Selektiivinen ihmisoikeusaktivismi ja sen paljastava testitapaus
Ihmisoikeuspuhe nojaa lähtökohtaisesti universaalisuuteen: oikeuksien ei oleteta riippuvan kulttuurista, uskonnosta, geopoliittisesta asemasta tai siitä, kuka loukkaaja on. Tämän periaatteen uskottavuus ei kuitenkaan ratkea juhlapuheissa, vaan konkreettisissa valinnoissa siitä, mihin reagoidaan ja mihin ei. Iran toimii tässä mielessä poikkeuksellisen selkeänä testitapauksena. Maan islamistinen hallinto on dokumentoidusti käyttänyt väkivaltaa erityisesti naisia vastaan, rajoittanut systemaattisesti yksilönvapauksia ja rankaissut jopa kuolemalla moraalirikoksiksi määriteltyjä tekoja. Nämä täyttävät selvästi vakavien ihmisoikeusloukkausten kriteerit riippumatta siitä, mitä poliittista tai ideologista viitekehystä käytetään. Tästä huolimatta reaktiot länsimaisessa kansalaisaktivismissa ovat olleet epäsymmetrisiä verrattuna esimerkiksi Israelia koskevaan mobilisaatioon. Kyse ei ole siitä, etteikö Iranista olisi uutisoitu tai etteikö tietoa olisi saatavilla, vaan siitä, ettei aihe o...