Analyysi: Vasemmiston idealismi suhteessa autoritaarisiin valtioihin

Vasemmistolainen idealismi kansainvälisessä politiikassa ilmenee usein pyrkimyksenä korostaa vuoropuhelua, ymmärrystä ja yhteisten arvojen etsintää myös sellaisten valtioiden kanssa, joiden hallintojärjestelmät perustuvat autoritaarisuuteen. Taustalla vaikuttaa usko siitä, että konflikteja voidaan ehkäistä tai purkaa diplomatian, yhteistoiminnan ja kulttuurien välisen dialogin kautta.

Tällainen lähestymistapa sisältää kuitenkin merkittävän riskin: se voi johtaa todellisuuden ja toiveajattelun sekoittumiseen. Autoritaariset valtiot, kuten Venäjä, Kiina tai Iran, hyödyntävät usein läntisten demokratioiden pyrkimyksiä yhteistyöhön omien etujensa ajamiseen, ilman aitoa halua sitoutua kansainvälisiin normeihin, ihmisoikeuksiin tai oikeusvaltioon. Vasemmistolainen taipumus tulkita nämä jännitteet "kulttuurisina erovaisuuksina" voi johtaa siihen, että autoritaaristen järjestelmien todelliset luonteet jäävät vähälle huomiolle.

Esimerkiksi presidentti Tarja Halosen lausunto vuodelta 2010, jossa hän totesi, että "Suomella ja Venäjällä on paljon yhteisiä arvoja", ilmentää tätä idealistista suhtautumista. Vaikka lausunto saattoi pohjautua diplomatian vaatimuksiin, se osoittautui jälkikäteen ongelmalliseksi: jo tuolloin Venäjällä oli kavennettu lehdistönvapautta, rajoitettu kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja keskitetty valtaa presidentille. Suomalaisten ja venäläisten arvojen välillä oli todellisuudessa syvä ero.

Vasemmiston suhtautuminen autoritaarisiin valtioihin ei kuitenkaan perustu pahuuden hyväksymiseen, vaan naiivin universalistiseen oletukseen: että kaikki ihmiset ja valtiot lopulta jakavat samat päämäärät ja eivät toimi tietoisesti arvoliberaalia demokratiaa vastaan. Tämä ajattelu ohittaa vallan, ideologian ja turvallisuuden kovat realiteetit, jotka ovat keskeisiä tekijöitä autoritaaristen hallintojen toiminnassa.

Realistisempi näkemys tunnistaa, että autoritaariset järjestelmät eivät ole vain eri tavalla järjestettyjä yhteiskuntia, vaan perustuvat aivan toisenlaiseen vallan jakoon, kansalaisoikeuksien käsitykseen ja strategisiin intresseihin. Niin kauan kuin vasemmistolainen idealismi kieltää tämän todellisuuden, se toimii tahtomattaankin autoritaaristen järjestelmien legitimiteetin tukena.

Vakauden, demokratian ja arvoliberaalin yhteiskunnan säilyttäminen edellyttää, että poliittinen analyysi perustuu todellisuuteen, ei kuvitelmiin maailmanlaajuisesta arvoyhteisöstä, jota autoritaariset hallinnot jakaisivat.