Dialogin dyynit

  Nykyaikainen digitaalinen muistaminen muistuttaa usein kaikukoppaa, jossa kollektiivinen suru ja poliittinen tarkoitushakuisuus törmäävät toisiinsa. Kun selaamme Auschwitzin vapauttamisen muistopäivän kommenttikenttiä, näemme 246 viestin vyöryn, joka on tiivistymä ihmisyyden koko kirjosta: syvästä empatiasta aina kyyniseen historian vääristelyyn. Valtaosa kommenteista on hartaita. "Never forget" toistuu kuin liturginen vastaus kirkonmenoissa. Se on inhimillinen ja välttämätön reaktio kauhuun, jota mieli ei pysty täysin käsittelemään. Mutta kriittisen analyytikon silmin tässä "mielipiteiden kohinassa" piilee vaara. Kun historiasta tulee pelkkä iskulause, se irtoaa empiirisestä juurestaan – niistä tarkasta luvuista, p-arvoista ja metodologisesta totuudesta, jotka tekevät tapahtuneesta kiistattoman. Kun totuutta muovataan On hätkähdyttävää huomata, kuinka helposti historiallisen tragedian päälle rakennetaan olkinukkeja . Joillekin Auschwitz ei ole varoitus totalitari...

  Väite "Stalin, Mao ja Pol Pot osoittavat, että ateismi johtaa joukkomurhiin" toistuu sitkeästi, koska se tarjoaa yksinkertaisen, emotionaalisesti vetoavan ja moraalisesti tyydyttävän syyllisen. Monimutkaiset historialliset katastrofit on houkuttelevaa selittää yhdellä tekijällä: maailmankatsomuksella. Kun syy on nimetty, keskustelu tuntuu päättyneen ja moraalinen asetelma selkeytyneen. Juuri siksi väite on huono selitys. Historiallisesti ja empiirisesti kestävä analyysi ei lähde metafysiikasta – siitä, mihin ihmiset uskoivat tai eivät uskoneet – vaan vallan rakenteista, instituutioista ja niihin kytkeytyvistä kannustimista. Jos selitys ei toimi eri maissa, eri kulttuureissa ja eri aatepakkauksissa, se ei ole ulkoisesti validi. Ateismia koskeva syy–seurausväite ei läpäise tätä testiä. Ateismi ei ole ideologia Ateismi tarkoittaa jumalauskon puutetta. Se ei sisällä käskyjä, moraalikoodia, poliittista ohjelmaa eikä hallintomallia. Ateismi ei kerro, miten yhteiskunta tulisi jär...