Hiljaisuuden kielioppi: Kun dogmit väistyvät kokemuksen tieltä
Nykyaikainen katsomuksellinen keskustelu muistuttaa usein asemasotaa, jossa rintamalinjat on piirretty jäykillä määritelmillä. Toisella puolella ovat ne, jotka vaativat kirjaimellista uskoa historiallisiin dogmeihin, ja toisella ne, jotka hylkäävät kaiken transsendenttisen empiirisen todisteen puutteessa. Molempia osapuolia yhdistää kuitenkin sama oletus: se, mistä puhumme, on tyhjentävästi vangittavissa kieleen ja väitelauseisiin. Tässä intellektuaalisessa puristuksessa unohdamme usein, että inhimillinen kokemus todellisuudesta on lähes poikkeuksetta laajempi kuin ne käsitteelliset kehysrakenteet, joilla yritämme sitä kuvata. Metafysiikka ei ole pelkkää logiikkaa tai oppijärjestelmiä; se on vastaus siihen perustavanlaatuiseen ihmettykseen, jonka kohtaamme kaiken määritellyn rajoilla. Sanojen riittävyyden rajalla Dogmit ovat luonteeltaan staattisia. Ne ovat kuin karttoja, jotka on piirretty menneiden sukupolvien havaintojen perusteella. Kartta on hyödyllinen navigointiväline, mut...