Kun ideologia menettää todellisuutensa: Iranin umpisolmu
Iranin islamistinen hallinto ei ole ajautumassa kriisiin siksi, että länsi painostaa sitä, vaan siksi, että se on vuosikymmenten ajan rakentanut yhteiskuntansa oletukselle, joka ei kestä empiiristä tarkastelua: ajatukselle, että uskonnollinen laki voi korvata yksilönvapauden, rationaalisen hallinnon ja modernin talouden edellytykset. Tyytymättömyys Iranissa ei ole hetkellinen purkaus vaan rakenteellinen ilmiö. Se kumpuaa siitä ristiriidasta, että väestö on nuorta, koulutettua ja verkottunutta, kun taas valta perustuu keskiaikaiseen normatiiviseen järjestelmään, jossa moraali määritellään ylhäältä ja rangaistusten kautta. Tällaisten järjestelmien ongelma ei ole vain eettinen vaan funktionaalinen: ne eivät tuota vakautta, kasvua eivätkä legitimiteettiä. Historiallinen vertailu on tässä välttämätön mutta sitä on käytettävä tarkasti. Iran ennen vuotta 1979 ei ollut liberaali demokratia, eikä sitä ole syytä romantisoida. Silti maa oli selvästi integroituneempi maailmantalouteen, av...