rasismi määritellään osaksi valtarakenteita, kuten koulutusjärjestelmää, työelämää ja poliisin toimintaa. Honkasalo näkee rasistiset ilmiöt usein systeemisinä ongelmina eikä yksittäisten ihmisten moraalisina puutteina. Intersektionaalisuus : Honkasalo tuo esiin, kuinka rasismi kietoutuu yhteen muiden syrjinnän muotojen, kuten sukupuoleen ja luokkataustaan liittyvien eriarvoisuuksien kanssa. Tämä tekee hänen rasismin määritelmästä erityisen laajan ja vaikeasti operationalisoitavan. Kieli ja narratiivit : Honkasalo kritisoi kansallismielistä ja maahanmuuttokriittist...

Vasemmistolainen idealismi kansainvälisessä politiikassa ilmenee usein pyrkimyksenä korostaa vuoropuhelua, ymmärrystä ja yhteisten arvojen etsintää myös sellaisten valtioiden kanssa, joiden hallintojärjestelmät perustuvat autoritaarisuuteen. Taustalla vaikuttaa usko siitä, että konflikteja voidaan ehkäistä tai purkaa diplomatian, yhteistoiminnan ja kulttuurien välisen dialogin kautta. Tällainen lähestymistapa sisältää kuitenkin merkittävän riskin: se voi johtaa todellisuuden ja toiveajattelun sekoittumiseen. Autoritaariset valtiot, kuten Venäjä, Kiina tai Iran, hyödyntävät usein läntisten demokratioiden pyrkimyksiä yhteistyöhön omien etujensa ajamiseen, ilman aitoa halua sitoutua kansainvälisiin normeihin, ihmisoikeuksiin tai oikeusvaltioon. Vasemmistolainen taipumus tulkita nämä jännitteet "kulttuurisina erovaisuuksina" voi johtaa siihen, että autoritaaristen järjestelmien todelliset luonteet jäävät vähälle huomiolle. Esimerkiksi presidentti Tarja Halosen lausunto vuodelta 2...

Perussuomalaisten vaalitappio paikallisvaaleissa on monisyinen ja siihen vaikuttavat useat toisiinsa nivoutuvat tekijät. Analyysi perustuu keskusteluun, jossa kansanedustaja Onni Rostila sekä Tere Sammalahti sekä keskustelun vetäjät avaavat tappiota monesta kulmasta. Alhainen äänestysaktiivisuus Perussuomalaisten ydinäänestäjät jäivät kotiin, vaikka eduskuntavaalikannatus oli tuoreessa gallupissa vahva. Eduskuntavaaleissa saatu kannatus ei realisoitunut paikallisvaaleissa. Syyksi nostettiin osittain protestimieliala hallituksen politiikkaa kohtaan, vaikka puolue on itse hallituksessa. Ehdokasasettelun heikkous Perussuomalaiset menettivät n. 2000 ehdokasta verrattuna edellisiin vaaleihin. Ehdokkaiden vähentyminen vaikeutti kenttätyötä ja heikensi puolueen kykyä aktivoida äänestäjiä. Viestinnällinen epäonnistuminen saavutuksista Hallituksessa on saatu läpi perussuomalaisten ydinteemoja, erityisesti maahanmuuttopolitiikassa. Näitä onnistumisia ei kuitenkaan osattu viestiä riittävän teh...

Atte Kaleva käsittelee luennossaan antisemitismiä useista eri näkökulmista, ja painottaa erityisesti ilmiön ilmenemismuotoja äärivasemmistolaisessa ajattelussa. Kalevan mukaan historialliset tekijät, kuten Neuvostoliiton ulkopoliittinen linja ja kylmän sodan aikainen jakautuminen suurvaltaliittoutumiin, ovat vaikuttaneet siihen, miten vasemmisto suhtautuu Israeliin ja laajemmin juutalaisiin yhteisöihin. Hänen esityksessään korostuu näkemys siitä, että nämä historialliset asenteet vaikuttavat edelleen nykypäivän poliittisessa keskustelussa. Luennossa tuodaan esiin, että kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen väliset valtasuhteet loivat asetelman, jossa Israelista tuli länsimaiden liittolainen ja arabimaista Neuvostoliiton tukemia toimijoita. Kaleva tulkitsee, että tämä perintö näkyy yhä suomalaisen vasemmiston suhtautumisessa Israeliin, vaikka keskustelun painopiste on siirtynyt valtion politiikkaan ja ihmisoikeuskysymyksiin. Kalevan mukaan tämä kriittinen suhtautuminen Isr...

