Eriarvoisuus liturgiana
Eriarvoisuudesta keskustellaan Suomessa paljon, mutta harvoin analyyttisesti. Usein kyse ei ole varsinaisesta ongelmanratkaisusta vaan rituaalista, jossa toistuvat tietyt kaavat, sanat ja moraaliset eleet. Klassisen liberalismin näkökulmasta tämä on ongelmallista, ei siksi että eriarvoisuus olisi merkityksetön ilmiö, vaan siksi että rituaali korvaa ajattelun. Rituaali alkaa yleensä yhdellä sanalla. Eriarvoisuus. Sana esitetään itsessään riittävänä perusteluna huolelle ja toimille. Sen jälkeen odotetaan hyväksyvää vastausta: huoli tunnustetaan, moraalinen yhteisö vahvistuu ja keskustelu voi edetä. Varsinaista määritelmää ei tarvita. Onko kyse tuloeroista, varallisuudesta, koulutusmahdollisuuksista vai koetusta epäoikeudenmukaisuudesta? Usein vastaus on: kaikesta tästä. Taloustieteellisesti tämä on tyhjä vastaus, mutta rituaalisesti se riittää. Klassinen liberaali tarkastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä mekanismien, kannustimien ja seurausten kautta. Rituaalinomaisessa eriarvoisuuskesk...