Saarnaaja ja seteli: Kun Washingtonista tuli kirkon etuovi
Amerikkalaisen politiikan ja uskonnon avioliitto on aina ollut myrskyisä, mutta vuonna 2026 tuntuu kuin hääjuhlat olisivat muuttuneet pysyväksi valtataisteluksi yhteisestä olohuoneesta. Thomas Jeffersonin kuuluisa ”erottava muuri” kirkon ja valtion välillä ei ole enää muuri; se on muuttunut kääntyväksi oveksi, josta valtion virkamiehet ja uskonnolliset johtajat kulkevat ristiin kiireisempinä kuin koskaan. Kuluneen vuoden aikana hallinto on tehnyt selväksi, että uskonto ei ole vain yksityisasia, vaan keskeinen osa hallintoa. Vastaperustettu Religious Liberty Commission (Uskonnonvapauskomissio) on tästä kouriintuntuva esimerkki. Se on asetettu suojelemaan erityisesti kristillisiä instituutioita, mutta samalla se on nostanut pintaan ikiaikaisen kysymyksen: voiko hallinto puolustaa yhtä uskontoa ilman, että se syrjii muita? Ironia on käsin kosketeltavaa. Samaan aikaan kun hallinto suitsii ”anti-kristillistä puolueellisuutta” liittovaltion virastoissa, se käyttää raamatullista kieltä perus...