Kun identiteetti korvaa evidenssin
Politiikka tarvitsee identiteettiä. Ilman kokemusta kuulumisesta, arvoista ja yhteisestä suunnasta ei synny koordinaatiota, sitoutumista eikä luottamusta. Ongelma alkaa silloin, kun identiteetti alkaa ohjata sitä, mitä pidämme totena. Episteeminen rationaalisuus tarkoittaa yksinkertaista normia: uskomuksia päivitetään evidenssin mukaan. Se ei vaadi täydellistä varmuutta eikä teknokraattista kylmyyttä. Se vaatii vain, että olemme valmiita muuttamaan mieltämme, jos todistusaineisto muuttuu. Identiteettipolitiikka kääntää tämän normin päälaelleen: mielen muuttaminen alkaa näyttäytyä lojaaliusongelmana. Kun poliittinen keskustelu rakentuu “me vastaan he” -jaolle, faktat muuttuvat ryhmäsignaaleiksi. Silloin tilasto ei ole enää kuvaus maailmasta vaan vihje siitä, kenen puolella puhuja on. Tutkimustulos ei ole dataa vaan ase. Uskomusten päivittäminen ei ole oppimista vaan mahdollinen petos. Tässä kohden mukaan astuu identiteettiä suojaava kognitio. Ihminen ei ensisijaisesti torju ti...