Voiko ymmärrettävyyden sivuuttaminen olla hengellinen ansio?
Nykypäivän keskustelukulttuurissa törmäämme usein ilmiöön, jota voisi kutsua "anekdoottien tyranniaksi". Sosiaalisessa mediassa käytävä väittely kielilläpuhumisen luonteesta ja merkityksestä tarjoaa tästä oppikirjaesimerkin. Kun tiede ja henkilökohtainen vakaumus asetetaan vastakkain, syntyy tilanne, jossa osapuolet eivät puhu vain eri kielillä, vaan eri todellisuuksissa. Keskustelun ytimessä on kysymys siitä, onko tietty uskonnollinen kokemus – kielilläpuhuminen – merkki jostakin korkeammasta, kenties "edistyneemmästä" tilasta. Tiede vastaan tarina Kun analysoimme ilmiötä kriittisesti, löydämme kaksi täysin eri tason informaatiota. Toisella puolella on kielitieteellinen empiirinen työ, kuten William J. Samarinin analyysit. Samarin osoitti, että vaikka glossolalia kuulostaa kieleltä, siitä puuttuvat kielen fundamentit: syntaksi, semantiikka ja johdonmukainen rakenne. Se on kielellistä mimiikkaa, joka kumpuaa ihmisen psyykestä, ei sanakirjasta. Silti, kun tiede esi...