Pasifismi ilman valtaa
On helppo vastustaa militarismia. Se on moraalisesti houkutteleva positio: aseet näyttäytyvät pahana, puolustusmenot kyynisenä vallankäyttönä ja sotilaallinen varautuminen vanhakantaisena ajatteluna. Ongelma ei kuitenkaan ole rauhan tavoittelussa, vaan siinä, mitä jää jäljelle, kun vallan, pelotteen ja instituutioiden merkitys poistetaan analyysistä. Tällainen pasifismi ei ole politiikkaa vaan ele. Se ei kysy, miten turvallisuus tuotetaan, vaan tyytyy julistamaan, millaista maailmaa toivottaisiin. Taloustieteellisesti asetelma on tuttu: turvallisuus on julkishyödyke, joka vaatii resursseja, koordinointia ja uskottavuutta. Jos näistä kieltäydytään periaatteellisista syistä, ei synny rauhaa vaan tyhjiö, jonka täyttää joku muu. Pasifismin ongelma ei ole se, että se olisi liian idealistista, vaan se, että se on valikoivan sokea. Kritiikki kohdistuu avoimiin demokratioihin, joissa puolustuspolitiikasta käydään julkista keskustelua ja menot ovat näkyviä. Sen sijaan järjestelmät, joissa...