Kulttuurivasemmistolaisuus on ilmiö, joka heijastuu laajasti länsimaiseen yhteiskuntaan ja jonka vaikutukset ulottuvat median, koulutuksen, taiteen, yritysmaailman ja laajemmin julkisen keskustelun kaikille tasoille. Sille ominaista on korostunut identiteettipolitiikka, historiallisten ja kulttuuristen rakenteiden kriittinen tarkastelu sekä taipumus nähdä yhteiskunta ensisijaisesti erilaisten uhrikategorioiden ja valtasuhteiden kautta. Kyseessä ei ole ensisijaisesti talouspoliittinen liike, vaan kulttuurinen ja ideologinen kehys, joka ohjaa arvoja, asenteita ja julkista mielikuvastoa. Yksi keskeinen piirre kulttuurivasemmistolaisuudessa on voimakas halu problematisoida perinteisiä arvoja ja instituutioita, kuten kansallisvaltiota, perhettä, uskontoa ja markkinataloutta. Nämä instituutiot kehystetään helposti vallankäytön ja sorron välineiksi, joiden oletetaan rakentuneen "etuoikeutettujen" ryhmien ehdoilla ja hyödyksi. Tällainen kehystys ruokkii yhteiskunnallista vastakkainas...

Tieteellinen maailmankuva ja kriittinen raamatuntutkimus muodostavat yhdessä kirkon kannalta kenties merkittävimmän ja syvällisimmän haasteen modernissa yhteiskunnassa. Ne eivät ainoastaan tuo esiin vaihtoehtoisia selityksiä uskonnollisille ilmiöille, vaan myös muovaavat perusteellisesti ihmisten käsitystä todellisuudesta, pyhyydestä sekä tiedon muodostumisesta ja sen luonteesta. Kun nämä näkökulmat yleistyvät, perinteinen uskonnollinen maailmankuva joutuu entistä ahtaammalle, sillä ihmiset alkavat hahmottaa maailmaa ilman yliluonnollista viitekehystä. Tieteellinen maailmankuva rakentuu menetelmälliselle skeptisyydelle, empiiriselle havainnoinnille ja jatkuvalle itsekriittiselle tarkastelulle. Se kyseenalaistaa annetut totuudet ja pyrkii selittämään ilmiöitä luonnollisten syy-seurausketjujen kautta, hyläten yliluonnolliset oletukset hypoteesina. Kun tämä lähestymistapa tuodaan uskonnon tutkimukseen, aiemmin pyhäksi ja koskemattomaksi koetut kertomukset ja opinkappaleet alkavat näyttäyt...

Uusklassinen taloustiede on 1900-luvun valtavirta, joka rakentuu oletuksille rationaalisista toimijoista, täydellisistä markkinoista ja tasapainohakuisista järjestelmäistä. Se on tuottanut pitkälle kehittyneen matemaattisen kehyksen taloudellisten ilmiöiden mallintamiseen ja tarjonnut perustan monille talouspoliittisille suosituksille. Kuitenkin sen hegemoninen asema on tuonut mukanaan laajaa ja monisyistä kritiikkiä, jota on syytä tarkastella erittelevästi ja kriittisesti. Metodologinen kritiikki Metodologinen kritiikki kohdistuu uusklassisen teorian sisäisiin oletuksiin ja niiden realistisuuteen. Useat tutkijat pitävät yksinkertaistuksia, kuten oletusta homo economicuksesta tai markkinoiden täydellisestä informaatiosta, liian rajoittavina ja epätodellisina. Nämä oletukset abstrahoivat ihmisluonteen ja taloudellisen toiminnan moniulotteisuutta tavalla, joka kaventaa analyysin ulottuvuuksia. Esimerkiksi käyttäytymistaloustiede on osoittanut, että ihmiset toimivat usein epärationaalise...