Analyysi: Uusklassisen taloustieteen edustajien episteeminen syrjintä valtavirtamedioissa
Uusklassinen taloustiede, joka nojaa yksilön valintojen rationaalisuuteen, rajahyötyajatteluun ja markkinatasapainon mallintamiseen, on pitkään ollut taloustieteen pääsuunta akateemisessa tutkimuksessa. Sen näkökulmat ovat keskeisiä erityisesti julkisen talouden tehokkuuden, kilpailun ja yksilönvapauden korostamisessa. Kuitenkin valtavirtamediassa uusklassisten ekonomistien ääni jää usein joko sivuun tai esitetään stereotyyppisesti ja vääristävästi – ilmiö, jota voidaan tarkastella episteemisen syrjinnän käsitteen kautta.
1. Testimoniaalinen episteeminen syrjintä uusklassisia ekonomisteja kohtaan
Monissa mediaympäristöissä uusklassisia taloustieteilijöitä käsitellään epäluuloisesti tai väheksyen. Heidän näkemyksiään kuvataan helposti "kylminä", "markkinauskoisina" tai "eriarvoisuutta suosivina", mikä vesittää heidän asiantuntemuksensa painoarvoa erityisesti hyvinvointivaltion kehitystä koskevissa keskusteluissa. Esimerkiksi silloin, kun uusklassinen tutkija esittää argumentin työllisyysasteen parantamisen tai julkisen sektorin tehokkuuden puolesta, media saattaa kehystää tämän "kovasydämiseksi leikkauspuheeksi", vaikka taustalla olisi huolellinen kokonaistaloudellinen analyysi.
Tämä ilmentää testimoniaalista episteemistä syrjintää, jossa asiantuntijan näkemyksiä ei oteta vakavasti hänen ajatustapansa ideologisen leimautumisen vuoksi. Julkinen keskustelu suosii tällöin narratiiveja, jotka perustuvat affektiivisiin reaktioihin, ei systemaattiseen tiedolliseen arviointiin.
2. Tulkinnallinen episteeminen syrjintä: markkinalogiikan väärinymmärrys
Mediaharjoittelu ja journalistinen kulttuuri suosivat usein ns. sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavia näkökulmia, joissa epäillään markkinamekanismien kykyä tuottaa hyvinvointia. Uusklassisten taloustieteilijöiden käyttämät käsitteet, kuten "markkinatasapaino", "rajahyöty" tai "incentive structures", jäävät tällöin tulkinnallisesti ulkopuolisiksi – ne esitetään etäisinä, teknokraattisina tai epäinhimillisinä.
Tämä on tulkinnallista episteemistä syrjintää, koska yhteiskunnallinen keskustelu ei tarjoa riittävää käsitteellistä kehikkoa, jonka puitteissa uusklassisten argumenttien sisältö ymmärrettäisiin reilusti. Toisin sanoen, mediaympäristö ei mahdollista uusklassisen analyysin kokemusten ja merkitysten tavoittamista tavalla, joka voisi tulla julkisesti jaetuksi.
3. Rakenteellinen syrjintä ja valikoiva asiantuntijavalinta
Kun medioissa esiintyy asiantuntijoita, valinta painottuu usein "kriittisen taloustieteen" tai "heterodoksisen taloustieteen" edustajiin, jotka esittävät vasemmistolaisia näkemyksiä tuloeroista, valtion roolista ja finanssipolitiikasta. Esimerkiksi Ylen, Helsingin Sanomien ja monien yliopistollisten julkaisualustojen talousasiantuntijoiden profiileissa painottuvat usein interventiopolitiikkaa tukevat äänenpainot.
Tämä asiantuntijajulkisuuden vinouma luo rakenteellista episteemistä syrjintää uusklassista koulukuntaa kohtaan. Heidän asiantuntemuksensa ei pääse osaksi julkista harkintaa samassa määrin, mikä heikentää myös kansalaisten mahdollisuutta altistua vaihtoehtoisille, vapauteen ja tehokkuuteen nojaaville talousratkaisuille.
Johtopäätös
Uusklassisen taloustieteen edustajien episteeminen syrjintä valtavirtamedioissa ei tarkoita suoraa sensuuria, vaan tiedollisen arvostuksen puutetta. Syrjintä ilmenee sekä suorana epäluottamuksena heidän näkemyksiinsä että tulkintakehysten puutteena, joka estää näiden näkemysten ymmärtämisen osana legitiimiä yhteiskuntapoliittista keskustelua. Tämä vinouttaa julkista keskustelua kohti interventionistisia ja usein vasemmistonarratiiveihin nojaavia ratkaisuja, joiden vaikutuksia ei arvioida avoimilla ja tasapuolisilla markkinoilla ideoiden kilpailuna.
Kommentit
Lähetä kommentti