Dialogin dyynit

Avustusjärjestelmän toimivuutta arvioidaan usein julkisessa keskustelussa moraalisten kategorioiden kautta, mikä hämärtää järjestelmän empiirisen tarkastelun. Kun poistamme analyysista subjektiiviset kokemukset "hyvyydestä" tai "pahuudesta", jäljelle jää monimutkainen mekanismi, jonka keskiössä ovat resurssien ohjaus , hallinnollinen läpäisykyky ja institutionaalinen legitiimiys . 1. Resurssitehokkuus ja transaktiokustannukset Empiirisen datan valossa suuret avustusorganisaatiot, kuten SPR, osoittavat korkeaa skaalaetua. Kun 85 % varoista kyetään ohjaamaan suoraan operatiiviseen toimintaan, järjestelmän hallinnolliset transaktiokustannukset pysyvät 15 % tasolla. Tämä on kvantitatiivisesti mitattuna merkki optimoidusta logistisesta ketjusta. Kritiikki, joka kohdistuu johdon palkkoihin, kärsii usein matalasta ulkoisesta validiteetista: siinä ei huomioida ammattimaisen johtamisen vaikutusta varainhankinnan kokonaisvolyymiin. Ilman keskitettyä hallintoa pienten, hajaut...

Eriarvoisuudesta keskustellaan Suomessa paljon, mutta harvoin analyyttisesti. Usein kyse ei ole varsinaisesta ongelmanratkaisusta vaan rituaalista, jossa toistuvat tietyt kaavat, sanat ja moraaliset eleet. Klassisen liberalismin näkökulmasta tämä on ongelmallista, ei siksi että eriarvoisuus olisi merkityksetön ilmiö, vaan siksi että rituaali korvaa ajattelun. Rituaali alkaa yleensä yhdellä sanalla. Eriarvoisuus. Sana esitetään itsessään riittävänä perusteluna huolelle ja toimille. Sen jälkeen odotetaan hyväksyvää vastausta: huoli tunnustetaan, moraalinen yhteisö vahvistuu ja keskustelu voi edetä. Varsinaista määritelmää ei tarvita. Onko kyse tuloeroista, varallisuudesta, koulutusmahdollisuuksista vai koetusta epäoikeudenmukaisuudesta? Usein vastaus on: kaikesta tästä. Taloustieteellisesti tämä on tyhjä vastaus, mutta rituaalisesti se riittää. Klassinen liberaali tarkastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä mekanismien, kannustimien ja seurausten kautta. Rituaalinomaisessa eriarvoisuuskesk...