Kun huuto kohtaa numerot: Katujengit ja totuuden sirpaleet
Suomalainen julkinen keskustelu katujengeistä ja huumekaupasta muistuttaa tällä hetkellä kolaripaikkaa, jossa kaksi täysin eri nopeudella liikkuvaa autoa on törmännyt: kansalaisten kokemusperäinen pelko ja viranomaisten viileä tilastotiede. Kun sosiaalisen median kommenttikenttiä peilaa poliisin tilannearvioihin, paljastuu mielenkiintoinen kuva maasta, joka yrittää määritellä turvallisuuttaan uusiksi. Sosiaalisen median kommenttiketjut ovat täynnä ”mielipiteiden kohinaa”, mutta ne eivät ole merkityksettömiä. Niissä asuu se, mitä kriminologiassa kutsutaan subjektiiviseksi turvattomuuden tunteeksi. Kun kansalainen kirjoittaa rappukäytävässä pelkäämisestä tai havaitsemastaan ”molotuksesta”, hän kuvaa elinympäristönsä muutosta tavalla, johon p-arvot tai luottamusvälit eivät yllä. Keskustelun suodattaminen kuitenkin osoittaa, että tunne sumentaa usein syy-seuraussuhteet. Retoriikassa monimutkaiset ilmiöt, kuten globaali huumekauppa, pelkistetään usein yhdeksi muuttujaksi – maahanmuuto...